Pienet ryhmäkoot ja lyhyet päivät tekevät seurakunnan päiväkerhoista ”monella tavalla lintukotoja”
Lastenohjaaja Ulla Thölix (oik.) kohentaa Alicia Vuorisen päähinettä.

Lastenohjaaja Ulla Thölix (oik.) kohentaa Alicia Vuorisen päähinettä.

Pienet ryhmäkoot ja lyhyet päivät tekevät seurakunnan päiväkerhoista ”monella tavalla lintukotoja”

Päiväkerhossa leikitään, lauletaan, askarrellaan ja tavataan kavereita. Espoossa ryhmiin ilmoittaudutaan nyt.

Soukan kappelin eteisessä käy hulina, kun yhdeksän 3–4-vuotiasta palaa talvilomalta päiväkerhoon. Jokainen haluaa antaa halin Espoonlahden seurakunnan lastenohjaajalle Tarja Ruoholinnalle ja kertoa uusimmat juttunsa. Seurakunnan päiväkerhossa siihen on aikaa.

– Nämä päiväkerhot ovat monella tavalla lintukotoja. Ryhmäkoot ovat pieniä ja päivä sen verran lyhyt, että lapsilla riittää mielenkiinto kaikkeen, kertoo Ruoholinna.

Kun kerhoreput on heitetty eteiseen, lapsilauma rientää jonossa kappelin omalle aidatulle pihalle. Pojat innostuvat rakentamaan hiekkakakkuja ja tytöt laskemaan liukumäkeä.

Vähän väliä joku muksuista tulee Ruoholinnan luo ja pyytää: ”Laita lahkeet”.

Kahden aikuisen ohjaamassa 9–12 lapsen ryhmässä on aikaa huomata jokainen.

– Parasta tässä työssä on lasten ilo. Tämä on kutsumusammatti. Ei sitä oikein osaisi muuta tehdä. Lapset vaistoavat hyvin helposti, millä mielellä aikuinen on ja onko hän tosissaan mukana, Ruoholinna sanoo.

Olivia Waloranta (vas.), Ester Arola ja Elias Arola nauttivat välipalaa.

Olivia Waloranta (vas.), Ester Arola ja Elias Arola nauttivat välipalaa.

Kotileikkiin tarvitaan isä, koira ja remonttimies

Pihaleikkejä seuratessa on helppo uskoa, että tätä porukkaa ei tarvitse erikseen innostaa.

– Pikemminkin täytyy välillä hyssytellä, naurahtaa lastenohjaaja Ulla Thölix.

Nelivuotiaasta Alicia Vuorisesta päiväkerhossa kivointa on se, kun saa piirtää, leikkiä ulkona ja maalata.

– Tyhmää on se, jos kaveri tönäisee lattialle. Silloin voi mennä Tarjan tai Ullan syliin. Tarja aina sanoo, että pyydetään anteeksi.

Lapset vaistoavat helposti, millä mielellä aikuinen on.

– Tarja Ruoholinna

Kun Alicia tuli päiväkerhoon pari vuotta sitten, hän ei tuntenut sieltä ketään. Nyt kavereita on kourallinen.

– En kuitenkaan leiki poikien kanssa, kun niillä on rajut leikit. Niin, mä tykkään vaan tytöistä ja pojat pojista.

– Ja sitten täällä askarrellaan. Enkeleillä on siivet selässä, samanlaiset kuin mun mekossa, Alicia innostuu.

Ulla Thölix toteaa, että leikit alkavat usein niin, että pojat hakeutuvat rakentelunurkkaan ja tytöt kotileikkeihin.

– Pian tyttöjen kotileikkeihin tarvitaan kuitenkin isiä, koiria ja remonttimiehiä. Tähän me myös kannustamme, että lapset saavat leikkiä kaikenlaisia leikkejä sukupuoleen katsomatta.

Teemu Pätäri tykkää leikkiä karhunpentua, joka heräilee talviuniltaan.

Teemu Pätäri tykkää leikkiä karhunpentua, joka heräilee talviuniltaan.

Kaksivuotiaiden ryhmä täyttyy ensimmäisenä

Neljän vanha Martin on käynyt Soukan kappelin päiväkerhossa syksystä asti. Martinin äiti Tiia kertoo, että hänen lapsensa osallistuu myös kaupungin päiväkerhoon.

– En näe kerhoissa suurta eroa. Molemmissa on ihanat ohjaajat ja lapsi viihtyy. Meidän perhe ei kuulu kirkkoon eikä me olla vakaumuksellisia. Ei siitä kuitenkaan ole haittaa, että seurakunnan kerhossa lapsi näkee senkin puolen. Askarteluja on tehty laidasta laitaan niin myyristä kuin enkeleistä, sanoo Tiia.

Tämän päivän teemana Nallekarhut-ryhmässä on karhut. Lapset innostuvat ohjaajien johdolla leikkimään Karhu nukkuu -hippaa. Ulkoilun jälkeen muksut riisuvat toppavaatteet ja heittävät pipojaan hyllylle.

– Näistä naulakoista näkee sen, että päiväkerhot ovat muuttuneet. Naulakoita on madallettu, koska kerholaiset ovat nykyään pienempiä, Ulla Thölix kertoo.

Useamman vuoden ajan Espoon seurakuntien päiväkerhoihin ovat päässeet jo kaksivuotiaat. Ohjaajien mukaan pienten 2–3-vuotiaiden ryhmät tulevatkin ensimmäisenä täyteen, ja niihin saattaa olla jonoa. Muiden ikäryhmien päiväkerhoissa, etenkin viisivuotiaiden ryhmissä, on hyvin tilaa.

Vaikka kerholaisten määrä on laskenut reilusti 1980-luvun huippuvuosista, Tarja Ruoholinna uskoo päiväkerhon pitävän pintansa.

– Tällä toiminnalla on iso merkitys. Kun lapsille tulee täällä hyvä fiilis, se heijastuu koko perheeseen ja kantaa vielä pitkään. Paras kiitos työstä on se, kun moni jo päiväkotiin siirtynyt lapsi haluaa käydä vielä päiväkerhossa kerran viikossa. Siitä on tullut niin tärkeä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi