Kaksi myöhäistä keskenmenoa kokenut Laura Levänen kokee velvollisuudekseen puhua tahattomasta lapsettomuudesta myös niiden puolesta, jotka eivät juuri tällä hetkellä pysty.
Kaksi keskenmenoa kokenut Laura Levänen pitää uutta tyhjän sylin muistopaikkaa tärkeänä – suunnitteluvaiheessa arkkitehdille tuli pala kurkkuun
Hietaniemen hautausmaan uudella muistomerkillä lapsen kaipuu tulee nähdyksi.
Laura Levänen laskee käsistään kaksi pehmonallea ja herkän kukkakimpun kiveykselle Hietaniemen hautausmaalla. Hän istahtaa muistomerkin ääreen kaarevalle penkille ja hetken hiljaa oltuaan pohtii ääneen, keitä kaikkia tässä joskus ehkä vierekkäin istuu ja millaista taakkaa he kantavat.
– En ikinä unohda, miltä pienet pojat näyttivät kämmenellä, sanoo Levänen, 36.
Hänen kaksi ensimmäistä lastaan syntyivät kuolleina raskauden puolenvälin paikkeilla vuosina 2019 ja 2020. Levänen kertoo, että tilanne, jossa raskaudet päättyvät toistuvasti huonosti, ”vie mehut ihmisestä ja ilon elämästä”.
Nyt ilo on palannut, eikä vähiten kahden terveenä syntyneen lapsen ansiosta. Levänen vierastaa kuitenkin onnellisten loppujen selviytymistarinoita, sillä menetykseen päätyneistä raskauksista ja varsinkin siitä, että toivottua lasta ei koskaan saa, jää pysyvä jälki.
– Sitä synkkää ja rankkaa kannan aina jollakin tavalla mukanani, mutta enää ei satu.
Tälle kivimuurille voi laskea kynttilöitä, kukkia tai vaikkapa kirjeitä lapsille, joita ei syliinsä saa.
Kriisinsä keskellä Laura Levänen ei ollut helppoa seuraa. Hän työnsi loitommalle ihmisiä, joiden sanomiset tai käytös satuttivat.
– Mutta millaiset sanat minulle olisivat edes kelvanneet?
Eivät kaikki kommentit näin jälkikäteen olleet niin pahoja, mutta senhetkisessä vihassa ne tuntuivat hänestä siltä.
Levänen koki myös, että joillekin hänen ja puolison seura kelpasi huonommin, kun he olivat oikein surullisia, mutta onneksi oli niitäkin, jotka pysyivät läsnä ikuisuudelta kestävässä pimeässä tunnelissa.
Moni ystävä, työtoveri ja sukulainen miettii, miten osaisi tukea tahattomasta lapsettomuudesta kärsivää. Jos asiasta tietää, yksi vaihtoehto on kysyä suoraan, millaista tukea ihminen toivoo eikä yritä arvata hänen puolestaan. Usein jo se, että on empaattinen eikä lähde karkuun, riittää.
Sen Levänen on huomannut, että niin tärkeää kuin toivon säilyttäminen onkin, joskus läheisten on vaikeampi hyväksyä sitä, että toivoa ei enää ole.
– Monet haluaisivat kovasti ratkaista asioita toisten puolesta, mutta ihmisen on itse käsiteltävä kauheat asiat ja pahimmat pelot, kohdattava se, nyt minun vauva kuolee – tai että raskaus ei ikinä ala.
Sairaalapappi: ”Surun tunne ei katso raskausviikkojen määrää”
Sairaalapappi Jessica Högnabba-Akin kohtaa työssään paljon ihmisiä, jotka ovat menettäneet tavalla tai toisella lapsensa ja asia tuntuu heistä raskaalta, joskus myös piilotetulta.
– Siihen nähden, miten yleisiä aikaiset keskenmenot ja tahaton lapsettomuus ovat, niistä puhutaan melko vähän. Tällä Hietaniemen hautausmaalle kesän aikana rakennetulla muistelupaikalla haluamme tehdä kauniilla ja konkreettisella tavalla nähdyksi sen, että moni syli on tahtomattaan tyhjä, Högnabba-Akin kertoo.
Muistelupaikalla voi pitää tilaisuuksia tai siellä voi poiketa arjessaan ohimennen. Sinne voi hakeutua antamaan tilaa tunteille, joita tyhjästä sylistä kumpuaa.
– Surun tunne ei katso raskausviikkojen määrää tai sitä, onko raskaus saanut alkunsa, sillä monilla on jo ajatuksissaan ollut perheenjäsen. Siksi menetys voi tuntua suurelta, Högnabba-Akin tietää.
Muistelupaikka on tarkoitettu kaikille, jotka kokevat, että heidän sylinsä on tyhjä, sairaalapappi sanoo.
Ihmiset itse määrittelevät, milloin kokevat sylinsä tyhjäksi.
Kyse voi olla keskenmenosta, kohtukuolemasta, elävänä syntyneen lapsen menetyksestä, tahattomasta lapsettomuudesta, toteutumattomasta lapsilukutoiveesta tai siitä, että on menettänyt yhteyden omaan lapseensa.
– Ihmiset itse määrittelevät, milloin kokevat sylinsä tyhjäksi.
Högnabba-Akin muistuttaa, että kaikki eivät koe alkuvaiheen keskenmenoa vaikeana.
Jos sikiö kuolee kohtuun, viikosta 22 lähtien vanhemmilla on hautausvelvollisuus. Jos sikiö kuolee raskausviikolla 12–22, sairaala voi hoitaa hautaamisen perheen puolesta, ja silloin tuhkat haudataan Honkanummen hautausmaalle lasten muistolehtoon. Vanhemmat voivat myös halutessaan hoitaa hautaamisen itse.
– Aina sikiötä ei saa talteen ja haudattavaksi, vaikka haluaisi ja silloin nämä tyhjän sylin muistopaikat tarjoavat paikan surun, kaipauksen ja miksei vihankin käsittelylle, sairaalapappi sanoo.
Monia auttaa asiasta puhuminen, toiset taas eivät pysty puhumaan. Joskus oloa voi helpottaa, että kirjoittaa tai maalaa tunteitaan. Muistelupaikalle voi tuoda vaikkapa kirjeen lapselle, jota kaipaa.
Muistelupaikan penkin viereen istutetut pensaat tuovat kasvaessaan suojaa heille, jotka tähän istuvat. Laura Leväsen mielestä muistomerkki on tärkeä paitsi lohdun myös yhteiskunnallisen keskustelun kannalta.
Suunnittelija toivoo kierrätysmateriaaleista tehdyn paikan tuovan lohtua
Muistelupaikan ilmeestä vastaa arkkitehti Harri Pakarinen, joka on suunnitellut myös presidentti Martti Ahtisaaren hautamuistomerkin Autuas.
Hän on halunnut yhdessä kirkon työntekijöiden kanssa tehdä paikasta kauniin ja arvokkaan, mutta helposti lähestyttävän. Tyhjä syli -muistomerkki on harmaata kiveä, jonka yläosassa nököttää pikkuinen lintu. Muistomerkin viereen on istutettu kirsikkapuu ja pikkumansikkaa, joista osassa on pieniä punaisia marjoja vielä syyskuussakin. Penkkiä ympäröivät koivuangervot ovat vielä matalia, mutta niistä kasvaa tuuhea pensasrivistö, joka kukkii valkoisena kesä–heinäkuussa. Muistomerkkiä kehystävät vuorimännyt ovat vihreitä talvellakin. Pienelle kivimuurille voi laskea kukkia ja kynttilöitä tai vaikkapa pehmoleluja.
– Aihepiiri on lähellä sydäntä, sillä sekä itsellä että tuttavapiirissä on näitä menetyksiä, Pakarinen kertoo liikuttuen.
Arkkitehti Harri Pakarinen kertoo, että ylimmän kiven muotoa suunnitellessaan hän ajatteli kehtoa, jossa on tyhjä kohta. Kaarevaan kulhoon kertyvä vesi muodostaa peilin, johon Emilia Niskasaaren valama pronssilintu heijastuu.
Hän sai Helsingin seurakuntayhtymältä työhön muutoin vapaat kädet, mutta kierrätysmateriaaleja oli käytettävä.
– Oli hienoa käydä hautakiviä läpi ja suunnitella niille arvokasta jatkokäyttöä.
Pakarinen kertoo, että ylimmän kiven muotoa suunnitellessaan hän ajatteli kehtoa, jossa on tyhjä kohta. Kivenveistäjä Kari Laine toteutti käsityötaituruutta vaativan työn. Kaarevaan kulhoon kertyvä vesi muodostaa peilin, johon kiven päällä oleva lapsen lelusta inspiraatiota saanut Emilia Niskasaaren valama pronssilintu heijastuu.
Pakarinen toivoo, että hänen suunnittelemansa muistomerkin äärellä voi kokea lohtua tai toivoa.
– Kyllä tätä tehdessä tuli välillä vahva muistikuva jostain käsittelemättä jääneestä ja ihan pala kurkkuun.
Muistelupaikka tuo näkyväksi monia koskettavan kipeän asian
Myös Laura Levänen ajattelee, että muistomerkillä on tärkeä paikka lohdun tuojana. Hänestä se on myös iso symbolinen ele, joka tekee yhteiskunnassamme näkyvämmäksi monia koskettavan kipeän asian.
Pahimman alkusokin jälkeen erittäin hankala paikka hänen elämässään oli, kun kahden pitkälle edenneen raskauden ja keskenmenojen jälkeen piti palata yhteiskunnan jäseneksi ja töihin.
– Sydäntä raastoi, kun taloyhtiön pihalla lapset huusivat äitiä. Oli myös vaikeaa olla ammattimainen työpaikalla samassa neukkarissa imettävän äidin kanssa.
Työpaikan kahvipöydässä lapsiperhe-elämä on monia yhdistävä teema, josta jutellaan paljon. Levänen huomauttaa, että se voi olla todella eristävää heille, jotka eivät voi siihen osallistua.
Hänestä meillä on parantamisen varaa siinä, miten työyhteisöissä ja yhteiskunnassa ylipäätään huomioimme tahatonta lapsettomuutta.
Esimerkiksi suhtautuminen lapsettomuushoidoista aiheutuviin tai keskenmenojen jälkeisiin sairauspoissaoloihin vaihtelee paljon, tietää vertaistuellista Keskenmenoklubia Instagramissa pitävä Levänen.
– Jotkut voivat yrittää lasta useiden vuosien ajan, mutta eivät uskalla kertoa työpaikalla asiasta, koska ylennykset voisivat mennä ohi.
Tyhjä syli -muistelupaikka vihitään Hietaniemen hautausmaalla kuolleiden lasten muistopäivinä tiistaina 23.9. kello 13. Muistomerkki sijaitsee uuden alueen korttelissa 20.
Tyhjän sylin muistomerkkejä lähettyvillä
Helsingin seurakuntayhtymän Honkanummen hautausmaalla Tyhjä syli -muistomerkki sijaitsee lapsivainajien muistolehdossa. Mauno Honkasen suunnittelema lintuaiheinen veistos on kiinnitetty luonnonkiveen ja kivessä on laatta, jossa lukee: ”Lapselle, jota emme saaneet. Till minnet av barn vi aldrig fick.”
Vantaalla on tyhjän sylin muistomerkit Hämeenkylän ja Korson kirkon hautausmailla. Hautaustoimen päällikkö Minna Aho kertoo, että Vantaan seurakuntayhtymässä uusia tyhjän sylin muistelupaikkoja on suunnitteilla Helsingin pitäjän kirkon ja Ruskeasannan hautausmaille ja ne on tarkoitus toteuttaa ensi vuonna.
Espoon seurakuntayhtymän hautaustoimen päällikön Juha Ollilan mukaan Espoossa ei ole tyhjän sylin muistelupaikkaa, eikä sellaista ole suunnitteilla. Myöskään Kauniaisten kaupungilla ei ole suunnitelmia tehdä tyhjän sylin -muistelupaikkaa hautausmaalleen.
Lapsettomien yhdistys Simpukka ry on koonnut verkkosivuilleen Tyhjän sylin muistopaikkoja Suomessa ja löydät listauksen täältä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Menetetty lapsi on mukana perheen lapsiluvussa” – Tyhjän sylin kirkkohetkessä on tilaa surra lapsettomuutta ja lapsen kuolemaa
Hyvä elämä AjankohtaistaSuru tyhjästä sylistä koskettaa vahvasti naisia ja miehiä sekä isovanhempia.
