Kansalaisaloite eutanasiasta etenee – tällaista on seurata läheisen kuolemaa
Esko Seppäsen poika Kaapo koki ennen kuolemaansa kovia kipuja, vaikka saatavilla oli Suomen paras kivunhoito.

Esko Seppäsen poika Kaapo koki ennen kuolemaansa kovia kipuja, vaikka saatavilla oli Suomen paras kivunhoito.

Kansalaisaloite eutanasiasta etenee – tällaista on seurata läheisen kuolemaa

Valtaosa suomalaisista hyväksyy kuolevan surmaamisen, jos tämä sitä toistuvasti pyytää.

Kansalaisaloite eutanasian sallimiseksi näyttää päätyvän eduskunnan käsittelyyn. Vaadittavista 50 000 allekirjoituksesta on nyt koossa jo yli 40 000. Kansalaisaloitteen mukaan eutanasian sallivaa lakia tarvitaan lisäämään elämän loppuajan vaihtoehto niille, jotka eivät saa sietämättömiin kärsimyksiinsä riittävää helpotusta hyvästäkään palliatiivisesta hoidosta eli käytännössä kivun lievittämisestä.

Kansalaisaloitteessa ehdotetaan eutanasian sallimista, jos lääketieteelliset kivunlievityksen keinot loppuvat eikä parantumattomasti sairaan, kuolevan potilaan sietämättömiä kärsimyksiä voida hyvänkään saattohoidon keinoin lieventää.

Eutanasian tulisi ehdotuksen mukaan perustua aina potilaan omaan tahtoon ja vakaaseen harkintaan sekä kahden riippumattoman lääkärin arvioon. Kansalaisaloitteen laatijat katsovat, että lääkärin tulee ohjata potilas toiselle lääkärille, jollei hän itse halua toteuttaa eutanasiaa.


Valtaosa suomalaisista hyväksyy eutanasian. Terveystieteiden maisteri Anja Terkamo-Moisio selvitti suomalaisten suhtautumista kuolemaan ja eutanasiaan Itä-Suomen yliopistoon tekemässään väitöstutkimuksessa, joka hyväksyttiin syyskuussa.

Tutkimukseen osallistuneista sairaanhoitajista 74 prosenttia ja muista suomalaisista 85 prosenttia ilmoitti hyväksyvänsä eutanasian osana suomalaista terveydenhuoltoa. Enemmistö kummastakin ryhmästä katsoi, että Suomi hyötyisi eutanasian sallivasta laista ja arvioi, että eutanasia laillistetaan Suomessa tulevaisuudessa. Sairaanhoitajat pitivät samalla erittäin tärkeänä oikeutta kieltäytyä osallistumasta eutanasiaan.

Sosiaali- ja terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta ETENE julkaisi vuonna 2012 kannanoton, jonka mukaan keskustelulle eutanasian sallimisesta on tarvetta. ETENEn mukaan keskustelun tulisi koskea erityisesti sitä, onko eutanasia eettisesti perusteltu ratkaisu niiden kärsivien potilaiden auttamiseksi, joille ei nykykeinoin voida löytää riittävää lievitystä ja jotka toivovat itse kuolevansa.

ETENEn arvion mukaan sellaisia potilaita, joiden kärsimyksiä ei hyvälläkään saattohoidolla voida riittävästi lievittää, on Suomessa joitakin kymmeniä vuodessa. Euroopan maista eutanasian sallivat Hollanti, Belgia ja Luxemburg.


Yhteisvastuukeräyksen tuotolla kehitettiin vuonna 2014 suomalaista saattohoitoa. Yhteisvastuukeräyksen johtaja Tapio Pajunen pitää kansalaisaloitetta eutanasiasta hyvänä asiana.

– Lainvalmistelun myötä käynnistyisi keskustelu, jossa niin käsitteet kuin perustelutkin olisi pakko tehdä selviksi.

Pajunen muistuttaa, että suurin syy eutanasiatoiveisiin on kivun ja kärsimyksen pelko.

– Se pystytään lähes poikkeuksetta voittamaan osaavalla saattohoidolla, hän sanoo.

Kansalaisaloite eutanasiasta palvelee Pajusen mielestä myös saattohoidon kehittämistä.

– Aloite velvoittaisi järjestämään korkeatasoista saattohoitoa kattavasti koko Suomessa, sillä aloitteen laatijoiden mukaan eutanasia tulisi kysymykseen vain, jos laadukkaasta saattohoidosta ei ole apua.

Pajunen huomauttaa, että aikanaan monet tahot, erityisesti uskonnolliset, vastustivat palliatiivista sedaatiota, koska katsoivat, että siitä oli vain askel eutanasian hyväksymiseen. Nyt samat tahot vetoavat sedaation mahdollisuuksiin torjuessaan eutanasian.

Kirkolta Pajunen toivoo asiallista, paneutunutta ja perusteltua kannanottoa eutanasiaan.

– Minusta on eettisesti laiskaa, jos tuudittaudutaan iskulauseisiin elämän pyhyydestä eikä vaivauduta pohtimaan, miten auttaa helvetillisten kärsimysten kanssa painivia ihmisiä.


Kirjoittaja Jaakko Heinimäki on ETENEn jäsen.

Sanastoa


* Eutanasialla tarkoitetaan parantumattomasti sairaan potilaan surmaamista lääkeaineella silloin, kun potilas itse sitä toistuvasti ja harkitusti pyytää, ja kaikki muut mahdollisuudet lievittää potilaan kärsimyksiä on jo käytetty.
* Palliatiivinen hoito on parantumattomasti sairaan oireenmukaista hoitoa, käytännössä kivunlievitystä, jonka tarkoitus ei ole enää parantaa vaan vähentää tuskaa.
* Palliatiiviseksi sedaatioksi kutsutaan potilaan nukuttamista hänen viimeisiksi ajoikseen niin, ettei hän enää tunne lähestyvän kuolemansa aiheuttamaa kärsimystä.

Outi Kuitunen kuvailee äitinsä saattohoitoa voimaannuttavaksi kokemukseksi. Äidiltä perityt neule ja viltti lämmittävät.

Kaksi kertomusta saattohoidosta

Palliatiivisen hoidon tavoitteena on lievittää kuolevan potilaan kärsimystä. Aina se ei riitä.
Outi Kuitusen äidiltä löydettiin laajalle levinnyt munasarjasyöpä vuonna 2009. Vuosien raskaiden hoitojen jälkeen keväällä 2015 ei voitu enää tehdä muuta kuin yrittää helpottaa hänen oloaan.

Aluksi Kuitunen huolehti äitinsä hoitamisesta yhdessä kotisairaalan kanssa. Sieltä saatu tuki ei kuitenkaan ollut tarpeeksi tiivistä, mikä aiheutti turvattomuutta. Avun odottaminen myös turhautti, kun tiedettiin, ettei elinaikaa ollut jäljellä paljoa.

Kun äidin vointi erään yön jälkeen heikkeni huomattavasti, Kuitunen soitti Terhokodin päivystykseen. Paikka saattohoitokodista järjestyi heti.

– Äiti rentoutui Terhokodin eteisessä silminnähden. Hän pystyi hyväksymään kuoleman, kun tiesi olevansa turvallisessa paikassa, jossa myös minua tuetaan.

Terhokodissa Outi Kuitunen sai jatkaa äitinsä hoitamista, mutta hänen ei enää tarvinnut huolehtia siitä, kuka käy kaupassa. Jäi enemmän aikaa olla yhdessä, ja Terhokodissa mahdollisuuksia riitti. Sängyssä pääsi niin terassille kuin saunaankin. Morfiinin avulla myös kivut pysyivät hallinnassa.
Viikkoa myöhemmin äidin vointi heikkeni jälleen, ja hän pyysi apua. Yhdessä lääkärin kanssa päätettiin palliatiivisesta sedaatiosta, jossa potilas nukutetaan odottamaan luonnollista kuolemaa.

Eutanasiaan verrattuna nukuttaminen saattoi olla Outi Kuitusen mukaan läheisille lempeämpi tapa kohdata kuolema. Toisaalta odottaminen oli raskasta. Kaksi ja puoli vuorokautta jatkuneen nukutuksen aikana äiti heräsi neljä kertaa.

– Voi olla, että jos eutanasia olisi ollut mahdollinen, äiti olisi valinnut sen.


Esko Seppäsen pojan Kaapon elämän New Yorkissa katkaisi tieto sappitiehytsyövästä kesällä 2009.

– Jos ei lääkäreiden puheissa sitä heti selkeästi sanottu, ensimmäinen googlauskerta kertoi totuuden: syöpä oli kuolemaksi, Seppänen sanoo.
Google paljasti myös sen, että sairauteen liittyy usein kovaa kipua, jota ei pystytä hallitsemaan.

Kaapon kivut muuttuivat sietämättömiksi seuraavana keväänä. Sattui olemaan pääsiäinen, ja HYKS:in kivunhoitoyksikkö oli kiinni. Sairaalassa kipua ei osattu lievittää, ja kotisairaanhoidossa sama jatkui. Seppäsen mukaan sairaanhoitajat antoivat riittämättömiä morfiiniannoksia, jotka oli määrätty toisaalla potilasta näkemättä.

Kaapolla oli lähete Terhokotiin, missä kipu saatiin hetkeksi hallintaan monikymmenkertaistamalla morfiiniannokset, mutta sitten sairaus eteni vaiheeseen, jossa oikein mitoitettu kipulääkityskään ei enää auttanut.

Toukokuussa 2010 Kaapo kuoli lapsuudenkodissaan nukutettuna. Kuolemaa edeltäneiden kipujen seuraaminen sai Esko Seppäsen kannattamaan eutanasiaa.

– Kaapon kivunhoito toteutettiin niin hyvin kuin se oli Suomessa mahdollista. Silti se oli loppuvaiheessa potilaan näkökulmasta riittämätöntä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: