Naiset joutuvat kantamaan miehiä suuremman taakan koronapandemian seurauksista, sanoo emeritusarkkipiispa Kari Mäkinen
Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen (oikealla), emeritusarkkipiispa Kari Mäkinen, perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru, tasa-arvon ministeri Thomas Blomqvist ja työministeri Tuula Haatainen pitivät tiedotustilaisuuden 3. kesäkuuta.

Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen (oikealla), emeritusarkkipiispa Kari Mäkinen, perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru, tasa-arvon ministeri Thomas Blomqvist ja työministeri Tuula Haatainen pitivät tiedotustilaisuuden 3. kesäkuuta.

Naiset joutuvat kantamaan miehiä suuremman taakan koronapandemian seurauksista, sanoo emeritusarkkipiispa Kari Mäkinen

Kari Mäkisen johtama asiantuntijaryhmä selvitti kohtia, joissa hyvinvointiyhteiskunta on vaarassa murtua koronaepidemian seurauksena.

Suomeen tulisi perustaa riippumaton hyvinvointipolitiikan arviointineuvosto, joka arvioi poliittisten toimien vaikutuksia suomalaisten hyvinvointiin. Neuvoston lisäksi tarvitaan kansallinen seurantamalli, joka kuvaa hyvinvoinnin tasoa ja kehitystä sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Näiden toimenpiteiden määräaika on vuodessa 2022.

Näin linjaa emeritusarkkipiispa Kari Mäkisen johtama asiantuntijaryhmä, jonka raportti julkistettiin keskiviikkona. Ryhmä etsi toimenpiteitä, joiden avulla hyvinvointia ja tasa-arvoa voidaan vahvistaa koronaepidemian jälkihoidossa.

– On surkeaa, jos pandemian seuraukset kaatuvat kirkon diakoniatyöntekijöiden, järjestöjen ja vapaaehtoistyöntekijöiden niskaan, kuten aikaisempien lamojen yhteydessä on tapahtunut. Siksi tarvitsemme määrätietoisia poliittisia toimia sekä järjestelmällistä ja pitkäjänteistä politiikan vaikutusarviointia, Mäkinen sanoo.

Työryhmän ehdotuksen mukaan kansallinen hyvinvoinnin seurantamalliin sisältyisi mittaristo, jonka pohjalta Tilastokeskus tuottaisi säännöllisesti hyvinvointitietoa päätöksenteon tueksi.

Tällä hetkellä hyvinvoinnin kehitystä seurataan vastaavien mallien avulla Islannissa, Uudessa-Seelannissa, Skotlannissa ja Walesissa. Kansalliset mallit pohjautuvat OECD:n kehittämään malliin tai niitä on kehitetty yhteistyössä OECD:n kanssa.

Talouden elpyminen ei vaikuta kaikkiin samalla tavalla

Työryhmän raportin mukaan koronakriisi on paljastanut kohtia, joissa hyvinvointiyhteiskunta on vaarassa murtua. Kuten 1990-luvun laman ja vuoden 2008 finanssikriisin seuraukset, myös pandemian kielteiset seuraukset kohdistuvat vaikeimmin jo ennestään heikossa tilanteessa oleviin.

Sekä pandemia että sen vaatimat torjuntatoimet ovat vaikuttaneet laaja-alaisesti ihmisten terveyteen, toimeentuloon ja muuhun hyvinvointiin sekä yhteiskunnan rakenteiden ja palvelujärjestelmien toimintaan. Osa näistä vaikutuksista ilmenee vasta pitkän ajan kuluttua.

Suurimman kuorman kantavat ikäihmiset, joiden tukiverkot ovat murentuneet eristäytymisen vuoksi, sekä aikuistuvat nuoret, joiden tulevaisuuden perspektiivi murenee.

– Emeritusarkkipiispa Kari Mäkinen

Kuten aikaisemmissa talouskriiseissä, nytkään talouden elpyminen ei vaikuta kaikkiin samalla tavalla. Ilman korjaavia toimenpiteitä tuloerot ja köyhyysluvut kääntyvät kasvuun.

Paljastuneita hyvinvointiyhteiskunnan murtumakohtia ovat esimerkiksi yksinäisyyden lisääntyminen, mielenterveyden kuormittuminen, vähemmistöjä syrjivien asenteiden kärjistyminen, perusturvan niukkuus, ylivelkaantuminen sekä palvelujen siiloutuminen ja katkeaminen koronarajoitusten vuoksi.

Nuorisotyöttömyys kasvoi kymmenellä tuhannella

Emeritusarkkipiispa Kari Mäkisen mukaan koronakriisin seuraukset sukupuolittuvat niin, että naiset ovat joutuneet kantamaan miehiä suuremman kuorman. Toisin kuin edellisissä taantumissa, koronarajoitusten aiheuttama työttömyys ja lomautukset ovat koetelleet erityisesti naisvaltaisia palvelualoja, kuten matkailua ja ravitsemisalaa.

Myös hoivatyöntekijöiden kuormittuminen ja hoivatyön määrän nopea kasvu perheissä kohdistuvat erityisesti naisiin. Monessa omaishoitoperheessä kevään rajoitustoimet katkaisivat tukipalvelut ilman siirtymäaikaa.

– Tämä kriisi ei kohtele myöskään eri ikäryhmiin kuuluvia ihmisiä samalla tavalla. Suurimman kuorman kantavat ikäihmiset, joiden tukiverkot ovat murentuneet eniten eristäytymisen vuoksi, sekä aikuistuvat nuoret, joiden tulevaisuuden perspektiivi murenee, kun työpaikkaa tai kesätyötä ei löydy, Mäkinen sanoo.

Nuorisotyöttömien määrä on korontilanteen vuoksi noussut kymmenellä tuhannella 40 000:een. Samalla kun tuen tarpeessa olevien nuorten määrä on kasvanut, nuorisotyötä on siirretty etäyhteyksien päähän ja osa kuntien työntekijöistä on lomautettu.

Eriarvoisuus ei ole luonnonvoima

Työryhmän mukaan koronapandemia on paljastanut myös suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan vahvuuksia. Suomalaisen hyvinvoinnin peruspilareita ovat yhteinen käsitys kaikkien ihmisten yhtäläisestä ihmisarvosta, ymmärrys ihmisten keskinäisestä riippuvuudesta, kaikille kuuluvat hyvinvointipalvelut. Tärkeä rooli on myös kansalaisyhteiskunnalla ja seurakunnilla, jotka tukevat ihmisten arkea ja antavat yhteiskunnan hiljennetyille äänen.

Raportti nostaa esiin myös talouden ja hyvinvoinnin vastavuoroisuuden. Talous tarvitsee hyvinvoivia ihmisiä ja ihmiset toimivaa taloutta voidakseen hyvin. Siksi koronakriisi ei saisi pysäyttää työllisyyden, hyvinvoinnin, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumiseen tähtääviä uudistuksia.

– Eriarvoisuuden lisääntyminen tai väheneminen ei tapahdu luonnonvoimien kaltaisesti, vaan kyseessä on asia, johon voidaan vaikuttaa poliittisilla päätöksillä, Mäkinen sanoo.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi