Sekä koronapandemian kielteiset seuraukset että rajoitusten jälkeinen nousukausi kohtelevat ihmisiä eri tavalla.
Nousukausi ei korjaa kaikkia korona-ajan jälkiä – pandemia kurittaa eniten postinumeroalueilla, joiden asukkaat hyötyvät kasvusta vähän
Professori Juho Saari: ”Nyt olisi viimeinen hetki siirtää kirkon voimavaroja muilta toimialoilta diakoniatyöhön.”
Koronakriisi ei tuonut diakoniatyöntekijöiden pöydälle mitään uutta, sillä he tekevät joka päivä työtä asiakkaiden kriisitilanteiden kanssa. Näin arvioi Espoon seurakuntayhtymän diakonian asiantuntija Lilli Snellman.
Kevään aikana diakonian asiakasmäärä kasvoi jonkin verran kaikissa Espoon seurakunnissa. Snellmanin mukaan korona on myös vahvistanut Espoon kaupungin ja järjestöjen yhteistyötä.
Koronarajoitusten vuoksi Espoon kaupungin ja diakoniatyön työpaja lapsiperheköyhyydestä siirrettiin keväästä syksyyn. Samaan aikaan diakoniatyöntekijät saivat espoolaisilta yksinhuoltajilta tavallista enemmän yhteydenottoja.
– Yksinhuoltajat saivat diakoniasta apua perustoimeentuloon sekä ohjausta ruoka-avun ja kaupungin palveluiden hakemiseen. Koululaisten vanhemmille oli lähetetty Wilma-järjestelmän kautta tietoa diakoniapalveluista, Snellman sanoo.
Hän uskoo, että lähikuukaudet tuovat diakonia-avun piiriin erityisesti koronan vuoksi lomautettuja työntekijöitä ja ahdinkoon joutuneita pienyrittäjiä.
Pienituloiset saavat eniten iskuja
Vuonna 2021 suomalaisella yhteiskunnalla on edessään kaksoishaaste, sanoo Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari. Koronan aiheuttama taantuma pakottaa valtion menoleikkauksiin. Samalla pitäisi ylläpitää ihmisten toimintakykyä.
– Koronan vuoksi eniten taloudellisia iskuja saavat ihmiset, joiden tulotaso on vain hivenen toimeentulotuen yläpuolella, kuten siivoojat, kaupan kassat ja osa ravintola-alan työntekijöistä.
Korona-aika on osoittanut, että todellinen perusturva ihmisten arkeen tulee toisista ihmisistä.
– Professori Juho Saari
Saari toimii parhaillaan sisäministeriössä selvityshenkilönä, joka kartoittaa arjen turvallisuutta koronapandemian jälkeisenä aikana. Saaren mukaan nousukaudet ovat perinteisesti kasvattaneet eriarvoisuutta ja alueellista eriytymistä. Eriarvoisuus kasvaa erityisesti silloin, jos nousukausi perustuu innovaatioihin, joiden sato menee alkuvaiheissa omistajien laareihin.
– Vuosituhannen vaihteessa kasvun hedelmät menivät pääosin muutamalle postinumeroalueelle. Sama toistunee nyt, Saari sanoo.
Koronarajoitukset heikensivät tukiverkkoja
Viime kuukaudet ovat Saaren mukaan olleet erityisen kovia ihmisille, joiden elämää kannattelevista suhteista yksi tai useampi on hauras tai puuttuu. Tällaisia suhteita ovat työsuhde, parisuhde, pankkisuhde sekä turvattu asuminen, jonka saavuttaminen on pääkaupunkiseudulla vaikeaa korkeiden vuokrien vuoksi.
– Korona-aika on osoittanut, että todellinen perusturva ihmisten arkeen tulee toisista ihmisistä. Tästä kertovia hiljaisia signaaleita tulee paljon, Saari sanoo.
Diakoniatyöntekijät toivovat, että voisivat käyttää kaikki voimavaransa varsinaiseen diakoniatyöhön.
– Diakonian asiantuntija Lilli Snellman
Koronarajoitukset ovat heikentäneet erityisesti yksin asuvien tukiverkkoja. Tästä kertovat Saaren mukaan itsemurhien määrän kasvu sekä arkiset tilanteet, joissa taloyhtiön pesutuvan sulkeminen pakottaa perheitä ja ikäihmisiä turvautumaan kunnan palveluihin.
– Lähikuukausina tiedämme, kuinka paljon koronarajoitukset ovat lisänneet perheiden pahoinvointia ja parisuhteiden päättymisiä ja miten nämä tilanteet ovat vaikuttaneet lasten koulumenestykseen.
Diakoniatyö nousee entistä tärkeämmäksi
Tulevina vuosina poliittiset päättäjät joutuvat Juho Saaren mukaan valitsemaan, keiden tukia ja palveluita voidaan leikata. Suurin paine kohdistuu valtion etuuksiin ja palveluihin, joiden varassa elävät kaikkein köyhimmät. Resurssien jakaminen eri sukupolvien välillä voi nousta isoksi kysymykseksi.
– Ikäihmisten työeläkkeet on suojattu perustuslailla ja palvelut annetaan tarpeen perusteella. Nuorten sukupolvien etuudet ja palvelut ovat heikommin suojattuja. Perusturvan tasoa ei kuitenkaan voida alentaa perustuslaillisista syistä.
Kirkon diakoniatyön ja järjestöjen rooli nousee Saaren mukaan entistä tärkeämmäksi, kun haavoittuvassa asemassa oleville rakennetaan koronan jälkeistä turvaa. Saari korostaa erityisesti osallistuvien yhteisöjen kuten soppakeittiöiden ja kohtaamispaikkojen merkitystä.
– Nyt olisi viimeinen hetki siirtää kirkon voimavaroja muilta toimialoilta diakoniatyöhön, koska tällä alueella kirkko voi vielä tavoittaa ihmisiä laajalti.
On surkeaa, jos pandemian seuraukset kaatuvat diakoniatyöntekijöiden ja vapaaehtoistyöntekijöiden niskaan.
– Emeritusarkkipiispa Kari Mäkinen
Diakonian asiantuntija Lilli Snellman huomauttaa, että julkisten palvelujen leikkauksilla olisi suuri vaikutus pienituloisten arkeen. Keskustelun diakoniatyön resursseista Snellman kääntää arjen tasolle.
– Tässä kriisitilanteessa diakoniatyöntekijät toivovat sitä, että he voisivat käyttää kaikki voimavaransa varsinaiseen diakoniatyöhön. Esimerkiksi rippikoululeirien valmistelu ja leirityöhön osallistuminen vievät paljon heidän työaikaansa.
Naiset kantavat miehiä suuremman koronataakan
Emeritusarkkipiispa Kari Mäkinen suhtautuu kriittisesti näköalaan, jossa diakoniatyö joutuisi paikkaamaan tukien ja palvelujen leikkauksia.
– On surkeaa, jos pandemian seuraukset kaatuvat kirkon diakoniatyöntekijöiden, järjestöjen ja vapaaehtoistyöntekijöiden niskaan, kuten aikaisempien lamojen yhteydessä on tapahtunut, Mäkinen sanoo.
Kesäkuun alussa Mäkisen johtama asiantuntijaryhmä julkaisi raportin suomalaisten hyvinvoinnin ja tasa-arvon vahvistamisesta koronaepidemian jälkihoidossa. Työryhmän mukaan koronakriisi on paljastanut kohtia, joissa hyvinvointiyhteiskunta on vaarassa murtua.
Eriarvoisuuden lisääntyminen tai väheneminen ei tapahdu luonnonvoimien kaltaisesti.
– Emeritusarkkipiispa Kari Mäkinen
Kuten 1990-luvun laman ja vuoden 2008 finanssikriisin seuraukset, myös pandemian kielteiset vaikutukset kohdistuvat vaikeimmin ihmisiin, jotka ovat jo ennestään heikossa tilanteessa. Kuten aikaisemmissa talouskriiseissä, talouden elpyminen ei vaikuta kaikkiin samalla tavalla. Ilman korjaavia poliittisia toimenpiteitä tuloerot ja köyhyysluvut kääntyvät kasvuun.
Kari Mäkinen nostaa esiin koronakriisin seurausten sukupuolittumisen. Toisin kuin edellisissä taantumissa koronarajoitusten aiheuttama työttömyys ja lomautukset ovat koetelleet erityisesti naisvaltaisia palvelualoja kuten matkailua ja ravitsemisalaa. Myös hoivatyöntekijöiden kuormittuminen ja hoivatyön määrän nopea kasvu perheissä ovat kohdistuneet erityisesti naisiin.
– Tämä kriisi ei kohtele myöskään eri ikäryhmiin kuuluvia ihmisiä samalla tavalla. Suurimman kuorman kantavat ikäihmiset, joiden tukiverkot ovat murentuneet eristäytymisen vuoksi, sekä aikuistuvat nuoret, joiden tulevaisuuden perspektiivi murenee, kun työpaikkaa tai kesätyötä ei löydy.
Poliittisten päätösten vaikutukset arvioitava
Hyvinvoinnin murtumakohtia ovat Kari Mäkisen johtaman työryhmän mukaan koronarajoitusten aiheuttama yksinäisyyden lisääntyminen, mielenterveyden kuormittuminen, vähemmistöjä syrjivien asenteiden kärjistyminen, perusturvan niukkuus, ylivelkaantuminen sekä palvelujen siiloutuminen ja katkeaminen.
Pandemia on paljastanut myös suomalaisen järjestelmän vahvuuksia. Niihin kuuluvat käsitys kaikkien yhtäläisestä ihmisarvosta, ymmärrys ihmisten keskinäisestä riippuvuudesta ja jokaiselle kuuluvat universaalit hyvinvointipalvelut. Tärkeä rooli on myös kansalaisyhteiskunnalla ja seurakunnilla, jotka tukevat ihmisten arkea ja antavat yhteiskunnan hiljennetyille äänen.
Suomeen tarvitaan Mäkisen työryhmän mielestä riippumaton arviointineuvosto, joka arvioisi poliittisten päätösten vaikutuksia kansalaisten hyvinvointiin. Arvioinnin tueksi tulisi kehittää kansallinen hyvinvoinnin tason ja kehityksen mittaristo. Raportti asettaa toimenpiteiden määräajan vuoteen 2022.
– Eriarvoisuuden lisääntyminen tai väheneminen ei tapahdu luonnonvoimien kaltaisesti, vaan kyseessä on asia, johon voidaan vaikuttaa poliittisilla päätöksillä, Kari Mäkinen sanoo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Diakoniatyöntekijät ovat huolissaan hallitusohjelman leikkauksista sosiaaliturvaan – ”Vaikutukset ovat monen kannalta kohtuuttomat”
AjankohtaistaSuunnitellut leikkaukset tulevat kasvattamaan avun tarvetta, mutta diakoniatyön resurssit ovat niukentuneet, sanoo diakoni Ani Iivanainen.
