Haagan johtava diakoniatyöntekijä Sofia Honkanen on huolissaan mielenterveyskuntoutujista – helsinkiläisten hätä näkyy diakoniatyössä
Diakonian asiakasmäärät ovat nousseet noin viidenneksen. Ruokakasseja jaetaan joka arkipäivä lähes 2 000. Yksinäisyys ahdistaa, korona pelottaa ja mielenterveyskuntoutujat etsivät apua.
Helsinkiläisten kasvanut hätä näkyy seurakuntien diakoniatyössä. Asiakaskontaktit ovat koronapoikkeusaikana lisääntyneet noin kolmanneksella, ja yhteydenottoja on tullut aivan uusilta asiakkailta.
Kun Helsingin diakoniatyöllä oli helmikuussa noin 2 100 asiakaskontaktia, oli niitä maalis- ja huhtikuussa lähes 2 700 per kuukausi. Nämä luvut eivät edes sisällä kaikkia asiakaskontakteja, joita on tullut lisää muun muassa ikäihmisiä tukevan Helsinki-avun kautta. Siinä on soitettu kymmenille tuhansille ikäihmisille ja selvitetty heidän avuntarvettaan. Osalle on jaettu myös hätäruokakasseja.
Diakonian taloudellinen auttaminen on kasvanut alkuvuoden runsaasta 60 000 eurosta kuukaudessa noin 100 000 euroon kuukaudessa. Nämä euromäärät eivät sisällä kaikkea diakonian antamaa taloudellista apua, vaan niiden lisäksi jaetaan esimerkiksi kauppakasseja ja lahjakortteja.
Yksinäisyydessä ihminen luo helposti oman todellisuutensa.
– Haagan seurakunnan johtava diakoniatyöntekijä Sofia Honkanen
Diakonia on toiminut koko koronapoikkeusajan ja entistäkin laajemmin, vaikka koronapandemian vuoksi asiakkaita on kevään aikana autettu etupäässä puhelimitse. Apu on kuuntelemista, keskusteluapua ja yhteiskunnan avun piiriin ohjaamista pienimuotoisen ja tilapäisen taloudellisen avun lisäksi.
Kannelmäen seurakunnan diakoniatyöntekijä Ulla-Maija Tuura kertoo, että avuntarvitsijoiden soitot ovat lisääntyneet viime viikkoina ainakin 20 prosentilla.
– Osa pidempiaikaisista asiakkaistamme on ikään kuin kadonnut, mutta ruokakassijakeluihin on ilmestynyt kokonaan uusia avun hakijoita, Tuura kertoo.
Ruokakasseja jaetaan Helsingissä joka päivä lähes 2 000. Seurakunnista kerrotaan, että uusissa kassijakelun asiakkaissa on esimerkiksi niitä, jotka ovat menettäneet ilta- ja viikonlopputyönsä, opiskelijoita, yrittäjiä, kulttuurialalla työskenteleviä sekä perheitä ja vanhuksia.
Vuosaaren diakoniatyössä on kirjattu yli kolmanneksen kasvu asiakasmääriin.
– Lomautetuiksi ja työttömiksi joutuneet näkyvät jo meidän asiakkaissamme, vs. johtava diakoniatyöntekijä Pia Nordlund toteaa.
Sofia Honkanen Huopalahden kirkon pihalla. Kirkon ovet ovat aina auki haluavalle.
”Monet soittajista ovat todella huonossa kunnossa”
Suuren taloudellisen avun tarpeen lisäksi diakoniatyöntekijät kertovat, että tilanteen pitkittyessä monenlaisen ahdistuksen määrä on puheluissa lisääntynyt. Haagan seurakunnan johtava diakoniatyöntekijä Sofia Honkanen on erityisen huolissaan mielenterveyskuntoutujien tilanteesta.
– Soitot diakoniaan ovat lisääntyneet valtavasti. Joukossa on paljon myös mielenterveyskuntoutujia. Heidän on nyt ollut tosi vaikea saada apua. Itse koetan parhaani mukaan kuunnella heitä ja ohjata terveydenhuoltopalveluiden piiriin. Tilanteet ovat usein sellaisia, ettei oma ammattitaitoni niissä riitä. Monet soittajista ovat todella huonossa kunnossa, kertoo Honkanen.
Avun piiriin ohjaaminen on hankalaa, sillä tuntuu siltä, että apua ei ole saatavissa – ainakaan riittävästi.
– Olen tarjonnut ensi hätään Mielenterveysseuran kriisipuhelinta. Monet soittavat minulle takaisin, koska eivät ole moneen tuntiin saaneet sieltä vastausta. Puhelin on ollut varattu, ilmeisesti ruuhkan vuoksi. Soitot sinne ovat tammi-huhtikuun aikana lisääntyneet peräti 46 prosenttia.
Jos on luottotiedoton, eikä saa siksi pankkitunnuksia, niin miten hoidat asioinnin verkossa?
– Haagan seurakunnan johtava diakoniatyöntekijä Sofia Honkanen
Honkanen on ohjannut asiakkaitaan soittamaan terveyskeskukseen ja etsimään ammattiapua.
– Sitten on käynyt niin, että itkuinen ihminen soittaa minulle takaisin ja sanoo, että mielenterveyshoitaja soittaa hänelle vasta neljän päivän päästä takaisin. Se aika pitäisi jotenkin selvitä. Osalla asiakkaista on itsetuhoisia ajatuksia. On surullista, että apua on usein niin vaikea saada. Myös mielenterveyskuntoutujien vertaistoiminta on ollut koronan vuoksi alas ajettuna.
Honkasen mukaan diakoniantyöntekijöiden käymät pitkät sielunhoidolliset keskustelut ovat lisääntyneet. Monia ahdistaa koronapandemian luoma tilanne, ja aivan erityisesti kontaktien puute.
– Yksinäisyydessä ihminen luo helposti oman todellisuutensa ja asiat tuntuvat vielä pahemmilta. Kaikki yksinäiset eivät suinkaan ole vanhuksia, vaan joukossa on esimerkiksi niitä, jotka kuuluvat sairauksiensa vuoksi riskiryhmään. Kun sairastuminen on tavallistakin suurempi uhka, ihmisiä pelottaa, jotkut ovat paniikissa. Yksinäisyys voi olla sietämätöntä, Honkanen sanoo.
Koronan taloudelliset seuraukset näkyvät Haagan diakoniatyössä. Moni talousahdinkoon joutunut hakee diakoniasta apua. Vaikka apu on pienimuotoista, sillä on merkitystä. Honkanen arvelee niin oman seurakuntansa kuin monen muunkin seurakunnan avustusbudjetin ylittyvän tilanteen vuoksi.
– Esimerkiksi moni yksinhuoltaja on ollut viikkoja kovassa paikassa, kun koulut ovat olleet kiinni ja niukkojen rahojen on pitänyt riittää myös päivisin lasten ruokaan, Honkanen mainitsee.
Digitaalinen syrjäytyminen pahentaa tilannetta
Sofia Honkasen mukaan diakonian asiakkaita ahdistaa tilanteen epävarmuus: se, ettei voi tietää, milloin kriisi loppuu. Erotuksena 1990-luvun lamaan, tässä kriisissä on talouden lisäksi vaakalaudalla terveys. Lisäksi kriisi ei koske vain Suomea, vaan koko maailmaa, ja tulevaisuus on senkin vuoksi epävarma.
– Mietimme diakoniatyössä, mitkä mahtavat olla tämän pandemian jälkiseuraukset yhteiskunnalle: terveydelliset, sosiaaliset, psykologiset ja taloudelliset. Millaista elämä on, jos syksyllä tulee uusi aalto? Miten autetaan ihmisiä, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa?
Diakoniassa keskeistä on kokemus siitä, että joku välittää, kuuntelee ja auttaa eteenpäin. Iso osa työtä on hengellisen tuen lisäksi ihmisten elämäntilanteiden selvittelyä ja esimerkiksi sen tarkistamista, että hädässä oleva on saanut yhteiskunnalta sen tuen ja ne etuudet, jotka hänelle lain mukaan kuuluvat. Kaikki eivät osaa täyttää esimerkiksi toimeentulohakemusta, ja palveluiden digitalisoituminen on iso kynnys.
– Kun kaikki pitäisi nykyään tehdä tietokoneella tai älykännykällä, niin kaikilla meidän asiakkaillamme ei sellaista ole tai he eivät edes pystyisi niitä käyttämään. Ja jos on luottotiedoton, eikä saa siksi pankkitunnuksia, niin miten hoidat asioinnin verkossa? Digitaalinen syrjäytyminen on todellisuutta, eikä korona sitä ainakaan helpota, Honkanen sanoo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Talouskriisi kurittaa eniten jo entuudestaan heikossa asemassa olevia – näin haet apua Espoossa
Hyvä elämäDiakoniatyössä voidaan joissain tapauksissa auttaa jopa lasten harrastusmaksuissa.
