Festus Kiprorir on nyt 24-vuotias ja tekee vapaaehtoistyötä paikallisten nuorten ja muiden entisten karjavarkaiden parissa sen eteen, että rauha ihmisten välillä säilyisi.
Karjavarkauksia tehnyt kenialainen Festus Kipkorir valitsi lopulta rauhan tien – Yhteisvastuukeräyksen tuotolla tuetaan nuorten kouluttautumista
Kerion laaksossa Keniassa väkivallan ja ryöstelyn kierteestä auttavat pois koulutus ja jalkapallo. Ilmastonmuutos ja sen seuraukset tekevät tästä kuitenkin entistä vaikeampaa.
Kun poika katosi pimeään yöhön eikä palannut kotiin muutamaan päivään, Salome Kiptoo tiesi.
– Pelkäsin ja rukoilin aina, kun hän lähti, Kiptoo kertoo.
Salome Kiptoo ei pitänyt siitä, että Festus Kipkorir, 24, osallistui karjavarkauksiin.
– Muistan vielä, miten hyvä ja ahkera oppilas hän oli koulussa.
Suuret ja lempeät silmät katsovat vakavina maitoteekupin takaa. Luoteis-Kenian Kerion laaksossa moni äiti jakaa saman tuskan. Liian moni nuori mies on lähtenyt yölliselle retkelle kylän muiden miesten kanssa eikä ole enää palannut. Liian moni on joutunut murhatuksi paimentaessaan karjaansa.
Kerion laaksossa vallitsee hauras tasapaino väkivallan ja rauhan välillä. Kun karja laiduntaa vapaasti, on rauha. Naudat ja etenkin kamelit ovat arvokasta omaisuutta. Laakson yhteisöt varastavat karjaa toisiltaan. Valitettavan usein väkivalta kiihtyy konfliktiksi.
Salome Kiptoo ei ensin uskonut, kun hänen poikansa kertoi jättävänsä karjavarkaudet taakseen ja alkavansa viljellä maata. Nyt äiti on tyytyväinen poikansa tekemästä elämänmuutoksesta.
Koston kierre tempaa jo nuoret pojat mukaansa
Menetykset kulkevat monessa suvussa. Niin myös Festus Kipkoririn perheessä.
– Varkaat tappoivat isäni vuonna 2002. Olin silloin aika pieni. Menetin samalla myös tätini, hän kertoo.
Isä oli paimentamassa karjaa joen läheisellä laitumella ja sieltä hänen ruumiinsa löydettiin. Naudat jatkoivat varkaiden ajamina matkaa todennäköisesti joen toiselle puolelle. Kipkoririn perheelle isän ja arvokkaimman omaisuuden menettäminen tiesi kovia aikoja.
Osa Kerion laakson kouluista on menettänyt paljon oppilaitaan.
Köyhtyminen tarkoittaa laaksossa sitä, että perheet saattavat joutua ottamaan lapsensa pois koulusta. Koulunkäyntiä varjostaa myös väkivalta. Moni ei uskalla päästää lapsiaan kouluun, sillä edes koulut eivät ole säästyneet karjavarkauksia tekevien rosvojoukkojen iskuilta. Keväällä 2022 karjavarkaat iskivät jopa koululaisia retkelle kuljettaneeseen linja-autoon.
– Osa Kerion laakson kouluista on menettänyt paljon oppilaitaan. Ne, joilla on rahaa, ovat siirtäneet lapsensa muualle kouluun. Jotkut eivät yksinkertaisesti päästä lapsiaan kouluun, kertoo ohjelmajohtaja Alexon Mwasi Kirkon Ulkomaanavusta.
Festus Kipkorir kävi koulua, mutta oli aikoja, jolloin opinnot olivat sivuseikka.
– Pitelin asetta ensimmäisen kerran 13-vuotiaana, hän kertoo.
Festus Kipkoririn mukaan jopa 10-vuotiaat pojat joutuvat osaksi väkivallan kierrettä. Nuorimmat jätetään vartioimaan omaa kylää, vanhemmat pojat lähtevät yön pimeydessä miesten mukana naapurialueille. Karjan varastaminen joen toiselta puolelta on yhteisössä riitti, jonka myötä pojista kasvaa miehiä. Toki monen mielessä painaa kosto isien, veljien, ystävien puolesta.
Ilmastonmuutos synnyttää lisää väkivaltaa
Karjavarkaudet ovat myös yritys parantaa omaa taloudellista tilannetta. Yhden keikan aikana saatetaan saada saaliksi jopa kaksituhatta eläintä. Varastettuja eläimiä voi olla vaikea myydä lähellä olevilla markkinoilla, joten niiden kanssa pitää joskus kulkea kauas.
Viime aikoina karjavarkaudet ovat yhä enemmän liittyneet ilmastonmuutokseen. Laakson heimot ovat perinteisesti elättäneet itsensä paimentolaisina. Nautoja myymällä perheet voivat maksaa laskuja ja laittaa lapsensa kouluun, tai sijoittaa esimerkiksi yritystoimintaan.
Karja tarvitsee kuitenkin paljon syötävää. Erityisesti viime vuosina tilannetta Kerion laaksossa on kiristänyt laidunmaiden supistuminen kuivina kausina.
Keniassa sateet ovat viivästyneet kevään 2020 jälkeen erityisesti maan itä- ja pohjoisosissa Garissan ja Marsabitin alueilla, mutta myös täällä lännessä Kerion laaksossa syksy 2022 oli kuiva. Vuodenkierto on muuttunut ilmastonmuutoksen mukana arvaamattomaksi, eivätkä hedelmällinen maa ja vesi jakaudu tasaisesti kaikille.
– Keriojoen toisella puolella maasto on aivan erilaista kuin tällä puolella. Hyvin kuivaa, ei puita, vain piikikkäitä puskia ja hiekkaa, Festus Kipkorir kertoo.
– Siksi naapurimme toiselta puolelta tuovat karjaansa yhä useammin myös joen tälle puolelle laiduntamaan. Se aiheuttaa riitoja, kun karjalle on vähän syötävää.
Koulussa oppii myös yhteisöllisyyttä
Karjavarkaiden yhteisöstä on vaikea irrottautua, vaikka omat toimet tuottavat surua ja pelkoa läheisille. Äiti Salome Kiptoo yritti puhua Festus Kipkoriria jättämään vaaralliset ja väärät touhunsa monta kertaa. Poika ei kuunnellut.
– Yritin selittää äidille, että tässä on kyse minusta, ei hänen asioistaan. Siinä tilanteessa luulee olevansa oikeassa. Ei silloin kiinnosta kenenkään muun mielipide.
– Oikeasti mielipiteitäni ohjasi ryhmä, johon tunsin kuuluvani.
Kestävä rauha tulee monen siunauksen kanssa.
Lopulta jokin kirkastui mielessä niin, että Festus Kipkorir päätti valita rauhan tien. Nyt hän on naimisissa, pienen pojan isä ja viljelee maata. Salome Kiptoo hymyilee leveästi, kun häneltä kysyy, mitä hän ajattelee poikansa muutoksesta.
– En ensin uskonut, kun hän kertoi jättävänsä karjavarkaudet ja alkavansa viljellä maata. Lopulta aloin kuitenkin uskoa. Autoin häntä ostamaan siemeniä, jotta hän voi kasvattaa vihreitä linssejä ja papuja, äiti sanoo.
Myös Festus Kipkorir on tyytyväinen. Hän tekee vapaaehtoistyötä paikallisten nuorten ja muiden entisten karjavarkaiden parissa sen eteen, että rauha säilyisi. Yhden asian hän nostaa tärkeimmäksi edellytykseksi rauhalle. Hän kokee olleensa onnekas, että sai käydä koulunsa loppuun, vaikka perheen rahat olivat tiukassa.
Hän uskoo, että koulunkäynti suojaa myös muita nuoria.
– Koulussa meille on opetettu yhteisöllisyyttä ja veljeyttä. Ei ole oikein tappaa ja varastaa.
Jalkapallo on yksi väline rauhantyössä. Osa entisistä karjavarkaista pelaa nykyään yhdessä nuorempien poikien kanssa samassa jalkapallojoukkueessa.
Jalkapalloa rauhan eteen
Kipkorir ja osa entisistä karjavarkaista pelaa yhdessä nuorempien poikien kanssa samassa jalkapallojoukkueessa. FC Tot järjestää ystävyysotteluita yhdessä joen toisella puolella asuvien nuorukaisten kanssa.
– Jalkapallo antaa mahdollisuuden tutustua naapureihimme, ja pelaaminen on tappelua parempi tapa mitellä voimia, hän sanoo.
– Me olemme rauhanlähettiläitä tällä puolella, naapurimme toisessa joukkueessa ovat rauhanlähettiläitä omalla puolellaan. Yhdessä lopetamme väkivallan.
Unescon arvion mukaan noin kaksi miljoonaa 6–17-vuotiasta lasta Keniassa ei käy koulua. Heistä suurin osa on paimentolaisuudesta riippuvaisista perheistä ja asuu maan köyhimmillä ja karuimmilla seuduilla.
– KUA tukee Kerion laaksossa ja muutamalla muulla kuivuudesta pahasti kärsivällä alueella köyhimpiä perheitä, jotta niiden lapset voivat palata kouluun. Tarkoituksena on tavoittaa noin 41 500 koulupudokasta, sanoo Alexon Mwasi.
Festus Kipkorir sai äidiltään ja Kirkon Ulkomaanavulta tukea maanviljelyyn. Salome Kiptoo katselee pihalla hoippuvia askeleita ottavaa lapsenlastaan.
– Kestävä rauha tulee monen siunauksen kanssa. Ei tarvitse pelätä, etteivät lapset palaa illalla kotiin. Yhteisössä tapahtuu hyviä asioita, kun on rauha. Kaikki hyötyvät, hän sanoo.
Kirjoittaja on Kirkon Ulkomaanavun digitaalisen viestinnän asiantuntija.
Yhteisvastuukeräyksen tuotolla tuetaan nuoria
Vuoden 2023 Yhteisvastuukeräyksen tuotoilla tuetaan Kirkon Ulkomaanavun katastrofirahastoa, josta ohjataan varoja esimerkiksi Keniaan lasten ja nuorten koulutukseen alueilla, joilla ilmastonmuutos on lisännyt köyhyyttä ja turvattomuutta. Nuoret joutuvat monin paikoin osallisiksi eri yhteisöjen välisiin paikallisiin konflikteihin. Hankkeessa tuetaan koulunsa kesken jättäneiden nuorten paluuta kouluun. Materiaalisen tuen ja tukiopetuksen lisäksi erityisen haavoittuvassa asemassa olevat nuoret saavat psykososiaalista tukea. Hankkeessa rakennetaan ja kunnostetaan lisäksi kouluihin käymälöitä ja käsienpesupisteitä.
Yhteisvastuukeräyksen tuotosta 60 prosenttia menee ulkomaan kohteeseen Kirkon Ulkomaanavun kautta ja 40 prosenttia kotimaan keräyskohteeseen.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kaikki piispat vetoavat kehitysyhteistyön puolesta – kehitysavun leikkauksista keskustellaan hallitusneuvotteluissa
Ajankohtaista”Lähimmäisen rakastaminen on meille kaikille annettu tehtävä. Se ei rajoitu vain lähelle, vaan jokaiseen ihmiseen”, sanoo Helsingin piispa Teemu Laajasalo.
