null ”Nuorten väkivallan vähentämiseen on keinoja, mutta niistä emme puhu”, sanoo Aseman Lasten tiimipäällikkö Heikki Turkka

– Meidän pitää löytää keinot puuttua nuorten rikoksiin ilman aikuisille kehitettyä rangaistusjärjestelmää, Aseman lasten tiimipäällikkö Heikki Turkka sanoo. Turkka valokuvattiin Kannelmäen juna-aseman ylikulkukäytävällä.

– Meidän pitää löytää keinot puuttua nuorten rikoksiin ilman aikuisille kehitettyä rangaistusjärjestelmää, Aseman lasten tiimipäällikkö Heikki Turkka sanoo. Turkka valokuvattiin Kannelmäen juna-aseman ylikulkukäytävällä.

Hyvä elämä

”Nuorten väkivallan vähentämiseen on keinoja, mutta niistä emme puhu”, sanoo Aseman Lasten tiimipäällikkö Heikki Turkka

Pääkaupunkiseudulla vaikuttaa kymmenkunta nuorten porukkaa, joissa tehdään väkivaltarikoksia. Kehityksen kääntämiseen tarvittaisiin Aseman lasten Heikki Turkan mukaan puoli miljoonaa euroa. Helmikuussa alkava Yhteisvastuukeräys tukee järjestön työtä.

Jokaiseen monimutkaiseen ongelmaan on olemassa ratkaisu, joka on nopea, yksinkertainen ja väärä.

Tällaisella lauseella Aseman Lapset ry:n tiimipäällikkö ja kouluttaja Heikki Turkka summaa viime kuukausina käytyä keskustelua, jossa poliittiset päättäjät ovat ottaneet kantaa nuorten katuväkivaltaan.

Yksinkertaisilla ja väärillä ratkaisuilla Turkka viittaa vaatimuksiin rangaistusten koventamisesta ja rikosvastuun ikärajan alentamisesta. Hänen mukaansa niissä on kyse populismista.

– Tutkimusten mukaan rangaistusten koventaminen ei ole tehokas keino oikaista rikoksentekijöiden toimintaa. Vaikka koventaisimme nuorten vakavien väkivaltarikosten rangaistuksia, tällaiset teot eivät vähentyisi. Siivoaisimme vain nämä nuoret pois yhteiskunnasta.

Turkka ei tarkoita, että nuorten rikoksen­tekijöiden tekoja pitäisi hyväksyä tai niihin pitäisi reagoida päänsilityksellä. Sen sijaan hän haastaa päättäjiä pohtimaan, millä keinoilla nämä ­teot saadaan loppumaan tai päästään siihen, että niitä ei tulisi ollenkaan.

Helmikuussa ilmestyy Turkan ja Julia Saarholmin toimittama tietokirja Lasten ja nuorten rikokset (PS-Kustannus), jossa eri alojen asiantuntijat vastaavat näihin kysymyksiin ja valottavat nuorten tekemien rikosten taustalla olevia syitä.

Tällä hetkellä meillä ei ole sellaisia ammattilaisia, jotka pystyisivät jättämään nykyisen työnsä ja ottamaan kopin näistä nuorista.

Keskustelun lähtökohtana pitäisi Turkan mukaan olla se, että alle 18-vuotiaat ovat lapsia. Lasten oikeudet velvoittavat viranomaisia suojelemaan heitä myös itseltään. Se, millä tavalla puhumme rikoksia ja ”rumia asioita” tehneistä lapsista ja kohtelemme heitä, mittaa Turkan mukaan yhteiskunnan sivistyksen tason.

– Meidän pitää löytää keinot puuttua nuorten rikoksiin ilman aikuisille kehitettyä rangaistusjärjestelmää, Turkka sanoo.

Pieni osa nuorista tekee entistä raaempia rikoksia

Nuorten tekemien rikosten ja nuorten rikoksentekijöiden määrä on viime vuosina vähentynyt. Myönteinen kehitys on kuitenkin osittain näköharhaa, sillä samaan aikaan rikokset ovat raais­tuneet ja niiden tekeminen keskittyy aiempaa selvemmin samoille huono-osaisille nuorille.

Osa poliitikoista puhuu ”Ruotsin tiestä” ja väittää, että nuorten jengiväkivalta on karkaamassa yhteiskunnan hallinnasta. Tällaiseen kehitykseen Heikki Turkka ei usko.

– Jos minun kaltaiseni hiippari tuntee puolet vakaviin rikoksiin syyllistyneistä nuorista ja pystyy juttelemaan heidän kanssaan, sanoisin, että olemme aika vahvasti Suomen omalla polulla.

Turkka esittää arvion, jonka mukaan jengeiksi katsottuja nuorten porukoita on pääkaupunkiseudulla kymmenkunta. Väkivaltarikoksiin syyllistyneitä nuoria ”kahinoitsijoita” on näissä ryhmissä noin kolmekymmentä. Tilannekuva pohjautuu yhteistyöhön, jota Aseman lasten Pasila-työryhmä tekee muun muassa poliisin kanssa.

Tieto ei ohjaa poliittista päätöksentekoa, vaan päättäjät kuuntelevat omia narratiivejaan ja oletuksiaan.

Turkka kiinnittää huomiota 10–14-vuotiaisiin nuoriin, jotka hengailevat vakavia rikoksia tehneiden nuorten kanssa. Tuleva kehitys riippuu hänen mukaansa siitä, tavoittaako yhteiskunta heidät ajoissa.

– Tällä hetkellä meillä ei ole sellaisia ammattilaisia, jotka pystyisivät jättämään nykyisen työnsä ja ottamaan kopin näistä nuorista.

– Jotta nuori saadaan pois hölmöstä käyttäytymisestä, työntekijöiden pitää tavoittaa myös nuoren kaverit ja saada heidät mukaan, Aseman lasten tiimipäällikkö Heikki Turkka sanoo.

– Jotta nuori saadaan pois hölmöstä käyttäytymisestä, työntekijöiden pitää tavoittaa myös nuoren kaverit ja saada heidät mukaan, Aseman lasten tiimipäällikkö Heikki Turkka sanoo.

”Pizzamittari” kertoo, milloin nuoret alkavat luottaa auttajiin

Pääkaupunkiseudulla nuorten rikoskiertei­den pysäyttämiseen ja ennalta ehkäisemiseen tarvittaisiin Heikki Turkan mukaan puoli miljoonaa euroa. Summa kuulostaa hämmästyttävän pieneltä aiheesta käytyyn yhteiskunnalliseen keskusteluun verrattuna.

Turkka muodostaisi rahoilla työpareja, joista jokainen keskittyisi yhteen nuorten porukkaan yhteistyössä poliisin kanssa.

– Nuorille ei kannata sanoa, että älkää tehkö tätä, vaan kysyä, mitä he haluaisivat tehdä. Jotta nuori saadaan pois hölmöstä käyttäytymisestä, työntekijöiden pitää tavoittaa myös nuoren kaverit ja saada heidät mukaan.

Turkka havainnollistaa lähestymistapaa periaatteella, jota hän kutsuu ”pizzamittariksi”. Alussa työpari kutsuu vastuullaan olevan nuorten porukan syömään. Tällaista yhteydenpitoa jatketaan, kunnes nuoret alkavat luottaa työntekijöihin. Työpari luo yhteyden myös nuorten huoltajiin.

Kerran Turkka teki tällaista työtä neljän nuoren kanssa, jotka olivat ryöstäneet ja hakanneet kadulla nelikymppisen miehen. Sosiaalisessa mediassa moni reagoi rikokseen voimakkaasti ja vaati tekijöiden viemistä ”saunan taakse”.

– Kun olimme kuudennen kerran ­pizzalla, yksi nuorista kysyi ”mitä vittua te haluatte”. Silloin saimme luvan alkaa hoitaa näiden nuorten ­asioita.

Turkka ja hänen työtoverinsa tapasivat nuoria kaksikymmentä kertaa, ja heidän asioitaan selvitettiin yhdessä poliisin kanssa. Neljästä nuoresta kolmen rikoskierteet onnistuttiin katkaisemaan.

– Toimivat keinot ovat tiedossa, mutta niistä ei puhuta. Tieto ei ohjaa poliittista päätöksentekoa, vaan päättäjät kuuntelevat omia narratiivejaan ja oletuksiaan. Kyse on siitä, haluammeko saada rikoksia tehneet nuoret mukaan yhteiskuntaan vai haluammeko heidän syrjäytyvän.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.