”Rautatieaseman lähellä saattaa olla painostava fiilis” – Moni nuori kokee väkivallan uhkaa, mutta turvakeinot auttavat, kun pelottaa

null ”Rautatieaseman lähellä saattaa olla painostava fiilis” – Moni nuori kokee väkivallan uhkaa, mutta turvakeinot auttavat, kun pelottaa

”Rautatieaseman lähellä saattaa olla painostava fiilis” – Moni nuori kokee väkivallan uhkaa, mutta turvakeinot auttavat, kun pelottaa

Oma turvallisuus mietityttää etenkin iltaisin. Ristiriitatilanne voi syntyä vaikka vääränlaisesta katseesta.

Väkivallan pelko ei kuulu Korsossa asuvien Matilda Heikkisen ja Mia Kelnerin tavalliseen arkeen. Huoli ei varjosta matkaa, kun 16-vuotiaat nuoret suunnistavat aamu­varhaisella kohti paikallisjunaa ja helsinkiläistä Alppilan lukiota.

– Arkiaamuisin lähden liikkeelle viiden tytön porukassa. Sekin antaa turvaa, kun toiset ovat ympärillä, Heikkinen sanoo.

– Kun lähden aamulla kouluun, en pelkää. Mutta jos matkustan junalla Helsingistä kotiin myöhään illalla, junissa ja asemilla on usein pelottavia ihmisiä, Kelner jatkaa.

Helmikuussa alkava kirkon Yhteisvastuukeräys kerää varoja nuorten väkivallan ja konfliktien ratkaisuun ja ennaltaehkäisyyn teemalla ”Nuoret väkivaltaisessa maailmassa”.

Vuonna 2020 tehdyn nuorisorikollisuuskyselyn mukaan kymmenen prosenttia nuorista oli ollut pahoinpitelyn kohteena vuoden aikana ja neljä prosenttia oli pahoinpidellyt toisen henkilön. Väkivallan uhkaa oli kokenut elämänsä aikana 32 prosenttia kyselyyn vastanneista nuorista.

Heikkinen ja Kelner eivät ole koskaan kokeneet itseensä kohdistuvaa fyysistä väkivaltaa, mutta pelottavat ja ahdistavat tilanteet ovat tuttuja kummallekin.

– On tärkeää jakaa tietoa siitä, millaista väkivalta oikeasti on, Heikkinen toteaa.

– Varsinkin Helsingissä aihetta on syytä pitää esillä, Kelner sanoo.

Myöhäisillan K-junalla matkustaessaan Mia Kelner ja Matilda Heikkinen yrittävät ennakoida turvattomia tilanteita esimerkiksi kiinnittämällä huomiota kanssamatkustajien sekavaan käytökseen tai puheeseen. Joskus he ovat nähneet huumeiden käyttäjän piikittävän itseään avoimesti matkan aikana.

– Pelottavat ihmiset ovat sellaisia, jotka käyttäytyvät arvaamattomasti, alkavat huudella tai yrittävät tulla juttelemaan, Kelner sanoo.

– Tai tuijottavat koko junamatkan ajan tosi oudolla tavalla, Heikkinen jatkaa.


Mia Kelner.

Iltajunien lisäksi Heikkinen ja Kelner ovat kokeneet turvattomuutta syrjäisillä kujilla ja tilanteissa, joissa joku kävelee vastaan pimeällä kadulla. Myös metron asemalaituri voi tuntua ahdistavalta sellaisena aikana, kun liikkeellä ei ole muita matkustajia.

Vuorokaudenajasta riippumatta Kelner ja Heikkinen eivät mielellään viipyile Steissin eli Helsingin päärautatieaseman ympäristössä, vaan kulkevat alueen läpi mahdollisimman ripeästi.

Hyödylliseksi turvakeinoksi on osoittautunut huomion suuntaaminen tiukasti eteenpäin niin, että katseet eivät kohtaa epäilyttävän henkilön kanssa. Myös soittaminen tutulle ihmiselle tai puhelun esittäminen antaa turvaa, kun on kuljettava pelottavan paikan ohi.

– Ystäväporukallamme on kännykkäsovellus, josta näemme, missä toinen menee. Se näyttää tarkan sijainnin, Mia Kelner kertoo.

– Koulussa olemme harjoitelleet tiedon keräämistä turvattomalta tuntuvassa tilanteessa. Osaan nimetä viisi ihmistä, joille voin kertoa, jos jokin on hätänä, Matilda Heikkinen sanoo.


Matilda Heikkinen.

Nuorten väkivaltaa koskevassa julkisessa keskustelussa Korso on joskus kuvattu hurjaksi alueeksi. Heikkisen ja Kelnerin mukaan junaradan itäinen puoli on muuta Korsoa turvattomampi. He kertovat kuulleensa satunnaisesti juttuja siitä, että siellä jotakuta on lyöty tai on tehty muuta väkivaltaa.

Silti kumpikin sanoo epäröimättä, että Korsossa olo tuntuu turvallisemmalta kuin Helsingissä.

– Täällä tunnemme ihmiset. Korsossa liikkuessani tiedän aina, että viiden metrin päässä asuu joku tuttu, Heikkinen sanoo.

– Tiedämme myös paikat, joihin ei kannata mennä, Kelner lisää.

Illalla kymmenen jälkeen saattaa mietityttää, mitä voi tapahtua.

Leevi Malinen, 17, kokee Helsingin turvalliseksi paikaksi asua, harrastaa ja käydä koulua. Tältä tuntuu ainakin päiväsaikaan ja silloin, kun ympärillä on muita ihmisiä. 

– Vaikka minua ei suoranaisesti pelota Helsingissä, illalla kymmenen jälkeen saattaa mietityttää, mitä voi tapahtua, Malinen kertoo. 

Myös sijainti vaikuttaa. 

– Kalliossa tunnen oloni turvalliseksi, mutta ydinkeskustassa rautatieaseman lähellä saattaa olla painostava fiilis. 

Keskusrikospoliisin viime vuonna julkaiseman raportin mukaan yli 70 prosenttia nuoriin kohdistuvista väkivallanteoista tapahtui julkisella paikalla. Julkinen paikka tarkoittaa tässä tapauksessa katuja ja puistoja sekä osittain kouluympäristöjä. 

Malisen mukaan turvattomuutta aiheuttavat toiset nuoret. Osa nuorista saattaa käyttäytyä arvaamattomasti: joku saattaa esimerkiksi hermostua liian pitkästä katseesta ja tulla haastamaan riitaa.


 

Vuoden 2020 nuorisorikollisuuskyselyn mukaan nuoren kokeman väkivallan tekijä oli useimmiten oma veli tai sisar, ystävä tai muu nuori henkilö. 

Leevi Malinen ei ole itse joutunut vaaratilanteisiin pääkaupunkiseudulla liikkuessaan. 

– Korviini ei ole kantautunut myöskään, että kavereille olisi sattunut mitään ikävää. 

Kaupungilla hän liikkuu usein kävellen. Myös metroa, raitiovaunua ja bussia tulee käytettyä paljon. Julkisissa liikennevälineissä olo on turvallinen. 

Malinen käy Itäkeskuksessa sijaitsevaa Helsingin kielilukiota. Vuonna 2021 mediassa uutisoitiin siitä, että koulussa tapahtui joukkotappelu, jota poliisi selvitti. 

Vastaavia tappeluita ei koulussa ole enää Malisen mukaan ollut, ja opiskeluympäristö on turvallinen. 

– Kun paikalla on paljon nuoria, saattaa tulla kahakkaa, mutta kyllä niistä selvitään. 


 

Helsingin kielilukiossa on tehty ilmapiirikyselyjä, ja opettajat ovat puhuneet kiusaamisesta. Leevi Malinen ajattelee, että pelkkä puhuminen ei kitke väkivaltaa pois. Pitäisi keksiä parempia toimintatapoja. 

Hänen mukaansa nuoret naisoletetut kohtaavat miesoletettuja useammin häirintää ja väkivaltaa. 

– Mies saattaa ajatella, että toinen mies on vaikeampi voittaa, joten ikävät kommentit ja ahdistelu kohdistuvat naisiin. 

– Toisaalta on miehiä, joilla on rispektiä naisia kohtaan eivätkä he halua kajota naisiin. Silloin väkivalta kohdistuu muihin miehiin.

Yhdeksännen luokkatason oppilaille suunnatussa nuorisorikollisuuskyselyssä kävi ilmi, että pojat olivat kokeneet väkivallalla uhkaamista tyttöjä enemmän. Tytöt sen sijaan olivat kokeneet seksuaalista häirintää useammin kuin pojat.

Leevi Malisen mielestä on tärkeää, että Yhteisvastuukeräyksen kohteena on koulu- ja nuorisoväkivalta. Malinen toimii vapaa-ajallaan Kallion seurakunnan vapaaehtoistehtävissä. Kevään aikana hän on mukana järjestämässä erilaisia tapahtumia, joilla kerätään rahaa Yhteisvastuukeräykseen.

Voin pukeutua niin kuin haluan.

Huutelun ja ikävän kommentoinnin kohteeksi voi joutua jo siksi, että erottuu ihmismassasta. 

Ella Ikonen kuulee joskus ikävää huutelua pukeutumisestaan. Helsingin kuvataidelukiota käyvä 17-vuotias Ikonen muistelee viimesyksyistä tilannetta, jolloin häntä nuoremmat tytöt ja pojat irvailivat kauppakeskuksessa Ikosen keltaiseksi värjättyjä hiuksia.

Huutelijat vertasivat Ikosen hiusten väriä virtsaan. 

– Se lähinnä huvitti, koska olen tottunut erilaisiin kommentteihin. En välittänyt huuteluista millään tavalla, sillä reaktioita huutelijat juuri haluavat. 

Ikosen mukaan sanojat joutuivat miettimään, miksi heidän ikävät sanansa eivät tehonneetkaan toivotusti. 

– Olen itsevarma ja esimerkiksi pukeudun omien mieltymysteni mukaan. Kyse on vain minusta. Sen ymmärtäminen on ollut tärkeää. Lukiossani lähes kaikki opiskelijat ovat omia persooniaan ja ilmaisevat itseään pukeutumisella.

Ella Ikonen on käynyt peruskoulun Helsingin saksalaisessa koulussa, jossa kiusaamista on hänen mukaansa ollut hyvin vähän ja siihen on puututtu. 

Vuosien varrella hän on kuitenkin törmännyt tilanteisiin, joita ei tapahtumahetkellä tunnistanut kiusaamiseksi, mutta jotka jälkeenpäin ovat avautuneet kiusaamisena.

– Ulkopuolinen saattaa nähdä tilanteen kaverusten leikkimisenä, vaikka todellisuudessa se voi olla kiusaamista, jossa toinen osapuoli vahingoittuu. 

– En ole joutunut varsinaisen kiusaamisen tai väkivallan kohteeksi, mutta monet kaverini ovat kertoneet omia kokemuksiaan.


 

Koko ikänsä Soukassa asunut Ella Ikonen liikkuu kotikulmillaan turvallisin mielin eikä välttele pimeällä yksin kulkemista. Osa hänen kavereistaan ei kävele mielellään yksin etenkään illalla, vaan pyytää Ikosta kulkemaan seurana.

Ikonen pitää Yhteisvastuukeräyksen tämän vuoden teemaa ehdottoman tarpeellisena. Hänen mukaansa nuorten väkivalta toisia nuoria kohtaan on yleistynyt.

– Tämän päivän maailma asettaa nuorille paineita, mikä saa jotkut käyttäytymään tietyllä tavalla. Monet eivät tiedä, miten pitäisi toimia tilanteissa, joihin he ovat ehkä tahtomattaan joutuneet.

Tarpojavartiossa johtajana toimiva partiolainen Ella Ikonen on osallistunut usein Yhteisvastuukeräykseen lipaskerääjänä. Tänäkin vuonna hän suunnittelee lähtevänsä 14–15-vuotiaiden tarpojien kanssa keräämään varoja tärkeälle asialle. 

Yhteisvastuukeräys alkaa 5. helmikuuta

Vuoden 2023 Yhteisvastuukeräyksessä kerätään varoja nuorten väkivallan ja konfliktien vähentämiseen. Keräyksen tuotosta 40 prosenttia käytetään Suomessa Aseman Lapset ry:n ja seurakuntien työhön nuorten hyväksi. 

Aseman Lapset ry. kouluttaa keräystuotoilla nuorten konfliktien sovittelijoita sekä laajentaa K-0-toimintaa, jossa selvitetään pitkään jatkuneita ja vaativia koulukiusaamistilanteita.

Keräys alkaa sunnuntaina 5.2. Lisätietoja sivustolla yhteisvastuu.fi.

Lähteenä artikkelissa on käytetty Markus Kaakisen ja Matti Näsin tutkimusta Nuorten rikoskäyttäytyminen ja uhrikokemukset 2020 (Helsingin yliopisto, Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti 2021). Nuorisorikollisuuskyselyyn vastasi 5 674 nuorta 74 koulusta.