Pääkirjoitus: Ekopaastoa tärkeämpää on egopaasto
Kohtuullisuuden testinä paastossa ei ole kyse vain minun ruokavaliostani vaan näkökulma laajenee koko planeettaan.
Se mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan. Tämä Mikael Agricolan ruotsalaisen kollegan Olaus Petrin tuomarinohje 1500-luvulta painetaan edelleen Suomen lakikirjan kansilehdelle muistuttamaan siitä, että laki yksin ei riitä. Sen rinnalle tarvitaan periaatteita, joiden avulla yleisiä lakeja sovelletaan yksittäisiin tapauksiin.
Oikeus ja kohtuus ovat paljon Olaus Petriä vanhempia lain tulkinnan periaatteita, ne periytyvät jo antiikin ajoilta. 300-luvulla eKr. elänyt filosofi Aristoteles asetti kohtuullisuuden jopa lain ja oikeudenmukaisuuden yläpuolelle. Kohtuullisuus merkitsi hänelle sekä kykyä tulkita lakia oikein että sosiaalista reiluutta.
Kohtuutta noudattava ihminen ei pidä pikkutarkasti kiinni oikeudestaan millä hinnalla tahansa, vaan tyytyy myös vähempään, Aristoteles kirjoitti teoksessaan Nikomakhoksen etiikka.
Pidänkö kiinni oikeudestani maailman hyvyyksiin hinnalla millä hyvänsä?
Kohtuullisuutta on kristillisessä perinteessä pidetty tärkeänä hyveenä, kohtuuttomuus taas kuuluu legendaariseen seitsemän kuolemansynnin luetteloon. Siellä se tosin tarkoittaa ennen kaikkea mässäilyä ja vatsanpalvontaa eli syömiseen ja juomiseen liittyvää kohtuuttomuutta. Muille elämänalueille suuntautuville kohtuuttomuuksille on omat kuolemansyntinsä, lähinnä ahneus, irstaus ja vihamielisyys.
Kohta alkaa pääsiäiseen valmistava paasto. Paastossa ei ole kyse pelkästään ruokavaliosta. Se on elämän kaikki puolet kattava kohtuullisuuden testi: pidänkö minä kiinni omasta oikeudestani maailman hyvyyksiin hinnalla millä hyvänsä vai voinko tyytyä vähempään? Pysyvästi. Reiluuden vuoksi.
Kohtuullisuuden testinä paasto ei ole – sananmukaisesti – oman navan ympärillä pyörimistä vaan paaston näkökulma laajenee koko planeettaan ja kaikkeen sen elämään.
Luterilaisessa kirkossa on viime vuosina ollut tapana puhua ”ekopaastosta”. Vielä ekopaastoa tärkeämpää on egopaasto, siis itsetutkistelu, jonka tarkoituksena on asettaa oma minä oikeaan paikkaansa universumissa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pääkirjoitus: “Tässä kirkossa sä et saa edes taivaspisteitä, jos sä autat” – Vuoden seurakuntateko -palkinto kuuluisi Haagan keräyspäällikkö Lahtiselle
Puheenvuorot"Rakkauden projekti" auttaa vähävaraisia vanhuksia pyyteettömästi ja pyhä pilke silmäkulmassa.
Hyvää pyhää: Vallankäyttö on palvelemisen vastakohta
Hengellisyys
