Katolisen kirkon skandaali paisuu: kahta kardinaalia syytetään alaikäisten seksuaalisesta hyväksikäytöstä
Kardinaalikollegiosta eronnut Theodore McCarrick tervehti paavi Franciscusta Washingtonissa vuonna 2015. Kuva: Jonathan Newton / AP / Lehtikuva

Kardinaalikollegiosta eronnut Theodore McCarrick tervehti paavi Franciscusta Washingtonissa vuonna 2015. Kuva: Jonathan Newton / AP / Lehtikuva

Katolisen kirkon skandaali paisuu: kahta kardinaalia syytetään alaikäisten seksuaalisesta hyväksikäytöstä

Dosentti Jyri Komulaisen mukaan syitä katolisen kirkon hyväksikäyttöongelmiin voi hakea katolisesta pappiskäsityksestä ja kirkon historiallisesta asemasta.

Katolisen kirkon maailmanlaajuinen hyväksikäyttöskandaali paisuu. Viime viikolla yhdysvaltalainen kardinaali ja Washingtonin entinen arkkipiispa Theodore McCarrick, 88, erosi kardinaalikollegiosta.

McCarrickia syytetään teini-ikäisen pojan hyväksikäytöstä 1970-luvulla, ja riippumaton tutkimusryhmä on todennut väitteet uskottaviksi. Sittemmin monet muutkin ovat syyttäneet McCarrickia seksuaalisesta hyväksikäytöstä vuosien varrella.

Syyttäjien joukossa on entisiä pappisopiskelijoita ja hyväksikäytön alkaessa 11-vuotias McCarrickin perhetuttu.

McCarrick kiisti ensimmäiset syytteet, mutta ei ole kommentoinut uudempia syytöksiä. Kirkko on kaikessa hiljaisuudessa maksanut kymmeniä tuhansia dollareita korvauksia McCarrickin hyväksikäytön uhreille.

Syytösten raskautta lisää se, että McCarrick oli kardinaali. Kardinaalit ovat paavin lähimpiä neuvonantajia, jotka hän valitsee piispojen joukosta. Kardinaalit valitsevat joukostaan seuraavan paavin.

McCarrick on ensimmäinen kardinaali, joka on eronnut kardinaalikollegiosta seksuaalisten hyväksikäyttösyytösten takia. The New York Timesin mukaan McCarrick on kaiken kaikkiaan ensimmäinen kardinaali, joka on eronnut tehtävästään sitten vuoden 1927.

Vatikaanin tiedotteen mukaan McCarrick vetäytyy syrjään elämään rukouksessa ja katumuksessa.

Samaan aikaan australialaista kardinaali George Pelliä, 76, vastaan on nostettu useita syytteitä lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

The Guardianin mukaan kardinaali Pell on paavi Franciscuksen jälkeen Vatikaanin kolmanneksi korkea-arvoisin henkilö. Tultuaan paaviksi Franciscus kutsui Pellin henkilökohtaisesti talousneuvonantajaksi Vatikaaniin. Pell on kiistänyt hyväksikäyttösyytteet.

Eilen 30.7. australialainen arkkipiispa Philip Wilson erosi tehtävästään. Häntä syytetään kirkon sisällä tapahtuneiden alaikäisiin kohdistuneiden seksuaalisten hyväksikäyttötapausten peittelystä 1970-luvulla. Alzheimerin tautia sairastava 67-vuotias Wilson on sanonut, ettei muista kuulleensa hyväksikäyttötapauksista.

Syyttävät sormet osoittavat paavi Franciscukseen: ”Kirkon toleranssi ei ole nolla vaan 75 prosenttia”

Katoliseen kirkkoon perehtynyt dogmatiikan dosentti Jyri Komulainen pitää kardinaaleihin ja arkkipiispaan kohdistuvia syytöksiä huomattavina.

– Tämä vyyhti on todella iso. Tuntuu, että koko ajan pamahtaa jossain päin maailmaa.

Komulaisen mukaan McCarrick on Yhdysvaltain luotetuimpia ja arvostetuimpia kirkonmiehiä meidän ajaltamme. Pell taas on paavi Franciscuksen luottokardinaali.

– Vaikka yksittäisiä pappeja on saatu vastuuseen hyväksikäytöstä, ongelma on, että piispat ja korkeammat virkamiehet ovat välttäneet vastuun, Komulainen sanoo.

– Arkkipiispa Philip Wilsonin ero on esimerkki siitä, että nyt pannaan piispan pää pölkylle. Hän ei ole kantanut vastuuta.

On yleisesti tunnustettu fakta, että monien pappien selibaatti ei pidä.

– Dosentti Jyri Komulainen

Komulaisen mukaan nykyisen hyväksyikäyttökriisin juuret ovat paavi Johannes Paavali II:n ajoissa (paavina 1978–2005).

– Hänen aikanaan hyväksikäyttötapauksiin ei puututtu lainkaan tarpeeksi selvästi, päinvastoin. Oikeaoppisuus meni tällaisten kysymysten ohi.

Johannes Paavali II:n seuraaja Benedictus XVI kiristi linjaa selvästi, ja vuonna 2013 valittu Franciscus on periaatteessa jatkanut tiukkaa linjaa. Franciscus on monessa yhteydessä sanonut, että hyväksikäyttäjien peittelemisen on loputtava. Hän on puhunut nollatoleranssista, tavannut hyväksikäytön uhreja ja pyytänyt heiltä anteeksi.

Yhä useampi syyttävä sormi osoittaa kuitenkin Franciscukseen. Ylen esittämässä Ulkolinja-dokumentissa Katolisen kirkon suojissa brittihistorioitsija John Dickie toteaa, että nollatoleranssi ei pidä. Vatikaanin omien tilastojen mukaan vuosien 2004–2012 välillä 3 420 pappia ”syytettiin uskottavasti” raiskauksesta tai seksuaalisesta häirinnästä. Heistä vain 848 eli noin joka neljäs joutui luopumaan pappeudesta.

”Kirkon toleranssi ei ole nolla vaan 75 prosenttia”, Dickie toteaa.

Kardinaali McCarrickin tapaus saattaa kuitenkin viitata siihen, että Vatikaanin linja on muuttumassa. ”Nopea toiminta ja rangaistusten ankaruus kertovat asennemuutoksesta Vatikaanissa ja paavi Franciscuksen alaisuudessa”, kommentoi jesuiittapappi ja kirjailija James Martin Twitterissä.

Australialainen kardinaali George Pell poistui oikeustalosta Melbournessa heinäkuussa 2018. Pelliä syytetään lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Kuva: William West / AFP / Lehtikuva

Australialainen kardinaali George Pell poistui oikeustalosta Melbournessa heinäkuussa 2018. Pelliä syytetään lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Kuva: William West / AFP / Lehtikuva

Miksi juuri katoliset papit?

Miksi pedofilia- ja hyväksikäyttötapauksia ilmenee juuri katolisten pappien keskuudessa?

Edellä mainittu James Martin ajattelee, että kyse on tilastollisesta harhasta. Hän viittaa Huffington Postin blogissaan tutkimukseen, jonka mukaan vuosina 1950–2002 noin neljä prosenttia yhdysvaltalaisista katolisista papeista syyllistyi seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Toisen Martinin siteeraaman lähteen mukaan kaikkien amerikkalaismiesten parissa hyväksikäyttäjien osuus on kymmenen prosenttia.

Martin toteaa, ettei katolisessa kirkossa ole sen suurempaa hyväksikäyttöongelmaa kuin yhteiskunnassa muutenkaan. ”Selibaatti ei aiheuta pedofiliaa”, hän kirjoittaa.

Kaikki eivät näe asiaa yhtä yksioikoisesti kuin Martin.

Ylen Ulkolinja-dokumentissa haastateltiin psykologia ja katolista pappia Gerard McGlonea, joka johti aiemmin klinikkaa, jossa hoidettiin seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistyneitä pappeja. McGlonen mukaan joitain pappeja viehättävät juuri tietynikäiset lapset. Hän uskoo, että kun papit menevät pappisseminaariin, jotkut heistä juuttuvat varhaisempaan psyykkiseen kypsyysvaiheeseen. ”He etsivät tavallisesti yksilöä, jonka kanssa kokevat olevansa samalla psykoseksuaalisella kehitystasolla”, McGlone sanoo.

Katolisen kirkon kulttuuriin liittyy se, että kun pappi on tehnyt väärin, hänet pannaan katumaan luostariin. Pahimmassa tapauksessa pappi pääsee palaamaan vielä johonkin toiseen seurakuntaan.

– Dosentti Jyri Komulainen

Jyri Komulaista mietityttää, kuinka paljon katolisen kirkon hyväksikäyttöongelmasta johtuu nimenomaan katolisesta pappiskäsityksestä.

– Kyllähän näissä hyväksikäyttötapauksissa ovat fokuksessa nimenomaan papit.

Katolisessa kirkossa pappien teologinen asema ja arvovalta ovat selvästi vahvempia kuin luterilaisessa kirkossa. Myös pappien selibaattivaatimus herättää Komulaisessa ajatuksia.

– Esimerkiksi saksalainen entinen katolinen pappi ja psykoanalyytikko Eugen Drewermann kirjoitti jo vuosikymmeniä sitten, että katolinen selibaattivaatimus ja seksuaalikielteisyys tuottavat erilaisia vinoutumia. Luther piti selibaattia luonnottomana vaatimuksena.

Komulaisen mukaan on myös yleisesti tunnustettu fakta, että monien pappien selibaatti ei pidä. Useimmat papit, jotka ovat ryhtyneet seksuaalisiin suhteisiin, ovat kuitenkin suhteessa aikuisiin, eivät lapsiin.

– Siinä tulee sitten muita ongelmia. Katolisella papilla voi esimerkiksi olla lapsia, joista hän ei pidä huolta.

– Paavi Franciscushan sanoi jo piispana ollessaan, että jos hänen luokseen tulee pappi, joka kertoo saaneensa naisen raskaaksi, hänen neuvonsa on, että jätä pappeus, koska lapsi tarvitsee isää.

Katolinen kirkko salailee ongelmiaan, ja syyt ovat historiassa

Katolisen kirkon hyväksikäyttöskandaali jakautuu kahteen alaskandaaliin. Yhtäällä ovat kirkonmiehet, jotka ovat syyllistyneet seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Toisaalla ovat hierarkiassa heidän yläpuolellaan olevat kirkonmiehet, jotka tietävät hyväksikäytöstä, mutta eivät ole kertoneet asiasta maallisille viranomaisille.

Jyri Komulaisen mielestä hyväksikäyttötapausten peittelyä voi ymmärtää paremmin, jos katsoo katolisen kirkon historiaan.

– Katolisella kirkolla on ollut omat kirkkolakinsa ja niihin liittyvät tuomioistuimensa vuosisatojen ajan. Useimmat katolisen kirkon oikeusinstituutiot ovat paljon vanhempia kuin mitkään muut läntisessä maailmassa, Komulainen selittää.

Katolinen kirkko ja maalliset yhteiskunnat ovat taistelleet vuosisatojen ajan siitä, kumpi on ylin vallankäyttäjä. Kirkkoon on juurtunut syvälle ajatus, että sillä on valta yli maallisten valtojen.

– Vatikaanin ikiaikaisten freskojen alle on pinttynyt erittäin syvä epäluulo maallista valtaa kohtaan. Kun tämän ottaa huomioon, salailun kulttuuria ymmärtää paremmin.

– Katolisen kirkon asioiden sisäisen hoitamisen kulttuuriin taas liittyy se, että kun pappi on tehnyt väärin, hänet pannaan katumaan luostariin, jossa hän pystyy harjoittamaan pappeuttaan. Pahimmassa tapauksessa pappi pääsee palaamaan vielä johonkin toiseen seurakuntaan.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi