"Yleensä suomalaiset arvostavat sitä, että teen työtä enkä kerjää" – Ison Numeron myyjät yrittävät löytää paremman elämän
Gabriela Bancutan lapset ovat isovanhempien hoidossa Adjudin kaupungissa. Elanto Romaniassa jää 60 euron lapsilisään.

Gabriela Bancutan lapset ovat isovanhempien hoidossa Adjudin kaupungissa. Elanto Romaniassa jää 60 euron lapsilisään.

"Yleensä suomalaiset arvostavat sitä, että teen työtä enkä kerjää" – Ison Numeron myyjät yrittävät löytää paremman elämän

Suomessa ainutlaatuinen lehti hakee joukkorahoituskampanjalla tukea toimintansa kehittämiseksi. Päätoimittaja Hannele Huhtalan toiveena on tehdä lehdestä yhteiskunnallinen yritys ja vaikuttaja.

Helsingin rautatieaseman ovella, tuulisessa talvisäässä, seisoo Gabriela Bancuta. Hänellä on päällään Iso Numero -lehden liivi ja kädessään nippu muoviin käärittyjä lehtiä. Sesonkituotteena hänellä on lisäksi nippu joulukortteja. Suurin osa ihmisistä kävelee ohi, mutta välillä joku pysähtyy ja ostaa lehden. Korttien myyminen on hankalampaa, koska joulu on jo ohi.

32-vuotiaalla Bancutalla on Ison Numeron liivin lisäksi lehden myyjäkortti, jossa on hänen kuvansa ja lempinimi Gaby.

Bancuta, kuten jokainen lehden myyjä, on käynyt ensin läpi koulutuksen ja saanut kolme lehteä ilmaiseksi. Niiden avulla hän on voinut kokeilla, millaista työ kadulla on. Seuraavat lehdet myyjä ostaa viidellä eurolla ja myy eteenpäin kymmenen euron hintaan.

Työ ei ole palkkatyötä, vaan myynnistä saatava työ on luovutusvoittoa. Lehdistä saatava elanto on pientä, mutta tekijöilleen merkityksellistä. Vuonna 2016 myyjät, joita oli lähes kaksisataa, ansaitsivat yhteensä noin 100 000 euroa. Muutamalle huippumyyjällä työstä on kuitenkin tullut iso osa elantoa, niin myös Gabriela Bancutalle. Hän on myynyt lehtiä jo viiden vuoden ajan.

Tämä on kovaa työtä. Seison jaloillani aamuvarhaisesta iltamyöhään.

– Ison Numeron myyjä Gabriela Bancuta

– Tämä työ on minulle hyvin tärkeää. Olen sekä Suomessa että kotimaassani Romaniassa yrittänyt etsiä pysyvää työtä, mutta se ei ole onnistunut. Tällä saan rahaa, jonka lähetän perheelleni kotiin. Minulla on kolme lasta, yksi poika ja kaksi tyttöä, iältään 9, 10 ja 11, kertoo Bancuta.

Gabriela Bancutan lapset ovat isovanhempien hoidossa alle 15 000 asukkaan Adjudin kaupungissa. Hänen miehensä on parhaillaan lasten luona ja Bancuta jäi jouluksi yksin Suomeen. Hän on Suomessa kerrallaan 4–5 kuukautta ja palaa sitten 1–2 kuukaudeksi lastensa luo. Hän soittaa tai viestittelee joka päivä sosiaalisen median kautta lastensa kanssa, mutta siitä huolimatta ikävä on kova. Koska elanto Romaniassa rajoittuu yhteensä 60 euron lapsilisään, vanhempien on pakko yrittää hankkia tuloja ulkomailta.

– Tämä on kovaa työtä. Seison jaloillani aamuvarhaisesta iltamyöhään. Yleensä suomalaiset suhtautuvat tähän kuitenkin positiivisesti, arvostavat sitä, että teen työtä enkä kerjää tai tee rikoksia. Joskus tulee kuitenkin ikäviä kommentteja, onneksi harvoin, Bancuta sanoo.

Hänen suurin unelmansa on, että lapsilla menisivät asiat paremmin elämässä. Itselleen hän ei toivo mitään. Tai ehkä sittenkin: hän haluaisi saada Suomesta pysyvän työpaikan. Jos oikein hyvin kävisi, silloin voisi päästä tänne asumaan ja kenties saada perheensäkin yhteen.

Kovin todennäköiseltä se ei näytä. Siksi hän keskittyy joka päivä, säässä kuin säässä, myymään lehtiä kiireisille ohikulkijoille.

– Ison Numeron myyjät yrittävät löytää itselleen paremman elämän, eikä siinä ole mitään pahaa, sanoo päätoimittaja Hannele Huhtala.

– Ison Numeron myyjät yrittävät löytää itselleen paremman elämän, eikä siinä ole mitään pahaa, sanoo päätoimittaja Hannele Huhtala.

Ison Numeron iso unelma

Myös Ison Numeron päätoimittajalla Hannele Huhtalalla on unelma. Siihen unelmaa liittyy olennaisesti se, että lehti voisi tarjota entistä paremman elannon entistä useammalle myyjälle. Toinen unelma on, että 7 500 kappaleen jakelulevikin omaavasta katulehdestä kasvaisi kokoaan suurempi vaikuttaja.

Sekään ei haittaisi, että kahden hengen toimitus saisi lehdestä kokoaikaisen työn ja lisätyövoimaa myyntiin ja markkinointiin. Omat toimitilatkaan eli "Iso Päämaja" ei haittaisi – nyt jakajat ostavat myytävät lehdet Diakonissalaitoksen päiväkeskus Hirundosta tai Vailla vakinaista asuntoa ry:n toimitilasta. Toimitus kokoontuu kahviloissa.

Kaikki edellä mainitut asiat liittyvät toisiinsa. Isommat resurssit nostaisivat paremmin esille asiaa, jota varten lehti on olemassa ja toisivat työtä niille, jotka sitä kaipaavat.

Kun ihmisillä on Ison Numeron myyjäliivit, saamme nopeasti tiedon, jos joku toimii sääntöjen vastaisesti.

– Päätoimittaja Hannele Huhtala

– Kun lehti ensimmäisen kerran ilmestyi vuonna 2011, sitä tehtiin vain yksi numero. Tänä vuonna on tehty kuusi numeroa ja ensi vuonna olisi tarkoitus tehdä kymmenen. Jos saamme lisää resursseja, pystymme kiertämään enemmän kentällä myyjien luona ja viemään heille lehtiä. Voisimme myös opettaa ulkomaalaisille myyjille suomea, joka auttaisi myyntityössä, Huhtala sanoo.

Ison Numeron myyjistä suurin osa on Romaniasta ja Bulgariasta tulevaa liikkuvaa väestöä, muitakin kuin romaneja. Pienempi osa myyjistä on suomalaisia asunnottomia tai entisiä asunnottomia.

Kun Huhtala ajaa työmatkoillaan ohi Myllypuron leipäjonon, hän ajattelee, että monelle siellä seisovalle Iso Numero voisi olla hyvä lisätulojen lähde.

– Köyhyys ei ole vähentynyt, vaikka tilastojen mukaan tuloerot eivät nyt kasvaneet. Myllypuron jono on häkellyttävän pitkä. Nykyinen tiimimme on niin pieni, että emme pysty lehden tekemisen lisäksi levittämään laajalle sanaa, että lehden myynnin avulla kuka tahansa tarvitseva voisi yrittää ansaita lisätuloja. Me emme kysy sitä, mihin rahaa tarvitaan. Opiskelijoissa ja eläkeläisissäkin on paljon pienituloisia.

– Säännöt meillä tietenkin on, päihtyneenä ei myydä eikä kerjätä. Kun ihmisillä on Ison Numeron myyjäliivit, saamme nopeasti tiedon, jos joku toimii sääntöjen vastaisesti, huomauttaa Huhtala.

Tällaisia tilanteita tulee vastaan kuitenkin hyvin harvoin. Enemmänkin Huhtala kantaa huolta siitä, miten myyjiin suhtaudutaan, sillä monien ihmisten asenteet ovat aika kovia.

Pitää nähdä toinen ihminen

Huhtala on entinen Voima-lehden verkkolehden Fifin päätoimittaja, joka aloitti nykyisessä työssään vuonna 2015. Hänen aikanaan Iso Numero on kehittynyt ja luonut yhteydet kansainväliseen katulehtien verkostoon. Noin 35 maassa maailmalla ilmestyy noin 110 Ison Numeron kaltaista lehteä.

Ison Numeron toimitus sai maaliskuussa viikon mentorointikoulutuksen 21 vuotta ilmestyneeltä australialaiselta katulehdeltä Big Issuelta, jolla on miljoonien liikevaihto ja satoja myyjiä eri puolilla maata.

– Lehti toimii täysin bisneslogiikalla. Se on osakeyhtiö, joka käyttää voittonsa luodakseen lisää työtä. Iso Numero voisi hyvin olla yhteiskunnallinen yritys, joka toimisi samalla logiikalla.

Nyt Iso Numero on Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liiton Kultti ry:n kustantama. Järjestön jäsenlehdistä tulee osa Ison Numeron aineistosta, osa käännetään ulkomaisista yhteistyölehdistä ja osan kirjoittaa oma toimitus. Lehdellä on myös pieni budjetti freelance-juttujen ostoon. Koneen säätiön apurahan tuella tehdään kymmenenosaista Piilosta näkyväksi -juttusarjaa, jonka uusin osa käsittelee turvapaikanhakijoiden vapaaehtoisen paluun järjestelmää ja Albaniaan palautettujen oloja.

– Lehti sai alkunsa eräänlaisena mielenilmauksena Suomeen tulleiden kerjäläisten kohtelulle. Heille haluttiin tarjota työtä solidaarisuuden osoituksena. Edelleen linjamme liittyy siihen, että pitää uskaltaa kohdata erilaisuutta, katsoa toista silmiin ja nähdä hänet samanarvoisena ihmisenä kuin itse on. Ison Numeron myyjät yrittävät löytää itselleen paremman elämän, eikä siinä ole mitään pahaa, kiteyttää Hannele Huhtala.

Jos haluat tukea Ison Numeron kasvua tukevaa vastikkeellista joukkorahoituskampanjaa, voit tehdä sen Mesenaatin kautta. Pienin lahjoitus on 15 euron suuruinen ja sillä saa vastikkeeksi Iso Numero -avainnauhan, lämpimän kättelyn ja kupin teetä rahoituksen onnistuttua Isolla Päämajalla.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi