Käveleminen on yksinkertaista vapautta – Beethoven, Zelenskyi, Gandhi ja muut kuuluisat kävelijät osoittavat, että kävely voi järisyttää maata jalkojemme alla
Keskivertoaktiivinen ihminen kävelee elämänsä aikana kaksi kertaa maapallon ympäri. Käveleminen kuuluu myös melkein kaikkien maailmanuskontojen harjoittamiseen, kirjoittaa pappi Kaisa Kariranta esseessään.
Opin kävelemään 48 vuotta sitten, mutta ymmärsin rakastavani kävelemistä paljon myöhemmin. Aerobicin, uinnin tai kuntonyrkkeilyn kaltaiset harrastukset ovat alun innostuksen jälkeen aina kuihtuneet pois. Jäljelle on jäänyt kävely.
En ole ainoa lajin ystävä. Kävely on suomalaisten suosituin liikuntamuoto. Se on helpoista helpoin tapa liikkua, se on ilmaista ja kävellä voi missä vaan, jopa vedessä. Nykykännykkä laskee reaaliaikaisesti askelten määrän ja antaa viitettä terveyshyödyistä, joita kävelyllä on osoitettu olevan. Elimistön vastustuskyky, verenpaineen lasku, aineenvaihdunnan paraneminen ja stressin purkaminen muiden muassa.
Käveleminen ei tosin ole minulle pelkkä harrastus vaan tapa elää. Murheet asettuvat mittasuhteisiinsa, kun askelten alla on pehmeä, joustava metsäpolku. Uudet kaupungit ja asuinpaikat muuttuvat omiksi, kotiseuduksi, kun ne ottaa haltuunsa kävellen. Ajatusten solmut aukeavat kävellessä eikä haittaa, vaikka maisema olisi ankea.
Luovuus lisääntyy kävelemällä, kertovat tutkimuksetkin. Niiden tietoa vahvistavat monen filosofin ja luovan alan ihmisen elämäntavat. Säveltäjä Ludvig van Beethoven käveli lounaan jälkeen muistiinpanovälineet mukanaan, jotta pystyi tallentamaan kävelyn mukanaan tuomat ideat ja korjaukset töihinsä. Filosofi Immanuel Kantin päivittäisen kävelyn mukaan pystyi kuulemma tarkistamaan kellonsa. Steve Jobs oli tunnettu kävelykokouksistaan.
Kävelemisen taito
Pidän eniten kävelystä, jossa en pääse pakoon omaa laiskuuttani. Kun tiputtautuu tunturituvalle vesitason kyydillä keskelle pohjoista erämaa-aluetta, on kävelemisvalinta kerralla tehty viikoksi. Se on valinta, joka liimaa hymyn kasvoille pitkäksi aikaa.
Kymmenen kilometrin ensimmäisellä etapilla mietin, mikä kävelyssä tekee niin onnelliseksi. Sehän on loppujen lopuksi raskasta, varsinkin rinkan kanssa. Lähteminen on vaikeaa, sillä sisimmässä asuu pelko jaksamisesta ja tulevista epämukavuuksista. Sitten kun lähtee, epämukavuudet muuttuvat tosiasioiksi, kolotukset vaihtavat paikkaa hartioista selkään ja jalkoihin. Useimmiten niistä kuitenkin selviää ja kun kävely pääsee vauhtiin, kivut unohtuvat. Askel rullaa ja niin tekee ajatuskin.
Saattaahan onnen hymy olla peräisin kauneudestakin. Kun voi jättää taakseen jo liian tutuksi käyneet kävelytiet ja lähteä uusille reiteille, keskelle kauneutta ja avaruutta. Tai sitten hymyn kasvoille nostaa kaikkien aikojen samanaikaisuuden tuntu. Näitä samoja jääkauden jättämiä kivivirtoja ja rinteitä viistäviä pilviä ovat katselleen kulkijat kauan ennen omaa aikaani.
Käveleminen kuuluu melkein kaikkien maailmanuskontojen harjoittamiseen.
Merkit ikivanhoista kävelijöistä on ikuistettu etelämmille leveyspiireillle, joita jääkaudet ovat käsitelleet hellemmin. Nykyisen Egyptin alueella joku kaukainen esi-isämme käveli mutapaakun yli pari miljoonaa vuotta sitten. Paakku kivettyi ja säilöi tiedon varhaisista askelista. Kahdella jalalla liikkuminen oli harppaus ihmiskunnan kehityksessä, energiatehokas tapa kulkea, joka vapautti kädet ruuan, työkalujen ja aseiden kantamiseen. Ensimmäisten kävelijöiden kivettyneitä jalanjälkiä on löydetty myös Keniasta ja Tansaniasta sekä eurooppalaisittain Kreetalta ja Englannista.
Kävelyn filosofiasta kirjoittanut Frédéric Gros on kiteyttänyt kävelijän onnen olemuksen. Kävely on vapautta, ei urheilua, johon liittyy tekniikka, säännöt, tulokset ja tavoitteet. Kävelyssä merkitsevät vain taivaan kirkkaus ja maiseman komeus.
Kävely on vapautta juuri vaivalloisuuden takia, kirjoittaa Gros. Siihen ajatukseen on helppo liittyä. Päivän kävelyn kohokohta on lämmin ruoka ja lepohetki. Onneen tarvitaan se, että saa viestin kotoa heikkojen puhelinkenttien läpi. Gros pohtii, että kävely näyttää riippuvuutemme. Päiväkausien kävelyllä valinnat tapahtuvat perustarpeiden toteutumisen välillä ja kaikki muu on todellisuudessa turhaa.
Jalkojen vai hengen harjoitus?
Käveleminen kuuluu melkein kaikkien maailmanuskontojen harjoittamiseen. Islaminuskoiset kävelevät ympäri Kaaban temppeliä, buddhalaiset kävelevät Siddhartan elämään liittyneillä pyhillä paikoilla ja Roomaan, Jerusalemiin ja Santiago de Compostelaan kävellään vielä tänäkin päivänä.
Ensimmäisellä pyhiinvaelluksellani yritin kovasti selvittää, mikä tekee juuri kävelemisestä pyhää. Kerralla ei kysymykseen löytynyt vastausta, mutta monta pyhiinvaellusta myöhemmin tärkeäksi ovat tulleet hiljaisuudessa kävellyt etapit ja saman polun yhdistämät ihmiset. Pyhyyden välähdykset koen kuitenkin selvimmin omia reittejäni etsien.
Kun pääsen ylös, niin lähelle taivasta kuin tässä maassa pystyy, laitan lahjani kivenkoloon.
Kävele kuin suutelisit maata jalkojesi alla, opettaa zenbuddhalainen Thich Nhat Hahn kirjassaan Opas kävelymeditaatioon. Samaa jokaisen askeleen arvostamista Jumalan antamana ihmeenä on kristillisissä luostareissa harjoitetussa pyhiinvaelluksessa. Labyrinttia kävelemällä ei pääse ylpeilemään matkan pituudella, vaivojen voittamisen sankaruudella tai määränpään tavoittamisella. Jokainen askel on tavoite ja lahja ihan sellaisenaan.
Viikon kävely on ehdottomasti merkittävä matka, mutta pyhiinvaellukseksi en halua sitä kutsua. Termi lokeroisi kävelyn muottiin ja sitä en kaipaa. Merkittävyyden merkiksi kannan mukanani lahjaa. Vien Suomen toisiksi korkeimmalle huipulle Helsingin rannoilta tuomani palasen merilevää. Kun pääsen ylös, niin lähelle taivasta kuin tässä maassa pystyy, laitan lahjani kivenkoloon. Päällepäin näkyy, että itken vähän, mutta sisäisessä maailmassa tapahtuu enemmän. Liityn johonkin kauniiseen, vahvaan ja vapaaseen.
Merkittävät askeleet
Keskivertoaktiivinen ihminen kävelee elämänsä aikana sen verran askeleita, että niillä kiertäisi maapallon pariin kertaan. Se tarkoittaa noin 7000 askeleen päivätahtia. Suuri osa niistä menee arjen horteessa.
Intian itsenäisyysliikkeen johtaja Mahatma Gandhin askeleet olivat historiallisesti painavat. Kävely oli hänelle muutoksen teon väline. Gandhi valitsi väkivallattomuuden ja käveli Intian itsenäisyyden edistämiseksi. Lähes neljäsataa kilometriä pitkä suolamarssi käänsi maailman katseet Intiaan ja protesti brittihallinnon epäreilua suolaverotusta kohtaan tuli julkiseksi. Sen päätteeksi brittihallinnon säännöstelemä ja verottama suolan tuotanto palautui kansalle.
Myös tänä päivänä muutosta tehdään kävellen. Presidentti Volodymyr Zelenskyi käveli tyhjiä Kiovan katuja ja puhui kansalleen voitonpäivänä. Venäjää ja Ukrainaa yhdistävä juhlinta, näyttävät paraatit olivat poissa tästä sotaa käyvästä maasta. Kävelyvaikuttamista presidentti on jatkanut senkin jälkeen. Zelenskyi on kutsunut tärkeimpiä Ukrainan liittolaisia kanssansa kävelemään Kiovaan.
Yksinkertainen oivallus
Viikon yhtäjaksoinen kävely on lahja, jonka annan itselleni. Lahja sisältää sateen kastelemia kenkiä, väsyneitä ja keveitä askelia. Vastalahjaksi saan muistoja arkisemmille askelille: haukansukuisen piekanan haikean huudon, pari pientä kiveä ikonin eteen vietäväksi ja kirkkaan oivalluksen tunturituvalla, pitkän päivämatkan puolessa välissä.
Makaan tuvan penkillä, lihakset kävelyn jäljiltä sykkivinä ja vatsa täynnä lämmintä ruokaa. Tajuan miksi kävelen. Tällaista ohikiitävää hetkeä varten. Kävelyn jälkeiseen tilaan ei voi päästä kävelemättä. Niin yksinkertaista se on.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Mauri Vihko poljeskelee pyörällä Espoosta Espanjaan melkein 4 000 kilometriä ja kerää tempauksella rahaa puiden istutukseen
Ajankohtaista Hyvä elämäMeneillään oleva Espoo–Espanja-reitti on pisin, mitä Mauri Vihko on pyörän päällä koskaan tehnyt. Muun muassa "sopiva rasva aamulla ahteriin" pitää polkijan kunnossa.
