Henrik Särkällä on palkkatyön lisäksi lukuisia luottamustehtäviä, ja hän vetää Kehitysvammatuki 57:n tietotekniikkaryhmää muille kehitysvammaisille.
Kehitysvammaiset eivät halua olla avun kohde vaan auttajia – espoolainen Henrik Särkkä saa työstään myös palkan
Espoon seurakunnat etsivät keinoja, jotka lisäävät kehitysvammaisten yhdenvertaisuutta kirkossa.
Espoon tuomiokirkkoseurakunnan laitoshuoltaja Henrik Särkkä, 39, avaa tottuneesti Espoon tuomiokirkon vieressä sijaitsevan toimituskappelin ulko-oven. Särkän työalueena on koko Espoon tuomiokirkkoseurakunta.
– Siivoan täällä paikkoja. Pidän työstäni. Käyn myös Suvelan ja Laaksolahden kappeleissa, hän kertoo.
Särkkä nostaa pöydälle ison tablettitietokoneen. Lievästi kehitysvammaisen Särkän kielellinen kehityshäiriö dysfasia vaikeuttaa puhetta. Hankalat sanat hän naputtelee tabletin ruudulle.
Moni kehitysvammainen ihminen tahtoisi tulla kirkkoon mukaan osalliseksi eikä vain toiminnan objektiksi.
– Minna Kovalainen
– Kuljen paikasta toiseen bussilla ja taksilla. Katson etukäteen netistä reitin, hän kertoo.
Särkkä asettaa puhelimen kaiuttimen päälle ja hälyttää avuksemme pitkäaikaisen yhteistyökumppaninsa ja ystävänsä Sirkka Ruikkalan.
– Palkkatyön lisäksi Henkka on mukana tosi monessa vapaaehtoistehtävässä. Hän muun muassa vetää Kehitysvammatuki 57:n tietotekniikkaryhmää muille kehitysvammaisille, Ruikkala kertoo.
Minna Kovalaisen mukaan seurakuntien suurin este koskee asenteita.
Haasteena on saada tukihenkilöitä
Viime lokakuussa Kehitysvammaliitto ja Espoon seurakuntayhtymä käynnistivät kehitysvammaisten tuetun vapaaehtoistoiminnan kokeilun. Koska palkkatyönsä lisäksi Henrik Särkkä on myös aktiivinen vapaaehtoistyöntekijä, hänkin osallistui kokeiluun työparinaan Sirkka Ruikkala.
Kokeilun tarkoituksena oli vahvistaa kehitysvammaisten yhdenvertaisuutta seurakunnassa.
– Moni kehitysvammainen ihminen tahtoisi tulla kirkkoon mukaan osalliseksi eikä vain toiminnan objektiksi, sanoo Espoon seurakuntayhtymän kehitysvammaistyön diakoni Minna Kovalainen.
Aikataulusyistä hän vastaa Kirkko ja kaupungille sähköpostitse. Tuetussa vapaaehtoistoiminnassa kehitysvammaisella on nimetty tukihenkilö, joka voi olla kuka tahansa seurakuntalainen.
Monilla yhteisöillä ei edelleenkään ole sellaista saavutettavuusohjelmaa, joka kirkolla on ollut jo vuodesta 2012.
– Susanna Hintsala
– Vapaaehtoistyöstä on jatkuvasti useita kiinnostuneita, mutta haasteena on tukihenkilöiden löytyminen ja oman vapaaehtoistyön keksiminen, kertoo Kovalainen.
Tosin viime syksynä kehitysvammaiset itse keksivät itselleen sopivia vapaaehtoistöitä.
– Tehtävinä olivat muun muassa joulukorttipajan ohjaus, ulkoilupäivässä reittioppaana toimiminen ja tapahtumissa tiikeripuvussa kulkeminen, käsityöryhmän ohjaus ja messuavustajan tehtävät, Kovalainen luettelee.
Hän toivoo, että kirkossa ymmärrettäisiin kehitysvammaisten mahdollisuudet.
– Suurin este yhdenvertaisuudelle ovat valitettavasti vallitsevat asenteet. Toisenlaiset ihmiset niputetaan helposti omaksi erityiseksi joukokseen, jonka kanssa ”joku muu” toimii, Kovalainen sanoo.
Susanna Hintsalan mielestä kirkko on edelläkävijä siinä, että muilla yhteisöillä ei edes ole omaa saavutettavuusohjelmaa. Kuva: Elina Grönstrand
Kirkko on edelläkävijä
Kehitysvammaliiton toiminnanjohtajan Susanna Hintsalan mielestä Suomen evankelis-luterilainen kirkko on jo vuosien ajan ollut edelläkävijä siinä, miten kehitysvammaiset pyritään ottamaan huomioon.
– Monilla yhteisöillä ei edelleenkään ole sellaista saavutettavuusohjelmaa, joka kirkolla on ollut jo vuodesta 2012, Hintsala sanoo.
Hänen mielestään viimesyksyinen Kehitysvammaliiton tuetun vapaaehtoistyön kokeilu oli kirkolle myös tärkeä oivalluksen paikka siinä, että enää ei kohdeltaisi kehitysvammaisia pelkkinä erityistyön kohteina vaan tekijöinä ja osaajina.
Pasta on lempiruokaani. Katson ohjeita netistä.
– Henrik Särkkä
Vaikka kirkko monessa suhteessa elää niin kuin opettaa, kehitysvammaisten kohtelussa on silti vielä paljon kehitettävää.
– Yksi kirkon saavutettavuusongelma liittyy tiedon saavutettavuuteen. 650 000–750 000 suomalaista hyötyisi selkokielestä, mutta uskon kieli taas on usein hyvin vaikeaa, Hintsala toteaa.
Hänen mielestään kirkko voisi myös ottaa nykyistä enemmän esimerkkiä Espoon tuomiokirkkoseurakunnasta, joka jo vuonna 2015 palkkasi Henrik Särkän.
– Kirkossa on paljon sellaisia varastojen puhtaanapitoon tai esimerkiksi hautausmaiden ulkotöihin liittyviä tehtäviä, joihin voitaisiin palkata lisää kehitysvammaisia.
Henrik Särkkä nauttii vapaaehtoistöistä messussa. – Olen kerännyt kolehtia, järjestänyt virsikirjoja ja tarjoillut kahvia ja teetä, hän kertoo.
Henrik Särkän arkeen kuuluvat pasta ja kuntosali
Haastattelun jälkeen Henrik Särkkä täydentää sähköpostissa luottamustoimiaan: Vuoden 2021 loppuun asti Espoon Kehitysvammatuki ry:n hallituksen jäsen, Me itse ry:n Espoon ryhmän sihteeri ja toimihenkilö, Väylä ry:n hallituksen jäsen ja muutama muukin.
Lisäksi Särkkä on ollut ehdokkaana niin kunta- kuin aluevaaleissa.
– Asun Leppävaarassa Autismisäätiön tukiasunnossa vuokralaisena. Nautin hyvästä ruoasta. Pasta on lempiruokaani. Katson ohjeita netistä, Särkkä kertoo.
Hänen harrastuksiinsa kuuluvat kuntosali ja musiikki. Sen lisäksi vapaaehtoistyö sunnuntaisin messussa on kohokohta.
– Olen kerännyt kolehtia, järjestänyt virsikirjoja ja tarjoillut kahvia ja teetä.
Mikä Särkän työssä on kaikkein mukavin asia?
– Se, että saan palkkaa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Palmusunnuntain selkomessussa Leppävaarassa puhutaan yksinkertaista suomen kieltä – kehitysvammaiset osallistuvat esirukouksen suunnitteluun ja rippikoululaiset tekevät virpomavitsoja
HengellisyysPappi Kaisa Yletyinen pohtii saarnassaan, että mitkään tunteet eivät olleet Jeesukselle vieraita.
