Keittiömystikko: Miksi lapsi pelaa tappamispeliä, kun voisi istua sateenkaarella?
Elämä on seikkailu ilman räiskintä- ja jahtauspelejäkin. Lapset tarvitsevat elämää, jossa ei tarvitse taistella tai paeta.
"Miks on olemassa ärsyttävät jutut, pelottavat pelit ja kuolema?" kolmasluokkalainen kysyy kirkkaalla 9-vuotiaan äänellä ja napittaa silmiin koulun aulassa. Opettajana, ihmisyyteen uppoutujana ja neljän lapsen äitinä kuuntelen, kun tyttö jatkaa: "Mä yritän illalla olla ajattelematta Grannya, etten näkisi painajaista, mutta se vaan tunkeutuu mun päähän." Granny on alle 12-vuotiailta kielletty jahtaus- ja kauhupeli, jossa pelaaja pyrkii pois talosta, jonne hänet on lukittu. Vaaniva Granny kuulee pelaajan liikkeet. Oppilas on nähnyt ilmaispelin kaverillaan.
Myös räiskintäpeli Fortnite (niin ikään kielletty alle 12-vuotiailta) kiehtoo lapsia. Ilmaisen selviytymispelin tavoitteena on etsiä aseita ja tappaa vastustajat. Eräs kolmasluokkalaisen äiti kertoo, että perheen yöt ovat rauhoittuneet, kun pelin pelaamista on rajoitettu. Aiemmin lapsi heräili keskellä yötä hätäilemään, ketä hänen nyt pitäisi ampua. Kanssakäyminen aikuisten kanssa on myös parantunut pelitauon myötä. Pelien taistele ja pakene -tilat siirtyvät joskus ihmissuhteisiin.
Kolmasluokkalaisia kuunnellessa tajuan, että kamppailu käydään lasten mielistä. Heissä on tämäkin puoli: "Mä istun sateenkaarella ja liu'un sitä pitkin alas, kuin liukumäkeä!" Ajatuksissaan jotkut heistä leijailevat pilvien kyytiin ja käyskentelevät yksisarvisten kanssa. Miksi syötämme näille mielille ahdistusta ja sotaa? On myös paljon pelejä, joista ei ole haittaa.
Se, miten tulen toimeen hermostoni kanssa, on yksi keskeisistä elämäntaidoista.
16-vuotias myöntää, että pelissä koettujen adrenaliiniryöppyjen jälkeen muut asiat eivät oikein tunnu miltään. Tähän perustuu tiettyjen pelien koukuttavuus. Vaaran uhatessa elimistö käynnistää vaistomaisen reaktioketjun ja pelitilanteen uhka synnyttää kehossa levottomuutta aivan kuten oikean elämän stressinaiheuttajatkin. Ellei jännitystä pura, se purkautuu.
Love Inc Median mukaan ihmisen hermostolla on kolme tilaa. Taistele tai pakene -tilan ja jähmettymisen lisäksi on olemassa lepää ja sulattele -tila, joka on luontainen perustilamme. Sitä hallinnoi parasympaattisen hermoston osana vagushermo eli "rakkaushermo". Sen tasapainottaminen auttaa meitä kokemaan rakkautta, rauhaa, yhteenkuuluvuutta ja turvallisuuden tunnetta.
Elämä on dramaattinen seikkailu syntymineen, kuolemineen ja rakkauksineen ilman hallitsematonta ekstrajännitystäkin. Se, miten tulen toimeen hermostoni kanssa, on yksi keskeisistä elämäntaidoista. Diginatiivit osaavat toimia teknologian mekaanisen puolen kanssa intuitiivisesti, mutta asiassa on inhimillinenkin puoli. Mikä auttaa rauhoittumaan? Mikä tekee hyvää? Millainen pelaaminen ja videoiden katsominen rentouttaa tai ei? Näyttävätkö aikuiset esimerkkiä? Digimaailman haasteista selviytyminen on olennainen osa digitaitoja, sillä sisällöt eivät poistu ulottuviltamme.
Aikuisten vastuulla on luoda jännityksen vastapainoksi elämää, jossa lepo ja sulattelu on mahdollista. Siis arkea, jossa voi pohdiskella rauhassa välitunnilla: "Kuka keksi ystävyyden? Kuka keksi kaikki maailman sanat? Mistä värit tuli? Jos kaikki ihmiset on tulleet samoista vanhemmista, niin sittenhän me ollaan kaikki sukulaisia! Mennään pitämään sukukokous luokassa, me ollaan siskoja!" Siinä hetkessä ei tarvitse taistella, paeta tai edes jähmettyä, paitsi vähän rakkaudesta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Keittiömystikko: Sydämen ohjaus tapahtuu hetkessä
PuheenvuorotPitäisi tehdä päätös, nähdä eteenpäin, uskaltaa. Kyse voi olla parisuhteesta, työstä tai unelmista. Ketä tai mitä ääntä kuuntelen? Onko päästettävä irti vai pidettävä kiinni?