Keittiömystikko: Oma polkusi voi löytyä vain muutaman askeleen päästä

Keittiömystikko: Oma polkusi voi löytyä vain muutaman askeleen päästä

Oman polun löytäminen ei välttämättä vaadi suurta irtiottoa. Kuljetko sitä pitkin?

Toukokuinen lenkkipolku kutsuu. Se tuttu reitti, jonka mutkat tunnet. Kaikki ympärillä on kaunista ja lupaavaa, mutta mielen asettumisessa kestää. Kuten usein, se miettii määrää ja tehoa. Montako askelta ja missä ajassa?

Kesken reitin päätät: menenkin tästä. Poikkeat totutusta. Hidastat tahtia ja kävelet pellon poikki, metsän viertä, omaa reittiä. Suhde ympäröivään muuttuu heti. Askeleesi käyvät tutkien, eivät automaatiolla. Määränpää ja muut päämäärät unohtuvat. Elämä jalkojesi alla joustaa, reagoi askeleisiin. Maan viisaus puhuttelee suoremmin kuin hiekkatien tai asfaltin alta, ja saat yhteydestä voimaa. Olet omalla polullasi!

Omalla polulla olija:

* kuulee elämän kutsun

* kulkee aistit auki

* uskaltaa tehdä omilta tuntuvia ratkaisuja

* valitsee askeleidensa suunnan vapaudesta käsin

* luottaa, että eri reitit voivat johtaa perille ja valoon

* kompastuu, ja nousee taas

* tietää, että elämä luo itseään uudeksi koko ajan, joten irtikin voi päästää

* tuntee ainutlaatuisuutensa ja vahvuutensa - ja näkee ne myös muissa

* vetää tarvittavat rajat

* antautuu elämän oppitunneille ja kannattelulle

* lumoutuu elämästä - mikä seikkailu!

Omalla polulla olo – työssä, rakkaudessa tai elämässä – ei välttämättä vaadi suuria irtiottoja. Ehkei tarvita erämaata, kaukaisia maita, survival-leirejä tai kaiken jättämistä. Oma polku on ennen kaikkea olotila ja näkökulma. Se voi kulkea lähelläkin totuttua reittiä, vain muutaman omalta tuntuvan askeleen päässä siitä. Omanlainen elämä syntyy oikeasta olosta käsin. Olennaista on sisäinen tieto ja tuntuma: tämä on minun tieni.

Omalla polulla kulkiessaan metsä avautuu kokonaisvaltaiseksi aistikokemukseksi ja kävely meditaatioksi.

Yleisesti hyväksytyn selityksen mukaan suomen kielen tietää-verbi on johdos vanhemmasta tie-sanasta. Tietää on siis alkujaan merkinnyt "tuntea tie", "osata tie", mahdollisesti myös "seurata jälkien muodostamaa uraa". Mielen ja kehon tieto ovatkin yhteydessä.

Omalla polulla kulkiessaan metsä avautuu kokonaisvaltaiseksi aistikokemukseksi ja kävely meditaatioksi. Lintujen soidinmenot hellivät korvia. Kaiken tuoksu tavoittaa nenän ja saa huoahtamaan. Tuuli koskettaa. Ohimennen, mutta kiitollisena poimittu kuusenkerkkä luovuttaa kirpeytensä makuaistille. Ahomansikka kukkii puuportaikon lautojen välistä. Polku paljaiden jalkojen alla on halkeillut, mutta kulkee kai paratiisissa. Jo joutui armas aika, todellakin!

Eri-ikäiset ihmislapset tekevät tähän aikaa vuodesta päätöksiä elämänsä suunnasta. Muistammehan: jos joku ovi ei aukea, voi löytyä toinen, vieläkin omempi tie.

Askelten laatu on määrääkin tärkeämpi mittari. Omalla polulla on helppo hengittää!


Kirjoittaja on luokan- ja uskonnonopettaja, kirjailija, retriitinohjaaja, entinen lumilautailija, vaimo ja neljän lapsen äiti, jonka sydän sykkii hiljaisuudelle.

Jaa tämä artikkeli:

Samasta aiheesta:

Kommentoi