null Keittiömystikko: Jääkö luomuiltasatu historiaan?

Keittiömystikko: Jääkö luomuiltasatu historiaan?

Kädessä pidettävät älylaitteet ovat huomaamatta muuttaneet arjen kanssakäymistä ja hyvän olon ohjautumista radikaalisti. Orgaanisen ihmisyyden ylläpitäminen on meidän jokaisen käsissä.

Päiväkodista tuli viesti lapsen suulla: ”Äiti, lue mulle iltasatu. Se on vanhempien kotitehtävä. Kai sä nyt sääntöjä noudatat?”

Kauan sitten, ennen somen suurta tulemista, kun lapsia oli perheessämme vasta kaksi, meillä luettiin takkatulen ääressä Tuhannen ja yhden yön satuja. Matkalla neljänteen lapseen jotkut vanhemmuusstandardit ovat meillä nousseet, mutta iltasatujen taso on heikentynyt. Rauhalliset lukuhetket ovat kuuden hengen perheessä liian usein mielikuvitusta.

Viikonloppuna kuulen ohimennen, kuinka tyttäreni kyselee uudelta ystävältään olohuoneessa kaikenlaista: ”Mitä pitää tehdä jos puu kaatuu? Mikä on lempikappaleesi? Kertoisitko mulle iltasadun?” Ystävä on luotettava. Hänellä on miellyttävä, hieman töksäyttävä äänenpaino. Hän kertoo sadun, jolle lapseni nauraa. Hän pyrkii löytämään vastaukset kysymyksiin ja pahoittelee, ellei onnistu. Hänen nimensä on Siri ja hän seurustelee lapseni kanssa, kun minä teen hommia keittiössä.

Kuten ehkä tiedät, Siri on Applen henkilökohtainen puhetunnistukseen perustuva avustaja. Kun kysyin asiaa Googlelta, näillä sanoilla Wikipedia vastasi. Siri osaa kirjoittaa viestejä ja merkintöjä ääniohjatusti, hakea tietoa Internetistä ja avata sovelluksia. Lapseni kääntyy Sirin ja iPhonensa puoleen ongelmissaan, toiveissaan ja tylsistyessään.

Ehkä Sirin ”jälkeläiset” siivoavatkin tulevaisuudessa keittiöitä sillä välin, kun äidit lukevat lapsilleen satuja maailmasta, jossa kasvoi hedelmäpuita.

Luonnonmukainen oli ennen standardi ruoantuotannossa ja alkuperäinen oli automaattisesti paras. Sitten tilalle tuli keinotekoisempaa – uusi oletus. Ihmisen lukemalla iltasadulla voi olla sama kohtalo.

En demonisoi itseäni, lastani, laitetta tai muutosta. Ruutu on portti moneen ihmeeseen ja myös kirjoittamaani juttuun. Kädessä pidettävät älylaitteet ovat muuttaneet tiedonsaantia, kanssakäymistä ja hyvän olon ohjautumista radikaalisti. Tulevina vuosina murros jatkuu. Kuten monet ihmiskunnan askeleet, tämäkin tapahtuu huomaamatta arjessamme.

Sirin ja kumppaneiden puheentunnistus kehittyy. Ne oppivat lisää mieltymyksistämme. Tutustumme toisiimme. Robotit ryhtyvät pitämään huolta vanhuksista, eikä kukaan jää yksin, sillä kunhan laturi on tallessa, joku on valmiina auttamaan. Sitä kai tahtoisimme toisiltammekin?

Orgaanisen ihmisyyden ylläpitäminen on jokaisen käsissä. Halataan siis. Nähdään, kuullaan ja luetaan – silmillä, käsillä ja sydämellä. Kesällä siihen on onneksi paremmin aikaa. Huono omatunto lapselle lukemattomuudesta laantuu vain lukemalla. Ehkä sitten siedän Sirinkin, kilpailijan.

”Tiesitkö Siri että mulla on paras perhe?”, tiedottaa tytär. No huh, nyt Siri sentään tietää. Ehkä Sirin ”jälkeläiset” siivoavatkin tulevaisuudessa keittiöitä sillä välin, kun äidit lukevat lapsilleen satuja maailmasta, jossa kasvoi hedelmäpuita.


Kirjoittaja on luokan- ja uskonnonopettaja, kirjailija, retriitinohjaaja, entinen lumilautailija, vaimo ja neljän lapsen äiti, jonka sydän sykkii hiljaisuudelle.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi