Keittiömystikko: Itsensä löytämiseen tarvitaan vain kotisohva ja tavallinen tiistai
Ihminen etsii itseään, vaikka tässähän sitä koko ajan on. Mitä ihminen oikein etsii, kun hän etsii itseään?
5-vuotias neuvoo puhelimensa hukannutta aikuista: "Etsi sieltä mihin olet sen laittanutkin. Se on helpompaa ja nopeampaa niin." Ehkä sama voisi toimia itsen etsimisessä. Mihin mahdoit itsesi jättää, jos jonnekin?
Kielessämme on myös ilmaus, jonka mukaan juoksemme joskus itseämme karkuun. Ihmisessä onkin oltava kaksi puolta: yksi joka juoksee karkuun ja toinen, joka ottaa kiinni. Kuulostaa siltä kuin osa ihmisestä leikkisi kuurupiiloa toisen osan kanssa. Ihminen ja sieluko, etsimässä toisiaan.
Jos olet nähnyt hengettömän ihmisen, tiedät, miltä näyttää, kun elämän henkäys on lähtenyt. Jäljellä on vain kuori, ei kokonaista ihmistä. Johtopäätös on väistämätön: vaikka ihmisen keho ja sielu kuuluvat toisilleen, niiden liitto ei ole ikuinen. Ne viettävät aikaa yhdessä, kunnes kumpikin palaa kotiinsa. Toinen maan tomuksi, toinen ajattomuuteen.
Lapset ovat yhä lähellä sieluaan.
Elämän aikana ihminen ja sielu kaipaavat täyttä yhteyttä toisiinsa, mutta eivät aina löydä. Ehkä sielulla on oma polku ja ihminen mukailee sitä. Tai sielu odottaa sillä välin kun ihmisellä on kiire. Usein ne etääntyvät toisistaan, vaikka elämän alussa olivat yhtä, sillä lapset ovat yhä lähellä sieluaan. Kun ihminen etsii itseään, hän etsiikin yhteyttä sieluunsa. Yhteyden myötä elämään virtaa inhimillisyyttä, merkitystä ja mahdollisuuksia. Sielukkuus on sielun läsnäoloa ihmisessä.
Hetki jossa ihminen kohtaa sielunsa, on hyvin liikuttava, vaikkei välttämättä ulkoisesti suuri. Se ei taida sisältää fanfaareja tai juhlakulkueita, vaan jotain hyvin arkista. Itsensä löytämiseen tarvitaan vain kotisohva, tavallinen tiistai ja yksi pieni hetki. Kun sielu tulee ihmisen tuntuville, kaikki on hetken hyvin. Se on suurinta läheisyyttä, mitä maailma voi tarjota. Olet kotona. Kolmevuotiaan sanoin: "Tässä on se ainoa paikka, missä mä haluan olla."
Kotona olemisen tunnetta sitä kai jahtaa kaikesta etsimästään: rakkaudesta, hengellisyydestä ja ihmissuhteista. Kaiken keskellä saattaa vain unohtaa katsoa lähimmäs eli sisäänpäin, tähän hetkeen - siihen missä jo on.
Kadonnut puhelinkin löytyy usein taskusta tai laukun pohjalta. Se olikin mukana koko ajan.
Kirjoittaja on luokan- ja uskonnonopettaja, kirjailija, retriitinohjaaja, entinen lumilautailija, vaimo ja neljän lapsen äiti, jonka sydän sykkii hiljaisuudelle.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Keittiömystikko: Siunattua koulutietä – tässä opettajan vinkit kouluvuoteen
Puheenvuorot KolumnistiJokainen kouluuntulija, on hän sitten oppilas, opettaja tai vanhempi, on omalla elämänpolullaan oppimassa ja opettamassa. Mitä voimme oppia toisiltamme?
Keittiömystikko: Singahtelemalla ehtii moneen paikkaan – näin sielu pysyy mukana
Puheenvuorot Kolumnisti