Keittiömystikko: "Viha on heikkoutta, itsensä hillitseminen on voimaa"

Keittiömystikko: "Viha on heikkoutta, itsensä hillitseminen on voimaa"

Nuori idealisti kirjoitti sata vuotta sitten viestin vankityrmän seinäpaperiin. Se on ajankohtainen myös tänään.

Rauhan hetkestä katsoen punainen on rakkauden väri ja valkoinen kuvastaa viattomuutta, mutta keväällä 1918 nämä värit merkitsivät ristiriitaa. Se elämän ja kuoleman kevät oli vastasyntyneelle Suomelle rankkaa aikaa. Maalla ei ollut vielä johtajaa, eikä suuntakaan ollut selvillä. Minne nyt, mitä nyt? kysyttiin kansana, ja yksilöitten sydämissä.

Noiden sata vuotta sitten eläneiden, itsenäisyyttä juhlineiden ja päätöksiä tehneiden sydänten tarinoita me kannamme vielä itsessämme – muistoina, kuiskauksina, mielipiteinä ja tietoina. Kauhun ja rakkauden kaikuina. Mistä minä koostun, entä me? Mitä sinuun virtaa, juurilta? Leimahtaako silmissäsi joskus valkoinen katse tai sykkiikö rinnassasi punainen sydän?

Sukukronikka kertoo 22- ja 21-vuotiaista Samuelista ja Martista, isoisoäitini veljistä. Mitkä katseet! Niin komeita kuvissa. Veljekset olivat liittyneet kotipaikkakunnalla suojeluskuntaan joulukuussa 1917 ja esittäneet sen kokouksessa yhteistyötä paikkakunnalle perustetun työväen järjestyskaartin kanssa. Ajatus yhteistyöstä oli saanut kannatustakin, mutta todettiin, ettei idealistisella kannalla ollut toteuttamismahdollisuutta.

Veljekset palasivat tammikuussa 1918 Helsinkiin jatkamaan opintojaan yliopistossa, mutta lähtivätkin helmikuussa sisällissodan jo sytyttyä kolmeviikkoiselle jalkapatikalle kohti valkoisten rintamaa. Heinolassa he joutuivat aseettomina punaisten vangeiksi. Vankityrmän seinäpaperista löytyi jälkikäteen kirjoitus, jota on käsialan perusteella arveltu 21-vuotiaan Martin sanomaksi:

"Ole tehtäväsi tasalla. Älä puhu ennenkuin ajattelet. Jätä ennen työ tekemättä ennenkuin teet sen huonosti. Jos olet vanki ja tahdot oppia, niin sinä voit paljon oppia. Vankilassa voi kasvattaa itseään kärsivällisyyteen ja itsensä hillitsemiseen. Itseänsä kasvattaa, on itseänsä sivistää, luoda itseensä ihmisyyden leima. Nälkäisellä vatsalla oppii enempi kuin hyvin täytetyllä. Hyvä sydän ja puhdas omatunto totuuden aateloimana on itsekasvatuksen tulos, johon tulee pyrkiä. Ollessasi ystävällinen ja iloinen, rakennat rauhaa. Ollessasi epäystävällinen ja itserakas, rakennat vihaa ja kunnianhimoa. Viha on heikkoutta, itsensä hillitseminen on voimaa."

Mistä minä koostun, entä me? Mitä sinuun virtaa, juurilta? Leimahtaako silmissäsi joskus valkoinen katse tai sykkiikö rinnassasi punainen sydän?

Viikon vankeuden jälkeen veljekset vietiin illalla kosken rantaan. Heidät riisuttiin, ammuttiin ja heitettiin virtaan. Sieltä ruumiit löytyivät toukokuussa 1918. Sisällissodan taisteluissa, teloituksissa ja vankileireillä menehtyi muutaman kuukauden aikana noin 37 000 suomalaista. Se on prosentti silloisesta väkiluvusta, ja se on enemmän kuin talvisodassa. Veljiä, sisaria, nuoria, ihmisiä. Punaisia, valkoisia ja heitä, jotka eivät olleet kumpaakaan, tai olivat jotakin siltä väliltä.

Olisin voinut kertoa tarinan myös punaiseksi luetusta isoisoisästä, joka vangittiin valkoisten pitämään leiriin. Kuten veressä on puna- ja valkosoluja, juurissamme on punaista ja valkoista. Meissä ovat ristiriidat, molemmat näkemykset ja uusi ymmärrys. Viisivuotiaan tyttären sanoin: "Mikä on punainen ja hiipii koko ajan meidän luo? Rakkaus." Kahdeksanvuotiaskin tietää: "Rakkaus ylittää aina kaiken. Mutkia voi tulla välillä matkaan, mutta sitten rakkaus ylittää tai alittaa ne."

Olen usein sanonut olevani idealisti, sillä elämä pitää kyllä realismista huolen. Siinä mielessä taidan olla pienten tytärteni kanssa sukuni jatkumo.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi