null Kirja on oikotie uusiin maailmoihin – Tuija Karhula saa lukupiiristä vinkkejä ja tilaisuuden vaihtaa mielipiteitä

Kirja on oikotie uusiin maailmoihin – Tuija Karhula saa lukupiiristä vinkkejä ja tilaisuuden vaihtaa mielipiteitä

Kontulassa Mikaelinkirkolla kokoontuu itsenäinen lukupiiri. Tapaamisten välilläkin lukuvinkit sinkoilevat Whatsapp-ryhmässä.

– Lukeminen on yksinäistä puuhaa. Siksi isoin kimmoke osallistua kirjallisuuspiiriin on minulle ollut se, että voi jakaa asioita ja mielipiteitä. Usein joudun menemään oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja tarttumaan ihan uudenlaiseen kirjaan.

Näin kuvaa vartiokyläläinen Tuija Karhula kirjallisuuspiirin antia. Hän on tykännyt lukemisesta lapsesta asti, vaikka ei pidäkään itseään lukijaihmisenä vaan käytännön ihmisenä. Kirjoista keskusteleminen on Karhulasta mukavaa. Mielipiteet jakaantuvat ryhmässä usein vahvasti. Keskustelu lainehtii vapaasti, ilman alustusta.

Hyvä esimerkki kirjallisuuspiirin antamista virikkeistä on Enni Mustosen tuotanto.

– En ole herkästi tarttunut viihdekirjallisuuteen, mutta yksi meistä ehdotti Mustosta. Hurahdin täysin Paimentyttöön ja luin koko historiallisen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan läpi. Ostin itselleni sarjan kolme viimeistä teosta. Niitä jonotti kirjastosta noin tuhat ihmistä, Karhula kertoo.

Kirjaston kanta-asiakkaat jakavat löytöjään

Mikaelin kirjallisuuspiiri sai alkunsa neljä vuotta sitten Voimaa 60+ -vuosiin nimisestä ryhmästä. Sen jälkeen kolme naista mietti, mitä voimaannuttavaa he voisivat tehdä yhdessä ryhmän päätyttyä. Kaikki olivat kirjaston ahkeria käyttäjiä.

Tuija Karhula veti ryhmää pari vuotta, sitten kapulan otti vuorostaan Helena Mughal. Korona-aika tosin pakotti ryhmän vastentahtoiselle tauolle. Seurakunta tarjosi Teams-mahdollisuutta, mutta siitä ei innostuttu. Tyydyttiin lähettelemään Whatsappilla lukuvinkkejä omista löydöistä.

– Nyt kokoonnumme noin kerran kuussa, ja paikalla oleva ryhmä valitsee kirjat – ei ihan uutuuksia, jotta kirjan voi lainata kirjastosta, kertoo Tuija Karhula.

Syyskausi on hyvässä vauhdissa. Syyskuun kirjana oli Elizabeth Stroutin Pikkukaupungin tyttö, joka kirvoitti kiihkeitä mielipiteitä puolesta ja vastaan. Kioskikirjallisuutta vai ei? Roviolle vai ei? Taitavaa tekopyhyyden ja häpeän kuvausta? Ei, väkisin piti lukea...

Lukupiiri heittää ulos mukavuusalueelta

Lokakuussa luetaan Hannu Väisäsen Märkä turbaani – Väisänenhän on tehnyt Mikaelinkirkon omaperäisen alttaritaulun. Karhula luki samaan syssyyn pari muutakin Väisäsen teosta.

– Ilman lukupiiriä en olisi niistäkään kiinnostunut. On mukavaa, kun tulee luettua monenlaista kirjallisuutta, esimerkiksi elämäkertoja. Olemme lukeneet Tove Janssonin, Michelle Obaman ja Marja-Liisa Vartion elämäkerrat. Ihanaa on ollut voida tutustua eri kirjailijoiden maailmaan.

Tuija Karhula on aikoinaan kokenut sellaisenkin vaiheen, että ei pystynyt keskittymään kunnolla lukemiseen. Hän oli työuupumuksen takia niin väsynyt, että ei muistanut, mitä oli edellisenä päivänä lukenut.

– Mutta sain uuden alun dekkareiden kautta, Karhula hymyilee.

Nykyisin hän jaksaa taas sekä tehdä töitä fysioterapeuttina että lukea paljon. Mieluiten illalla ennen nukkumaanmenoa, ja viikonloppuisin vapaapäivinä.

Kymmenen lukupiiriä

Helsingin seurakunnissa toimii useita seurakuntalaisten vetämiä lukupiirejä. Joillakin niistä on pitkät perinteet, kuten Munkkiniemen kirjallisuuspiirillä, Oulunkylän lukupiirillä ja Käpylän kirkolla toimivalla naisten kirjallisuuspiirillä. Myös Herttoniemenrannan kirjallisuuspiiri on toiminut yli kymmenen vuotta.

Uudempia tulokkaita ovat Pakilan seurakunnan lempeä lukupiiri kiireisille, Roihuvuoren kirjallisuuspiiri sekä Viikin kirkon Viinipuun lukupiiri. Myös Vuosaaressa toimii lukupiiri, ja Tuomiokirkon kryptassa pidetään kirjallisuusiltoja.

Oulunkylän seurakunnan lukupiiriä vetää pappi Kaisa Heininen. Kirjat valitaan yhdessä keskustellen.

– Tavoitteemme on lukea tasaisesti kaikenlaista: uusia ja vanhoja kirjoja, käännöskirjallisuutta ja kotimaista, eri sukupuolten kirjoittamia sekä klassikoita. Tiiliskiviä kuitenkin valitsemme harvemmin. Yksi piiriläisistä sanoo, että jos kirjailija ei saa asiaansa kerrottua 350 sivussa, lukeminen ei maksa vaivaa! 

– Tavaksi on tullut lukea Finlandia-palkinnon voittaja. Syksyn aluksi luimme Jukka Viikilän Taivaallisen vastaanoton, mutta kukaan ei tykännyt siitä. Mietimme, miksi tämä palkinto on niin iso juttu. Yleensä olemme saaneet ainakin hyvän keskustelun Finlandia-voittajasta.

– Alustusta ei illassa ole, kuten kirjallisuuspiireissä, vaan vapaata keskustelua. Tämä on lukupiiri, jossa lukija ja lukukokemus ovat tärkeitä, Heininen täsmentää.

Lukupiiri Oulunkylän kirkon takkahuoneessa ma 14.11. 2022 klo 18, kirjana John Simon: Koneen ruhtinas – Pekka Herlinin elämä.

Lisätietoa: helsinginseurakunnat.fi > hakusanaksi lukupiiri tai kirjallisuuspiiri.

 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: