Käpyläläinen lastenkirjailija Sanna Pelliccioni ja hänen iäkäs naapurinsa Maija-Liisa Juvonen kohtaavat omassa lukupiirissään
Sanna Pelliccioni ja Maija-Liisa Juvonen ovat kiinnostuneita niin kaunokirjallisuudesta, elämäkerroista kuin historiateoksistakin.

Sanna Pelliccioni ja Maija-Liisa Juvonen ovat kiinnostuneita niin kaunokirjallisuudesta, elämäkerroista kuin historiateoksistakin.

Käpyläläinen lastenkirjailija Sanna Pelliccioni ja hänen iäkäs naapurinsa Maija-Liisa Juvonen kohtaavat omassa lukupiirissään

Kun ystävykset keskustelevat kirjoista, iällä ei ole väliä. Yhteisiin vuosiin on sisältynyt monia vaikuttavia lukukokemuksia.

Käpylässä asuvat naapurukset Sanna Pelliccioni, 42, ja Maija-Liisa Juvonen, 95, tutustuivat kahdeksan vuotta sitten. Pelliccioni tapasi kerrostalon pihalla Juvosen Raimo-miehen ja kutsui tämän vaimoineen kahville.

– Minua kiinnosti, miten pitkäaikaisia asukkaita olympiavuonna 1952 rakennetussa talossamme asui. Kun tutustuimme Maija-Liisan kanssa, huomasimme pian, että kirjallisuus yhdistää meitä, kertoo kuvittajana ja lastenkirjailijana työskentelevä Pelliccioni.

Juvonen ja Pelliccioni alkoivat suositella ja lainata kirjoja toisilleen. Kahden hengen lukupiiri syntyi kuin itsestään.

Ystävykset tapaavat kirjallisuuden merkeissä vähintään pari kertaa kuukaudessa. Luettavien kirjojen valitseminen on helppoa, koska heillä on saman tyyppinen kirjamaku. Molemmat lukevat mielellään kaunokirjallisuutta, elämäkertoja ja historiateoksia.

Uusia hienoja kirjalöytöjä

Kaksikon viimeisimpiin kirjalöytöihin kuuluu Samuli Paulaharjun vuonna 1921 kirjoittama teos Kolttain mailla, jonka Pelliccioni nappasi taloyhtiön kierrätyshuoneesta. Se kertoo Paulaharjun vuonna 1914 tekemästä tutkimusmatkasta kolttasaamelaisten pariin.

– Kolttasaamelaisten elämä ei ole ollut helppoa. Välillä kirjassa oli niin hurjia juttuja, että piti keskeyttää lukeminen, naiset päivittelevät.

Vaikuttavimpiin lukukokemuksiin molempien mielestä lukeutuu Emmi Itärannan romaani Teemestarin kirja. Teos kuvaa nuorta naista maailmantilanteessa, jossa vesilähteet ovat ehtyneet.

– Kirjassa on maailmanlopun tunnelmaa, mutta se sisältää myös toivoa, Pelliccioni kuvailee.

Olen saanut kirjoista apua, turvaa ja viihdykettä, ja maailmankuvani on laajentunut.

- Sanna Pelliccioni

Elämäkerroista vaikutuksen teki Hanna-Reetta Schreckin Minä maalaan kuin jumala, joka kertoo vuonna 1954 kuolleen Ellen Thesleffin taiteesta ja elämästä. Juvosta kiehtoo kirjan ajankuva, onhan hän itse elänyt aikana, josta kirja kertoo.

– Oli kiinnostavaa lukea taiteilijoiden värikkäästä elämästä. Se nimittäin poikkesi melkoisesti tavallisten ihmisten puritaanisesta elämästä.

Pelliccionia taas kosketti se, miten vaikea naisen asema Thesleffin aikaan oli: naista ei otettu vakavasti taiteilijana.

– Onneksi hänen isänsä oli kannustava. Thesleffille muodostui vahva taiteilijaidentiteetti, eikä hän suostunut naisen perinteiseen rooliin.

Lukupiiri yhdysside maailmaan

Kun ihmisiä yhdistää jokin asia, ei iällä ole väliä. Sen ovat huomanneet myös Maija-Liisa Juvonen ja Sanna Pelliccioni.

Pelliccioni on aina viihtynyt vanhempien ihmisten seurassa. Hän ihailee ikäihmisiä, jotka ovat säilyttäneet Juvosen tavoin elämänilonsa ja suhtautuvat avoimesti uusiin asioi­hin.

– On ollut superkiinnostavaa kuunnella Maija-Liisan elämänvaiheista. Minusta on jännää esimerkiksi se, että hän kävi vuonna 1949 ensimmäistä lastaan odottaessaan Pariisissa kahden työkaverinsa kanssa. Tuohon aikaan ei moni suomalainen matkustanut ulkomaille.

Juvonen puolestaan ihailee tämän päivän nuoria naisia. Hänellä itsellään on kaksi tytärtä.

– Sanna onkin tyttärieni Outin ja Liisan sekä heidän tyttäriensä lisäksi nykyään ainoa yhdyssiteeni koko muuhun maailmaan, hän kuvailee näiden ihmissuhteiden merkitystä.

Lukutaidon merkitys on valtava

Maija-Liisa Juvonen on lukenut nuoresta lähtien monenlaista kirjallisuutta. Kun Juvonen muutti 13-vuotiaana pohjoisesta Helsinkiin, äiti vei hänet ensitöikseen Rikhardinkadun kirjastoon.

Kirjojen merkitystä Juvoselle kuvaa se, että hänen ensimmäinen oma huonekalunsa oli pieni kirjahylly. Hän sai sen äidiltään joululahjaksi.

– Olen elämän varrella monesti huomannut lukutaidon tärkeyden. Siihen perustuu myös ruoanlaittotaitoni.

Pelliccioni puolestaan luki lapsena vähän. Hän alkoi lainata kirjoja kirjastosta vasta nuorena aikuisena.

– Kirjallisuus on tarjonnut oivan väylän käsitellä erilaisia elämään liittyviä kysymyksiä. Olen saanut kirjoista apua, turvaa ja viihdykettä, ja maailmankuvani on laajentunut. Esimerkiksi Yuval Noah Hararin teos Sapiens - Ihmisen lyhyt historia auttoi minua ilmastoahdistuksessa. Se muistutti taas ihmisen pienuudesta ja samalla mahdollisuudesta toimintaan.

Pelliccionilla on kirjahylly sekä olohuoneessa että makuuhuoneessa. Osa kirjoista on italiankielisiä, koska hänen miehensä on lähtöisin ­Italiasta.

Oodi kirjoille ja lukemiselle

Sanna Pelliccionia lukemisen tär­keys on askarruttanut niin paljon, ­että hän päätti tehdä siitä kirjan.

– Halusin tehdä eräänlaisen ­oodin kirjoille ja lukemiselle, mutta pitkään en tiennyt, miten sen toteuttaisin. Eräänä pääsiäisenä minulta sitten alkoi tulvia aiheeseen liittyviä kuvia.

Pelliccioni ajatteli ensin myös kirjoittaa kirjan itse, mutta hän luopui ajatuksesta. Huomattuaan, että kirjailija Siri Kolu puhui paljon lukemisesta, hän pyysi Kolua kirjoittamaan tekstit kuviinsa.

Lue minut! -niminen kirja ilmestyy tammikuussa. Pelliccionin mukaan tavoitteena on samalla innostaa nuoria ja aikuisia luovaan kirjoittamiseen, minkä vuoksi kirja sisältää kuvien ja tekstien lisäksi inspiraatiotehtäviä sanataideharjoituksineen.

Kirjaan perustuu lapsille ja nuorille suunnattu toiminnallinen kiertonäyttely Lue minut, joka aloittaa 15.2. Vantaan Lastenkulttuuri­talo Pessistä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi