Helsinkiläinen kirjailija Jyrki Kiiskinen, 63, on 6- ja 31-vuotiaiden poikien ja 27-vuotiaan tyttären isä. ”Olen opetellut isyyden taitoja koko tuon ajan.”
Kirjailija Jyrki Kiiskinen vaatii pojille oikeutta olla herkkiä – ”Empatian opettelu on ollut suurin harjoitukseni isänä”
Jyrki Kiiskinen, 63, on tullut isäksi kolme- ja viisikymppisenä. Hän tarkastelee uudessa romaanissaan isyyttä Raamatun kautta ja kysyy, voiko sukupolvelta toiselle siirtyvän väkivallan ketjun katkaista.
Patriarkaatti: ”Toksiset miehen mallit nousevat jälleen pintaan.”
– Patriarkaatin seurauksista naisten elämälle on puhuttu paljon, mutta on jäänyt sivuun, mitä se tekee pienille pojille. Poikien herkkyydelle ei ole juurikaan tilaa.
– Poikien keskuudessa vallitsee esimerkiksi koulussa väkivallan kulttuuri, joka on peräisin joidenkin lasten kodeista. Alistamisen ja väkivallan logiikkaan tottuneet ottavat poikaporukassa johtoaseman ja kohtelevat muita tavoilla, joita ovat oppineet.
– Haluan tehdä romaanillani Kolme päivää, kolme yötä (Teos 2026) näkyväksi, kuinka patriarkaatti uusiutuu. Se muhii syvällä kulttuurissamme. Nyt toksiset miehen mallit nousevat jälleen pintaan. Pahan kierrettä on vaikea katkaista.
Isyys: ”Olen opetellut tekemään aamuista kiireettömiä kuusivuotiaan poikani kanssa”
– Tulin ensimmäisen kerran isäksi 31-vuotiaana. Sen ikäinen mies ei ole välttämättä kovin kypsä, en ainakaan itse ollut. Isänä oleminen oli silloin paljon ristiriitaisempaa kuin nykyään.
– Halusin nuorempana nukkua päiväkotiaamuina mahdollisimman pitkään. Sitten oli kiire, ja minä olin kärsimätön. Halusin vain päästä äkkiä eteenpäin. Aamut olivat yhtä kurahousutaistelua.
– Nyt olen opetellut tekemään aamuista kiireettömiä kuusivuotiaan poikani kanssa. Saatamme lukea aamulla kirjaa, pukeudumme rauhassa, kävelemme eskariin ja rupattelemme matkalla. Se ei ole kovin suuri muutos minun elämässäni, mutta lapsen kannalta iso asia.
– Empatian opettelu on ollut suurin harjoitukseni isänä. Yritän eläytyä siihen, että pienen ihmisen pienet asiat ovat hänelle suuria.
– Pienen, herkän pojan isänä joudun kohtaamaan myös itsessäni pelokkuutta ja herkkyyttä. Ne ovat olleet minulle pelottavia ja tietyllä tavalla kiellettyjäkin asioita.
Jyrki Kiiskisen mielestä isyys muuttaa paljon. ”Kaikki ei liity enää pelkästään siihen, mitä minä haluan. Yhtäkkiä vieressä on pieni ihminen, joka elää ihan omalla tavallaan, ja minun on katsottava asioita myös hänen näkökulmastaan. Silloin maailma näyttää kokonaan erilaiselta.”
– Kolme päivää, kolme yötä -romaanin isän empatiakyky on heikko. Hänellä on varmasti hyviä aikomuksia, mutta ne johtavat hänen poikansa Kainin kannalta rajuihin tilanteisiin. Isä ratkaisee hankalat tilanteet hirveän suoraviivaisesti. Hän kokee myös tavallaan omistavansa poikansa.
– Lapsena omat vanhemmat ovat jonkinlaisia jumalolentoja tai puolijumalia. Kun tulee itse vanhemmaksi, he alkavat näyttää enemmän ihmisiltä.
– Olen oppinut, että vaikka suhde omaan isään olisi monin tavoin ristiriitainen, rakkaudesta ei pääse eroon.
Raamattu: ”Se on länsimaisen ihmisen käyttöohje”
– Melkein kaikki romaanin kohtaukset on kirjoitettu jonkin Raamatun kohtauksen päälle. Luin sen yhtenä kesänä laiturilla alusta loppuun nähdäkseni, millainen mieskuva erityisesti Vanhassa testamentissa on. Lukukokemus oli vahva. Ymmärsin, että Raamattu käsittelee paljon ihmisten suhdetta väkivaltaan.
– Vanhan testamentin Jahve on minulle Raamatun tärkein isä, kaikkien isien isä. Hän on aika arvaamaton, impulsiivinen ja uskollisuutta vaativa isähahmo. Jos ihmiset etääntyvät liiaksi Jahvesta, siitä seuraa rangaistus ja raakaa väkivaltaa.
– Tämä on siirtynyt meidän kulttuuriimme melkein suoraan. Meillä on uskollisuutta vaativia isiä, jotka lupaavat rakkautta vain, jos asiat menevät niin kuin he haluavat. Jos ne eivät mene, tulee rangaistus.
– Kun isä houkuttelee poikaansa rakkaudella ja samalla työntää tätä pois, poika joutuu tavoittelemaan isänsä rakkautta ikuisesti.
Jyrki Kiiskinen liittää patriarkaattiin ajatuksen omistamisesta. Hänen mukaansa poika voidaan nähdä patriarkaatissa isän omaisuutena, joka voidaan lähettää sotaan tai jopa uhrata ristillä. Sama omistamisen logiikka ulottuu luontoon. Omaisuudelle saa tehdä mitä tahansa.
– Tunnen sympatiaa Uutta testamenttia kohtaan. Siinä koko asetelma muuttuu, kun ehdollinen rakkaus korvataan ehdottomalla rakkaudella ja hyväksynnällä. Armo syntyy ehdottomasta rakkaudesta tilanteessa, jossa ihminen ei voi paljonkaan vaikuttaa siihen, mitä hänelle tapahtuu.
– Raamatun tarinat ovat niin voimakkaita, että ne vaikuttavat niihinkin ihmisiin, jotka eivät ajattele sen vaikuttavan itseensä. Kulttuurimme ymmärtäminen edellyttää, että tunnemme Raamattua. Se on länsimaisen ihmisen käyttöohje. Maallistuneidenkin ihmisten olisi siksi hyvä lukea sitä.
Kain: ”Hän pelkää muuttuvansa samanlaiseksi kuin isänsä, vaikka ei halua”
– Raamatun Kain on ihmiskunnan alku juutalais-kristillisessä maailmassa. Koko sivilisaatio rakentuu hänen ympärilleen.
– Romaanin päähenkilö Kain on täynnä sisäisiä ristiriitoja. Hän vihaa isäänsä, mutta myös rakastaa tätä. Kain elää kahdenlaisen miehen mallin välissä. Hän odottaa itseltään pehmeyttä ja herkkyyttä, kun taas isä odottaa häneltä perinteisempää miehisyyttä.
– Isän arvomaailma ja maskuliinisuuden ylikorostuminen näkyvät Kainissa esimerkiksi siinä, että hänellä pitää olla ärjy auto. Siellä lähes väkivaltaiset impulssit puskevat läpi.
– Kain on itse tulossa isäksi. Hän on lapsensa syntymän ja isänsä lähestyvän kuoleman välissä aivan pallo hukassa. Hänen pitäisi ratkaista se, miten hän rakastaa omaa lastaan. Hän pelkää muuttuvansa samanlaiseksi kuin isänsä, vaikka ei halua.
– Kirjassa on kyse siitä, miten Kain pystyisi luomaan itsestään miehen, joka on pehmeä ja herkkä ja pystyy käyttämään omaa voimaansa rauhallisesti. Voima voi olla elämää suojelevaa.
Jyrki Kiiskinen kokee isyytensä rennommaksi kuin nuorempana. ”Nyt olen melkein isoisäiässä.”
– Sairaalan kahvilassa Kain kuulee Bachia ja liikuttuu musiikista, jota isä aina kuunteli. Tämä on ehkä juuri sitä rakkautta, josta ei pääse eroon.
– Isän perintö on väistämättä suuri. Se pitäisi jotenkin suodattaa ja sulattaa osaksi omaa tapaa olla maailmassa.
Vedenpaisumus: ”Meidän pahat tekomme aiheuttavat tämän muutoksen”
– Romaaniin ilmestyy vedenpaisumuksen uhka sen jälkeen, kun isä on saanut sairauskohtauksen. Sataa kaatamalla. Kun Kain kokee olevansa keskellä vedenpaisumusta, siihen voi liittyä ajatus, että hänen pitäisi itse kuolla ja hukkua isänsä asemesta.
– Jahve hävitti vedenpaisumuksella ihmiskunnan, koska se oli täynnä pahuutta. Halusin sijoittaa romaanissani vedenpaisumuksen ilmastonmuutoksen yhteyteen. Meidän toimintamme eli meidän pahat tekomme aiheuttavat tämän muutoksen.
– Meidän aikamme Nooan arkki voisi olla Huippuvuorten siemenvarasto, johon on pyritty säilömään kaikki mahdolliset kasvit, joita planeetalla on. Eläinten, erityisesti isojen nisäkkäiden, suhteen näyttää kyllä aika huonolta.
Jyrki Kiiskisen mielestä vanhemmuus on pääasiassa sitä, että ennakoi riskejä ja pelkää, miten lapsille käy. ”Samalla autan minkä voin, jotta lapset pärjäisivät, ja yritän luoda turvallisuuden tunnetta ja olla ihan cool: ei tässä mitään.”
Vauva: ”Kun lapsi on siinä, tulevaisuus yhtäkkiä avautuu”
– Kolme päivää, kolme yötä kertoo elämänvaiheesta, jossa ihminen kasvaa aikuiseksi, luopuu jostain vanhasta suhteessa isäänsä ja kasvaa omaan isyyteensä. Se on oman nahkan luomista ja uudestisyntymistä kivuliaan prosessin kautta.
– Kun Kain kävelee isän kuolinvuoteelta takaisin synnytyssairaalaan, hän näkee tähden sairaalan yläpuolella. Siinä on Betlehemin tähti. Jos tätä ei ota ihan kirjaimellisesti, niin lapsi on tietyllä tavalla vapahtaja. Hän edustaa rakkautta, toivoa ja jotain, minkä vuoksi voi elää. Lapsi edustaa elämän hyvää puolta, vaikka se elämä ei välttämättä ole helppoa.
– Tähän asti Kainin katse on ollut menneisyydessä. Aina kun hän on katsonut tulevaisuuteen, vastassa on ollut pelkkää pelkoa. Mutta kun lapsi on siinä, tulevaisuus yhtäkkiä avautuu.
Jyrki Kiiskisen Kolme päivää, kolme yötä on ehdolla vuoden 2026 kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi. Voittaja julkistetaan 26. marraskuuta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Nykyajan ihannemiehellä ja Jeesuksella on yllättävän paljon yhteistä – seksuaaliterapeutin mukaan mies saa olla samaan aikaan vahva ja haavoittuva
Hyvä elämäErityistason seksuaaliterapeutti Liina Sievers näkee vastaanotollaan, että ulkonäkö merkitsee ihannekumppanissa yllättävän vähän. Sen sijaan arvostusta herättävät kuunteleminen ja hyvät tunnetaidot.
