Laura Pörstin mielestä ihmisiä ei voi jakaa liikkujiin ja liikkumattomiin. Useimmat haluaisivat liikkua, kunhan pääsisivät eroon liikkumisen esteistä. Pörsti kuvattiin Runar Schildtin puistossa Pohjois-Haagassa.
Kirjailija Laura Pörsti vihasi liikuntaa ja kuntosaleja – täti-parkourista tuli oma tapa liikkua
Laura Pörstistä nykyinen liikuntakulttuuri on liian vaativa, eikä ihmisiltä pitäisi odottaa jatkuvaa reippautta. Hän puhuu luovan arkiliikunnan puolesta.
Laura Pörsti, kirjoitit kirjan Antiliikkuja – miten liikunnan vihaaja yritti oppia liikkumaan. No opitko?
– Koen olevani pääihminen. Kun lähestyin liikuntaa itselleni tyypillisesti, eli ajattelemalla, lakkasin olemasta sen suhteen niin puolustuskannalla.
– Tajusin, että erillisten liikuntaharrastusten sijaan minulle sopii liikunnallisten tapojen kehittäminen arkeen. Saatan nykyään roikkua renkaissa kesken työpäivää, kyykkäillä tai soutaa viisi minuuttia soutulaitteella, jonka hankimme kotiin.
Mitä ajattelet siitä, jos vähän liikkuvista ihmisistä puhutaan laiskoina sohvaperunoina?
– Se on yksinkertainen selitys monimutkaiseen ongelmaan, eikä rohkaise ainakaan minua liikkumaan. On hedelmällisempää miettiä, mitä esteitä liikkumiselle on.
– Tutkimusten mukaan suurin osa ihmisistä haluaisi liikkua. Liikuntakulttuuri edellyttää reippautta, mutta aika moni meistä on arka. Ohjatulla liikuntatunnilla ei välttämättä opeteta lajia, vaan tulijan pitäisi vain solahtaa mukaan. Liikuntatiloissa on usein vähän opasteita eikä missään kerrota, mitä kaikkia toimintamahdollisuuksia niissä on tai miten liikuntatunnille pukeudutaan. Liikunta vaatii myös usein rahaa.
– Kaikki eivät mahdu kuntosalin liikuntalaitteisiin. Minulla on lyhyet kädet, enkä ylety kahvoihin, joista pitäisi ottaa kiinni. Kuntosalit saavat minut tuntemaan itseni vääränlaiseksi.
Laura Pörsti on havainnut, että monenlainen liikunta onnistuu ilman erityisiä urheiluvaatteitakin.
– Liikuntahallit ovat kaikuisia, musiikki jumputtavaa, värit ja valot kirkkaita ja hajut voimakkaita. Ihmiset hikoilevat ja materiaaleistakin tulee oma tuoksunsa. Liikuntapaikat voivat olla hyvin väsyttäviä, jos tuollaisiin asioihin kiinnittää paljon huomiota, kuten minä teen.
Ideoisitko liikuntalajeja kaltaisellesi humanistille, joka vierastaa kuntosaleja?
– Minusta on kiinnostavampaa karnevalisoida liikuntaa kuin miettiä sitä mittaamisen, kurinalaisuuden ja tuloksellisuuden kautta. Ruotsissa suosittu täti-parkour on liikunnan ITE-taidetta ja kaupunkitilan haltuunottoa. Parkouraajat hyödyntävät esimerkiksi penkkejä, kaiteita, puita ja pyörätelineitä ja keksivät itse, millaiseen liikkeeseen ne inspiroivat. Täti-etuliite madaltaa kynnystä osallistua. Myös kaltaiseni tavallinen ja kömpelö ihminen voi parkourata.
– Näin Lahden visuaalisten taiteiden museossa Malvassa digitaalisen teoksen, joka muutti muotoaan, kun sen edessä liikkui. Taidejumpassa visuaalisuus innostaisi liikkeeseen.
– Myös ympäristöystävällinen näkökulma liikuntaan kiinnostaa. Voisi olla pyöräsali, jossa polkemalla tuotettaisiin energiaa.
”Minusta on hölmöläisten hommaa, että ensin pidetään hirveän tärkeänä opettaa lapset istumaan hiljaa paikoillaan ja sitten ollaan huolissaan, kun he eivät liiku riittävästi”, Laura Pörsti sanoo. Hänellä on kaksi lasta.
Millainen liike sopisi sinusta jumalanpalvelukseen?
– Mikä liike ei sopisi? Silti jumalanpalveluksesta tulee mieleen selkäkipuinen istuminen epämukavassa penkissä. Ehtoolliselle kävellään siivosti, hyppely ei tunnu sopivalta.
– Emme tuo kirkkoon pelkkiä päitämme vaan koko ruumiin. Voisiko johonkin kirkkotilaan tuoda sohvan? Saisiko puhetta kuunnella kirkossa käveleskellen?
– Olen lakannut tuomasta lapsiani kirkkoon, koska he liikkuvat. Joudun muuten komentamaan ja hyssyttelemään heitä koko ajan. Olisi hienoa, jos pappi sanoisi avauspuheenvuorossaan, että kiva kun kirkossa on tänään lapsia, täällä saa kulkea ihan vapaasti. Se vapauttaisi vanhemmat sosiaalisesta häpeästä.
Mikä sinulle on pyhää?
– Kaikille yhtäläinen ihmisarvo on pyhä asia, mutta ei itsestäänselvä. Kaikki eivät ole yhdenvertaisia liikunnankaan suhteen.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Liikettä särkylääkkeen sijaan – Adèle Salonen ohjaa lempeitä liikuntatuokioita metsän siimeksessä
Hyvä elämäLiikkumisella on monenlaisia hyviä vaikutuksia myös heille, joille se ei ole elämäntapa.
