Kirjasidokset henkivät historiaa Kansalliskirjaston näyttelyssä
Anna Perälän mielestä Manuale Aboense on näyttelyn ainutlaatuisimpia teoksia.

Anna Perälän mielestä Manuale Aboense on näyttelyn ainutlaatuisimpia teoksia.

Kirjasidokset henkivät historiaa Kansalliskirjaston näyttelyssä

Kirjansidonnan helmiä -näyttelyssä kävijä pääsee tutustumaan uniikkeihin kirjasidoksiin. Kirkollisissa sidoksissa ulkonäkö oli usein näyttävää ja merkityksellistä.

Vuosisatojen saatossa kirjansidosten koristelu on vaihdellut ja kehittynyt monin tavoin. Samalla sidosten materiaalit ovat monipuolistuneet. Kansalliskirjaston Kirjansidonnan helmiä -näyttely valottaa tätä puolta kirjansidonnasta. Se on osa Kansalliskirjaston Kaunista! -näyttelykokonaisuutta.

Toinen näyttelyn pääasiantuntijoista, kirjahistorioitsija Anna Perälä tuntee kirjansidonnan kehitystä, sillä hän on jo vuosien ajan perehtynyt siihen. Typografiaan tutustuessaan hän oppi tuntemaan suomalaisen painohistorian.

– Olen käynyt aiemmin läpi esimerkiksi kaiken Suomessa painetun kirjallisuuden aina Turun paloon 1827 asti.

Kirjansidonnan historiaan ja sen tyylimuutoksiin Perälä on perehtynyt muun muassa luetteloidessaan Svenska litteratursällskpet i Finlandin sidoshistoriallisen kokoelman ja edelleen tätä näyttelyä valmisteltaessa.

Vanhojen sidosten kansissa ei kuvata kirjan sisältöä.

– kirjahistorioitsija Anna Perälä

Kirjansidonnalla teokset saivat arvokkaan ulkoasun

Aikoinaan kirjoja ei välttämättä sidottu samassa paikassa kuin missä ne painettiin. Useimmiten kirjan ostaja hankki tuotteen yhteen niputettuina arkkivihkoina, jotka hän halutessaan vei itse sidottavaksi.

Toisinaan kirjakauppias oli myös kirjansitoja. Ulkoasu ja materiaalit vaihtelivat paljon riippuen kirjan käyttötarkoituksesta ja siitä, miten paljon ostaja oli valmis sidoksesta maksamaan.

Esimerkiksi suurikokoisia Raamattuja sidottiin puukansiin, jotka päällystettiin lujalla nahalla. Sulkemiseen käytettiin metallisolkia ja nahkaremmejä, jotta kosteus ja pöly eivät pääsisi kirjan sisään.

– Tällainen perinne näkyy yhä myös uudemmissa virsikirjoissa, Perälä kertoo.

Kirkon sitomissa kirjoissa visuaalisuus oli loistokasta. Niissä saatettiin käyttää samettia, joka oli väriltään viininpunaista, violettia tai mustaa. Kansiin painettiin lehtikullalla tärkeitä symboleita, kuten ristejä.

– Vanhojen sidosten kansissa ei ylipäänsä kuvata varsinaisesti kirjan sisältöä, vaan kuvallisetkin koristeaiheet ovat symbolisia, Perälä selittää.

Kauneimpiin uskonnollisten teosten sidoksiin kuuluvat Perälän mukaan sellaiset virsikirjat ja rukouskirjat, joita annettiin esimerkiksi konfirmaatio- tai kihlajaislahjoiksi.

Kirjansidonnan helmiä -näyttely esittelee sidosten kehittymistä.

Kirjansidonnan helmiä -näyttely esittelee sidosten kehittymistä.

Kirjojen merkinnät ovat osa kansanperinnettä

Monet suomalaiset opiskelivat reformaation aikana Saksassa, ja se näkyy myös kirjansidoksissa. Opiskelijat saattoivat ostaa ja sidottaa siellä kirjoja, jonka jälkeen kirjat kulkeutuivat koti-Suomeen. Kirjoissa olevat merkinnät saattavat kertoa jännittäviä tarinoita omistajistaan.

Kirjansidonnan helmiä -näyttelyssä on yksi teos, johon Perälä haluaa kiinnittää huomiota sen ainutlaatuisuuden vuoksi. Kyseessä on Saksassa vuonna 1522 Suomea varten painettu kirkkokäsikirja Manuale Aboense, jonka painatti Suomen viimeinen katolinen piispa Arvid Kurki.

Suomessa ja Ruotsissa löydetyistä irrallisista pergamenttilehdistä on onnistuttu kokoamaan kaksi Manuale Aboensen kappaletta. Näyttelyssä on teoksen ainoa paperille painettu kappale. Sen omistaa Lohjan seurakunta. Teos ei koskaan levinnyt laajalle Suomessa, sillä sen ilmestyessä uskonpuhdistus teki jo tuloaan.

Kirjoissa olevat merkinnät kertovat monia yksityiskohtia historian hämäristä. Ilman niitä monet tarinat voisivat jäädä kokonaan kuulematta. Siksi Perälä kiinnittää niihin paljon huomiota.

– Toivoisin, että kirjoistaan eroon hankkiutuvat ihmiset eivät peittäisi tai poistaisi omistuskirjoituksia. Ne kertovat aina tarinoita omistajista ja heidän kiinnostuksistaan sekä kirjan matkoista, Perälä sanoo.

Kansalliskirjaston Kaunista! -näyttelykokonaisuudessa on sekä uusia että vanhoja kirjoja. Sen osat ovat oppi- ja tietokirjoja sisältävä Kirjansidonnan helmiä, Kauneimmat kirjat 2017 ja kuvataiteilija Tatjana Bergeltin Ajan muisti -taiteilijakirjasarja, joka hahmottaa Kansalliskirjaston, sen kokoelmien ja niiden parissa työskentelevien ihmisten tarinan taiteilijan silmin.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi