Maria Veitolan aarre on yksivuotiaana isoäidiltä saatu kirje
Maria Veitola toivoo, että kirkko voisi olla yhteisöllisyyden luoja, joka julistaisi sanomaansa iloisesti.

Maria Veitola toivoo, että kirkko voisi olla yhteisöllisyyden luoja, joka julistaisi sanomaansa iloisesti.

Maria Veitolan aarre on yksivuotiaana isoäidiltä saatu kirje

Maria Veitola arvostaa kristityn isoäitinsä vakaumusta. Itse hän ei pysty uskomaan, mutta toivoo, että kirkko voisi olla saunan kaltainen yhteisöllisyyden paikka.

Punavuori on Maria Veitolan kaupunki, mutta kirkkoa hänellä ei Rööperissä ole. Punavuoren kirkot ovat silti Veitolalle tuttuja. Hän kertoo hengaavansa lapsensa kanssa Sepänpuistossa ja Johanneksenpuistossa ihmetellen kirkkojen suurta kokoa ja korkeita torneja.

– Käymme myös ulkomailla katsomassa paikallisia kirkkoja ja temppeleitä. Lapseen ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen katolisten kirkkojen vertavuotavat Jeesus-patsaat. Aina välillä hän pyytää, että kerron tarinan Jeesuksen kuolemasta, sen syistä ja seurauksista, ja minähän kerron, Veitola sanoo.

Muissa kaupunginosissa asuvien kavereiden asuinpaikat Veitolan lapsi tunnistaa kirkontornien perusteella.

– Olisi varmaan ihanaa olla uskossa, koska se tarjoaisi ohjausta, vastauksia ja turvaa elämän tiukoissa paikoissa. Toisaalta joskus vaikuttaa siltä, että uskossa oleminen tarkoittaa sitä, että omaa sydäntä, omaatuntoa ja ajatuksia ei tarvitse kuunnella, kun vastuun päätöksistä voi ulkoistaa Raamatulle, Veitola pohtii.

Kuolemanpelosta ja vahvoista universaaleista ahdistuksista kärsivää Veitolaa voisi myös lievittää lupaus taivasten valtakuntaan pääsemisestä.

Mutta ei. Hän ei pysty uskomaan.

Veitola ei silti suhtaudu uskoon välinpitämättömästi, sillä hänen aarteisiinsa kuuluu kristityltä isoäidiltä saatu kirje.

– Kun olin selvinnyt vauvaiän terveysongelmista, isoäiti kirjoitti minulle yksivuotispäivänäni kirjeen, jonka sain luettavakseni 16-vuotiaana. Hän kirjoitti siitä, miten Jumala tulee varjelemaan minua koko elämän ajan.

Veitola sanoo arvostavansa isoäidin vakaumusta. Hänen vakaumuksensa se ei silti ole.

Isän kuolema vahvisti Veitolan epäuskoa. Keväällä ilmestyneessä omaelämäkerrassaan Veitola hän kertoo haimasyöpään kuolleen isänsä epäonnistuneesta saattohoidosta.

– Saattohoidosta oli tehty päätös ja suunnitelma, mutta kun morfiinipumpulle olisi ollut yhtäkkiä tarvetta, lääkärit olivat pääsiäislomalla. Isä kärsi viimeisinä päivinä niin hirvittävistä kivuista, että on vaikea hyväksyä niiden olleen Jumalan tahto.

Kerhossa oli kiva kerätä Jeesus-merkkejä

Maria Veitolan lapsuuteen usko kuului, sillä Enon Uimaharjun Honkavaaran kylässä lähes kaikkien perheiden lapset kävivät seurakunnan päiväkerhossa ja pyhäkoulussa.

Veitolakin kävi, vaikka heillä oli kotiapulainen, joka huolehti hänestä ja hänen kolme vuotta vanhemmasta isoveljestään.

– Yksi kotiapulaisista lähetti vuosia myöhemmin äidilleni kirjeessä setelin ja kertoi juoneensa työpäivän aikana salaa vanhempieni punaviiniä. Hän oli tullut uskoon ja halusi sovittaa syntinsä rahallisesti.

Seurakunnan toimintoja karsastaneiden perheiden lapset olivat surullisia, koska he jäivät ilman seuraa, kun muut olivat kerhoissa.

Veitola viihtyi. Kaikkein kivointa kerhossa oli kerätä Jeesus-merkkejä.

Rippileirin Veitola lasketteli Saariselällä. Hän kokeili ensimmäistä kertaa tupakkaa ja teki muiden kanssa rintsikoista ja pikkuhousuista köyden, jotta pojat pääsivät tyttöjen huoneeseen.

Imatralle yhdeksänvuotiaana muuttanut maalaistyttö kärsi lukiossa yksinäisyydestä, masennuksesta ja anoreksiasta.

– Seurakuntanuoret tulivat välitunnilla kertomaan aikovansa rukoilla puolestani, että Jeesus tulisi sydämeeni ja pelastuisin.

Veitola ei halunnut pelastusta. Hän halusi pois Imatralta.

Lukion kolmas luokka meni paranemiseen. Ennen Helsinkiin muuttoaan Veitola opiskeli vuoden näyttämötaiteen linjalla Lahden kansanopistossa. Kotimaisen kirjallisuustieteen opiskeleminen yliopistolla toimi peitetarinana. Se oli hyvä syy päästä Helsinkiin.

– Mutta ei yliopisto ollut minua varten. Luennoilla istuminen ja pänttääminen eivät tuntuneet hyvältä. Janosin sosiaalisia kontakteja.

Seurakuntanuoret tulivat välitunnilla kertomaan aikovansa rukoilla puolestani, että Jeesus tulisi sydämeeni ja pelastuisin.

Corona-baarissa työskennellessään Veitola tunsi itsensä paljon hyödyllisemmäksi kuin yliopistolla. Hän tykkäsi paiskia töitä tiimissä, tarkkailla ihmisiä ja jutella asiakkaiden kanssa.

Radio Cityssa hyvin alkanut mediaura törmäsi television koekuvauksissa ennakkoluuloihin. Veitolalta odotettiin perinteisen naisellista olemusta.

Imatralla hänellä oli ollut pitkä suora tukka, mutta se jäi hänen itsenäistyessään kampaamon lattialle.

– Hammaslääkäriäidiltäni ja kivijalassa tekstiilikauppiaana toimineelta yrittäjä-äidinäidiltäni olen oppinut, että naisella pitää olla oma ura ja sitä kautta vapaus tehdä niitä asioita, joita haluaa, ja että nainen saa määritellä oman tapansa olla nainen ihan itse.

Kirkko voisi olla kuin yhteinen sauna

Maria Veitola tekee häntä kiinnostavia asioita, mutta kiinnostavan ja hyvän toimittajan hänestä tekee se, että hänellä riittää omia näkökulmia ja rohkeutta esittää niitä.

Kun hän oli Päivi ja Niilo Räsäsen luona yökylässä omaa ohjelmaa tehdessään, hän pyysi pariskuntaa selittämään mitä Raamatun opetukset tarkoittavat tässä ajassa.

– Kyllä Päivillä ja Niilolla meni hetki miettiessä, mitä lukemamme Vanhan testamentin teksti voisi tarkoittaa nykyajassa. Olennaista siinäkin on sisältö eikä muoto, se, miten ”sana” soveltuu nykypäivään.

Veitolalla on mielipide myös luterilaisesta kirkosta: kirkon sanomaa voisi esittää iloisesti.

– Synnistä saarnaamista voisi vähentää. Yritän joka päivä parhaani mukaan olla hyvä työntekijä, äiti, puoliso, tytär, naapuri ja ystävä ja pitää heikompien puolta. En tarvitse jatkuvaa muistutusta siitä, että olen syntinen.

Veitolan mielestä uskonnon parhaita puolia on vahva yhteisöllisyys.

– Minua risoo se, että Helsingin yhteiset saunat on miltei tuhottu ja ihmiset saunovat omissa kerrostaloyksiöihin sullotuissa saunoissaan. Se on sääli, koska yhteisissä saunoissa ihmiset voisivat kohdata toisiaan tasavertaisina ja puida naapuruston asioista ilman titteleitä ja pankkitilin saldoa.

Veitola ehdottaa, että kirkko voisi olla saunan kaltainen yhteisöllisyyden paikka.

– Seurakunta voisi tarjota Sepänpuiston puistojuhlien kaltaista toimintaa, jossa paino siirtyisi saarnaamisesta naapuriavun kaltaisen lähimmäisenrakkauden osoittamiseen ja yhteisöllisyyden tukemiseen.

Maria Veitola törmäsi television koekuvauksissa aluksi siihen, että häntä pidettiin jotenkin vääränlaisena.

Maria Veitola törmäsi television koekuvauksissa aluksi siihen, että häntä pidettiin jotenkin vääränlaisena.

Naisen ja miehen roolit yhä kapeita

Kirkon ja uskonnon jälkeen on puhuttava feminismistä, sillä siihen Maria Veitola uskoo. Hän on feministi, jolla on vaikutusvaltaa. Hänellä on Instagramissa 80 000 seuraajaa, joista 87 prosenttia on naisia. Veitola väittää, että persoonallinen nainen ei kiinnosta miehiä.

– Olisi tosi kivaa, jos miehetkin olisivat kiinnostuneita siitä, mitä teen, mutta en ole valmis maksamaan siitä vaadittua hintaa. Jos esittelisin vartaloani ja kirjoittaisin kivoja mietelauseita, miehetkin seuraisivat minua.

Veitola on sitä mieltä, että sosiaalisen median malli suositulle nuorelle naiselle on herutuskuva, jonka pääosassa ovat takapuoli tai tissit.

– On haastavaa pohtia, onko se feminismiä, että esittelee itseään ensisijaisesti pornografiasta tutulla kuvastolla. Edistääkö se naisen emansipaatiota? Se, että alastomuudella voi tehdä rahaa ja saada suosiota, tarkoittaa, että nuoret mimmit ottavat siitä mallia, miten somessa ollaan.

Ja elämässä. Veitola ei halua tuomita alastomuus-trendiin osallistuvia, mutta miettii tosissaan, miten sen mallin voisi murtaa.

– Tämä aika on täynnä ristiriitoja. Toisaalta tytöt fanittavat Henry Harjusolaa, joka ei määrittele sukupuoli-identiteettiään. Samaan aikaan lyhyttukkainen, poikkeavasti pukeutuva teinityttö on todella harvinaisuus. Kaikilla on pitkä tukka!

Jos esittelisin vartaloani ja kirjoittaisin kivoja mietelauseita, miehetkin seuraisivat minua.

Mediaan Veitola kaipaa monimuotoisuutta arvostavia portinvartijoita.

– Mitä enemmän erilaisia naisidoleita mediassa nähdään, sitä enemmän tytöillä on liikkumatilaa. Eikä tämä koske vain naisia vaan kaikkia sukupuolia. Ja nyt, kun tyttöjen roolit ovat murtumassa, on aika kysyä, voiko poika olla vapaasti sellainen kuin on.

Veitola kertoo miesten kanssa jutellessaan huomanneensa, miten tiukka miehen rooli yhä on.

– On kysyttävä, mikä tekee miehistä vallan väärinkäyttäjiä, kourijoita ja alistajia. Jos miehiä ei nyt haasteta keskusteluun ja aggressiivisen käytöksen taustoja pureta, heidän tilanteensa voi huonontua.

– Mutta miesten pitää itse avata ja käydä tämä keskustelu, koska vain he tietävät, millaista on olla mies ja miten muutos tehdään. Me naiset voimme auttaa ja tukea, kun saamme kuulla, mitä voimme tehdä.

Jaa tämä artikkeli:

Samasta aiheesta:

Kommentoi