Kolumni: Paastoan adventtina, vaikka syyni eivät ole yleviä
Paasto on keino erottaa arki ja pyhä, kirjoittaa Auli Viitala.
Tykkään pääsiäispaastosta, joten aloitin tällä viikolla adventtipaaston. Syyni eivät ole yleviä. Noudatan paastoa oikeastaan muuten vain ja miksipä en. Kai sekin riittää. Suurin osa arjesta muutenkin perustuu tapaan ja tottumukseen.
Arkeahan paasto koskeekin, ei pyhää. Sunnuntait eivät ole paastopäiviä, joten paaston aikana arjen ja pyhän ero korostuu. Se, mistä on kieltäytynyt viikon aikana, maistuu sunnuntaina erityisen hyvältä. Ja ellei maistu, on saanut tilaisuuden huomata, ettei itse asiassa edes kaipaa sitä. Voi ehkä luopua yhdestä paheesta pysyvästi.
Paaston kuuluisi olla hengellinen harjoitus. Kirkko ohjeistaa, että se raivaa tilaa rukoukselle, Jumalan sanan lukemiselle, messussa käymiselle, hiljentymiselle, uskolle ja rakkaudelle. Enpä tiedä tuosta. Minusta elämässäni on ihan sopivasti rukousta ja rakkautta. Enkä ymmärrä, mitä ”tilaa” syntyy siitä, että lihan sijaan valmistan papuruokaa. Se on eettisesti kestävämpää elämää, mutta ei riisuttua. Päinvastoin uudet ruokalajit vaativat enemmän aikaa kuin tutut.
Kun kiellän itseltäni puhelimen käytön sängyssä, saan ehkä paremmat yöunet.
Käytän paastoa lähinnä omaksi hyväkseni. Kun kiellän itseltäni puhelimen käytön sängyssä, saan ehkä paremmat yöunet. Jumalaan se liittyy enintään niin, että hän rakastaa minua ja tahtoo minulle hyvää. Saattaa tietysti käydä niin, että puhelimen sijaan panen kädet ristiin. Siitäkin on iloa lähinnä minulle, sillä oikeasti ajattelen, että rukous on pikemminkin elämänasenne kuin Jumalalle lähetettyjä sanoja.
Paastoan siis itsekkäistä syistä enkä edes ymmärrä sen merkitystä kovin syvällisesti. En silti jätä sitä väliin, sillä luotan traditioon. Kristityt ovat ylläpitäneet paastoperinnettä vuosisadasta toiseen, tuskin siitä minullekaan haittaa on. Kaipa paaston syvämerkitys joskus avautuu minulle kun muillekin. Ja jos ei avaudu, voin silti antautua sille niin kuin rukoukselle tai ehtoolliselle, siis luottaa prosessiin. Sellaista uskonnon harjoittaminen aina on: antaa tradition kantaa ja on avoin sille, mitä se saa itsessä aikaan.
Kirjoittaja on kirjailija ja tuore kristitty.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Kysymys Jumalan olemassaolosta on mieletön
PuheenvuorotOnko matematiikka olemassa? Vastaus riippuu siitä, mitä on olemassaolo, huomauttaa Auli Viitala.