Kolumni: Kristillinen jooga haiskahtaa kolonialismilta
Onko Hiljaisuuden jooga joogaa?, kysyy Auli Viitala.
Joogakeskustelussa polarisaatio on keikahtanut nurin. Yleensä valveutuneet liberaalit vaalivat kulttuurisia arvoja, mutta joogaa ei tunnu koskevan huoli kulttuurisesta omimisesta.
Kirkon liberaalit vakuuttavat, että jooga on rauhoittavaa voimistelua ja siihen voi yhdistää kristillisen rukouksen. Eikö tällainen puheenparsi ole malliesimerkki kulttuurisesta kolonialismista, siitä että alistetaan vieras kansa ja riisutaan sen kulttuuriperinne alkuperäisistä merkityksistä, jotta sitä voidaan käyttää länsimaisessa kulttuurissa sen ehdoilla?
Itse asiassa ei ole selvää, onko jooga ryöstetty Eurooppaan. Uskontotieteilijä Matti Rautaniemi muistuttaa Antroblogissa, että jooga on myös Intian virallinen vientituote. Maa ei vastusta joogan leviämistä, joskin monet haluaisivat pitää sen mahdollisimman autenttisena.
Intialaisia kansoja, uskontoja ja uskonnon harjoittamisen tapoja on valtavasti, joten oikeasti emme tiedä, keneltä kysyä, jos haluamme pyytää joogaa lainaksi rukoiluun kirkkosalissa. Nykyjooga myös Intiassa on kaukana sellaisesta uskonnollisuudesta, jota harjoitettiin ennen kolonialismia.
Intialaisia kansoja, uskontoja ja uskonnon harjoittamisen tapoja on valtavasti, joten oikeasti emme tiedä, keneltä kysyä, jos haluamme pyytää joogaa lainaksi rukoiluun kirkkosalissa.
Amerikkalaisella hindujen järjestöllä HAF:lla on kampanja Take Back Yoga. He korostavat, että jooga ei ole vain terveysvoimistelua ja että siinä on aina guru, viisauden välittäjä. HAF kritisoi sitä, että jooga on alistettu palvelemaan voiton tavoittelua. Kristilliseen joogaan HAF ei tietääkseni ole ottanut kantaa, mutta minusta se on aidosti kimurantti kysymys. Toisaalta Hiljaisuuden jooga ® ei ole kovin kaupallista, mutta toisaalta siinä harjoitetaan aika erilaista uskontoa joogan nimissä.
Voi myös kysyä, onko Hiljaisuuden jooga joogaa. Itse olen osallistunut tunnille kerran enkä aio mennä uudestaan. Ohjaaja oli pappi; hehän osaavat kyllä rukoilla sanoilla, mutta kehollisuus jäi todella ohueksi. Kenties hyvä niin, sillä ihmisruumiissa asustaa myös monenlaisia traumoja, joita ei kymmenen opintopisteen kurssin suorittaneen pidäkään ryhtyä puoskaroimaan. Minä olen sen verran mielenvikainen, että en käy kirkkojoogassa, mutta tuskin siitä terveelle ihmiselle haittaa on.
Kirjoittaja on kirjailija ja tuore kristitty.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Luterilaisuus on mitä lihallisin uskonto
PuheenvuorotMeidän uskonnossamme ei pyritä vapautumaan ruumiista, päinvastoin! Mehän saamme pitää ruumiimme jopa kuoleman jälkeen, Auli Viitala kirjoittaa.
