Kolumni: Älä nainen tule minulle vuorisaarnaamaan! – Saako piispa esittää pyynnön presidentille?
Presidentti Donald Trump otti evankeliumista nokkiinsa, mutta kirkon kuuluu toimia profeettana, ajattelee Hilkka Olkinuora.
Kirkko kipusi otsikoihin viikko sitten, kun piispa Mariann Edgar Budde nousi saarnatuoliin presidentti Donald Trumpin virkaanastumisjumalanpalveluksessa Washingtonissa.
Saarna on luja, kaunis ja lukemisen arvoinen. Se perustuu vuorisaarnan loppuun. On rakennettava yhteisyyden kalliolle. Sillä on kolme peruskiveä: ihmisarvon kunnioitus, rehellisyys ja nöyryys.
Presidentti osoitti jo penkissä yrmyillen inhonsa. Jumis oli ”huonoin ikinä”. Samalla hän osoitti nerokkuutensa julkisuuden hallinnassa. Sen sijaan, että puhuisimme itse asiasta, kinastelemme vieläkin siitä, oliko saarna ”sopiva” vai ”vihapuhetta”. Hän siis mitätöi saarnan sanoman – ja osoitti näin sen tarpeellisuuden.
Yhdet kiittävät saarnan viestistä. Toiset sanovat, että joo, mutta ei kirkossa. Kolmannet tuomitsevat sen.
Välittävällä kannalla oli muun muassa Helsingin Teemu-piispa, joka ei pidä hyvänä ”kurmoottaa” yksilöä saarnatuolista käsin. Kollega Mariann ei kylläkään moittinut, vaan esitti nöyrän pyynnön, ”plea”, että presidentti osoittaisi armoa kansalaisilleen, jotka pelkäävät. Että hän olisi armollinen esimerkiksi lapsille, joilta uhataan riistää vanhemmat.
Totuuden nimessä saarnassa on myös kaikkiin päättäjiin sopivia viittauksia, jotka Trump tapansa mukaan otti itseensä, esimerkiksi kaikkien syntymäoikeus, ”birthright”, Jumalan lapseuteen, ja rikastuminen pilkan ja halveksunnan kulttuurin viljelyllä.
Piispa Mariannilla on paljon kannattajia. Meemistä ”I’m with her”, olen hänen kanssaan, tuli somekulovalkea. Rohkaisevien postikorttien tulva tuo mieleen tukikampanjan piispa Irjalle. Naisen näkyy yhä olevan vaarallista olla vaikenematta seurakunnassa.
Astu esiin sopivaan ja sopimattomaan (!) aikaan, nuhtele, moiti ja kehota.
Sille, joka miettii, mitä mieltä olla kirkon puheoikeudesta maallisissa asioissa, tässä kolme pointtia:
Päivää ennen kohusaarnaa meidän arkkipiispamme Tapio sivusi samaa aihetta kirkon arvofoorumissa. Puheenvuoro olisi kelvannut esittää kenelle presidentille hyvänsä: ”Ääretön köyhyys ja rikkaus ovat vitsauksia, jotka estävät näkemästä ihmiselämän ainutlaatuisuutta.”
28.1. kohtaavat kotimaiset piispa ja presidentti, kun Teemu ja Alex esittävät tuomiokirkon kryptassa toisilleen saman kysymyksen kuin Mariann Donaldille: ”Kuinka voimme rakentaa hyvää yhteiskuntaa erimielisten kesken?”
Ja pari tuhatta vuotta sitten Paavali pasautti lopullisen vastauksen sinulle, esiintuloa empivälle: ”Julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan (!) aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen.” (2. Tim. 4:2)
Kirjoittaja on neljännen polven helsinkiläinen, rovasti, kirjoittaja ja maalle muuttanut elämäntarkkailija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Köyhän asemaa ei tule vaikeuttaa siksi, että hän on köyhä”, sanoo arkkipiispa Tapio Luoma
Ajankohtaista”Kun yhdenvertaisuuden periaate ei toteudu, luottamuksemme demokratiaan alkaa murentua”, arkkipiispa Tapio Luoma sanoo.
