Arkkipiispa Tapio Luoman mukaan kirkolla on oikeus ja velvollisuus puhua köyhien puolesta.
”Köyhän asemaa ei tule vaikeuttaa siksi, että hän on köyhä”, sanoo arkkipiispa Tapio Luoma
”Kun yhdenvertaisuuden periaate ei toteudu, luottamuksemme demokratiaan alkaa murentua”, arkkipiispa Tapio Luoma sanoo.
Suomessa omaksuttuun hyvinvointiyhteiskunnan ideaan kuuluu pyrkimys köyhien aseman parantamiseen ja hyvinvoinnin ulottamiseen myös heikompiosaisten ulottuville. Näin sanoo arkkipiispa Tapio Luoma maanantaina 27.1. julkaisemassaan puheenvuorossa, joka käsittelee kirkon suhdetta varallisuuteen ja köyhyyteen.
– Aikana, jolloin taloudelliset säästöpaineet ahdistavat valtiontaloutta, on erityisen tarkasti kuultava, millaista osattomuutta ja köyhyyden kokemuksen lisääntymistä leikkaukset saavat aikaan, hän sanoo.
Luoma muistuttaa, että suomalaisessa köyhyydessä on jo nyt joillekin kysymys valinnasta ruoan ja lääkkeiden välillä. Konkreettisten perustarpeiden täyttymisen lisäksi köyhyys on yhteydessä myös yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen.
– Köyhyydellä on yhteys heikompiin asuinolosuhteisiin, huonompaan terveyteen, alhaisempaan koulutustasoon ja ammattitaidon puutteeseen sekä mahdollisuuksiin vaikuttaa omiin elinoloihin tai laajemmin yhteiskuntaan. Köyhyys näyttää myös kertautuvan, se on luonteeltaan ylisukupolvista.
– Osattomuutta luova yhteiskunta ei ole kestävä. Kun yhdenvertaisuuden periaate ei toteudu, luottamuksemme demokratiaan alkaa murentua.
Köyhän asia on kuulunut kirkolle alusta saakka
Köyhien asia on arkkipiispa Tapio Luoman mukaan aina ollut kirkon asia, koska köyhien puolesta puhuminen perustuu Jeesuksen opetuksiin ja esimerkkiin. Luoma muistuttaa myös, että kirkko on ollut yhteiskunnallinen keskustelija jo kauan ennen omaa aikaamme, jolloin sen kannanotot leimataan helposti asiaan kuulumattomaksi politikoinniksi.
– Toiminta köyhyyden poistamiseksi kuuluu kirkon syvimpään olemukseen, jota kirkot toteuttavat ennen kaikkea diakoniatyön kautta, Luoma korostaa.
– Suuri osa diakonian avusta on nykyään taloudellista avustamista, palveluneuvontaa ja kohtaamista diakonian asiakkaiden kanssa. On kuitenkin tärkeää, että rinnalla pohditaan, miten rakenteita muutetaan niin, että köyhyys ja osattomuus laajasti ymmärrettynä voivat vähentyä.
Köyhyys ei merkitse, että Jumala olisi hylännyt. Rikkaus ei ole osoitus Jumalan suosiollisuudesta.
Jeesuksen opetuksessa painottuu Luoman mukaan taloudellisten resurssien jakaminen erityisesti köyhien tai yhteiskunnallisesti osattomien auttamisessa. Syrjäytyneiden auttaminen on ollut varhaisista ajoista lähtien Jeesuksen toiminnan seurauksena syntyneen yhteisön keskeinen tunnusmerkki.
– Köyhyys nähtiin sellaisena kaiken olemassa olevan rikkoutuneisuutena, joka tuli korjata. Tästä syystä köyhiä tuli auttaa, Luoma sanoo.
Modernissa maailmassa mitataan arkkipiispan mukaan asioiden arvoa rahassa. Ajattelemme helposti, että siellä missä on taloudellista vaurautta, on jotain arvokasta. Jeesuksen viesti on Luoman mukaan toinen:
– Köyhyys ei merkitse, että Jumala olisi hylännyt. Rikkaus puolestaan ei ole osoitus Jumalan suosiollisuudesta. Tämän maailman rikkaudet eivät kerro mitään merkityksellistä ihmisestä tai hänen arvostaan. Toisin sanoen: rikkaus ei tee kenestäkään Jumalan silmissä parempaa ihmistä.
Luther korosti, että köyhää ei saa häpäistä
Evankelis-luterilaisen perinteen suhdetta köyhyyteen ja hyvinvoinnin oikeudenmukaiseen jakamiseen arkkipiispa Tapio Luoma valottaa kahdella historiallisella esimerkillä.
Vuonna 1520 Martti Luther kirjoitti kollegoidensa kanssa Wittenbergin kaupungille ensimmäisen köyhien huoltoa koskevan lain. Sen nojalla kaupunkiin perustettiin ”yhteinen kirstu”, josta kaupunki jakoi tukea köyhille.
– Heikommassa asemassa olevasta tuli huolehtia yhteisesti, yhdessä sovittujen periaatteiden mukaisesti. Lutherin lähtökohtainen ajatus oli, että köyhää ei tule häpäistä eikä hänen tule olla rikkaamman suoran hyväntekeväisyyden varassa.
Toinen esimerkki on 1700-luvun jälkipuolella vaikuttanut Kokkolan kirkkoherra Anders Chydenius, jota pidetään suomalaisen talousajattelun uranuurtajana. Luoman mukaan Chydenius oli myös ennakkoluuloton poliitikko, joka vaikutti vapauden, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien toteutumisen puolesta.
Köyhiä Chydenius puolusti erityisen voimakkaasti tapauksessa, jossa vuodenvaihteessa 1778–1779 Tukholmassa kokoontuneet valtiopäivät olivat kiristämässä niin sanottujen palkollisten vuosipalvelua koskevia säädöksiä. Jos ihminen ei työskennellyt palkollisena jossakin talossa, häntä pidettiin lainsuojattomana.
Kirkkoherra Chydenius puolusti kansalaisten elinkeinonvapautta kuningas Kustaa III:lle osoitetussa pamfletissa Ajatuksia luonnollisista oikeuksista.
– Chydenius ymmärsi, että ihmisarvo ja siitä nousevat yhtäläiset oikeudet kuuluvat lähtökohtaisesti jokaiselle. Ihmisen täysivaltainen osallisuus yhteiskunnassa – Chydeniuksen esimerkissä jopa lain suoja – ei juonnu siitä, että hän tekee työtä. Köyhän asemaa ei tule vaikeuttaa, koska hän on köyhä, Luoma sanoo.
Arkkipiispa Tapio Luoman julkaisema puheenvuoro ”Köyhät ovat luonanne aina.” Miten kirkolla on varaa puhua köyhyydestä? kuultiin Kirkon arvofoorumissa viime viikolla. Puheenvuorossa Luoma pohtii myös sitä, saako kirkolla olla rahaa ja jos saa, kuinka paljon, sekä miten uskottavilta evankelis-luterilaisen kirkon puheet köyhien puolesta kuulostavat, kun se kuuluu taloushaasteistaan huolimatta maailman vauraisiin kirkkokuntiin. Lue puheenvuoro arkkipiispan nettisivulta.
Jaa tämä artikkeli:
