Kolumni: Biologiaa ei pidä vastustaa ideologisesti
Vastustan Turun saaristoa ja Itämerta. Järjetön lause. Itämeri, saaristo tai Lapin tunturitkaan eivät ole kiinnostuneita vastustamisestani. Ovat vain, kirjoittaa Heikki Nenonen.
Biologisesti tarkasteltuna me ihmiset ja meissä oleva seksuaalisuus ja sukupuolisuus ovat osa luonnon rikasta monimuotoisuutta. Ne ovat olemassa riippumatta vastustamisista ja kannattamisista. Siksi on outoa, että näille fobioille löytyy valitettavan paljon kannattajia. Homo- ja transfobia ovat mielestäni yhtä älykästä toimintaa kuin luonnon olemassaolon vastustaminen.
Biologian lisäksi sukupuoli ja seksuaalisuus ovat toki muutakin: ihminen kytkeytyy biologiansa kautta sosiaalisiin normeihin, moraalisiin ihanteisiin, lainsäädäntöön ja työelämän sääntöihin. Biologia yhdistyy sosiologiaan, etiikkaan ja sen pohtimiseen, mitkä oikeudet kuuluvat kenellekin. Siis ideologioihin.
Biologian ja ideologian erottaminen keskustelussa on usein vaikeaa. Eräs fiksu ystäväni teki yrityksen ja pohdiskeli, emmekö voisi hyväksyä binääristä sukupuolijärjestelmää biologisena lähtökohtana ja samalla rohkaista ihmisiä rohkeasti kaikkiin erilaisiin tapoihin olla sukupuolensa edustaja. Ehken itse ajattele noin, mutta arvostan yritystä olla vastaamatta biologiaan ideologialla. Totuuksia takovassa keskusteluilmapiirissä näitä pohdintoja ei ole liikaa.
Ymmärtäisin vastustuksen, jos seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt vaatisivat etuoikeuksia suhteessa muuhun väestöön.
Nähdäkseni ideologisen sateenkaarivastustajan argumentit eivät merkittävästi parane, jos hän siirtyy vastustamaan biologian eli sateenkaarevuuden sijaan ideologiaa eli sateenkaariväen oikeuksia ja vaatimuksia. Ymmärtäisin vastustuksen, jos seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt vaatisivat etuoikeuksia suhteessa muuhun väestöön, mutta tietääkseni vaatimus koskee vain yhdenvertaisuutta. Se taas ei kuulosta YK:n ihmisoikeuksien julistusta tai kristillistä ihmiskäsitystä vaarallisemmalta ajatukselta.
Johtopäätökseni on, että sateenkaariväen oikeuksien vastustaja vastustaa ylipäätään ihmisten yhdenvertaista kohtelua yhteiskunnassa. Sellainen ideologia on vaarallista.
Toivon yhdenvertaista ja sateenkaarevaa Helsinki Priden jälkeistä tulevaisuutta kaikille. Pidetään lippu korkealla!
Kirjoittaja on valokuvaava valtiotieteilijä ja helsinkiläinen pappi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Mio Kivelä on kulkenut pitkän tien itkevästä seurakuntanuoresta kirkon transvaikuttajaksi ja papiksi: ”Minulla oli epätoivon hetkiä”
HengellisyysJotain Jumalasta jää Mio Kivelän mielestä huomaamatta, jos luomistyön rikkautta ei haluta nähdä.
