Helsinkiin muutettuaan Milla Heinonen alkoi toisinaan käydä messussa Helsingin tuomiokirkossa. Se tuntui turvalliselta paikalta.
Milla Heinosta yritettiin eheyttää, ja hän rukoili itsekin muuttuvansa heteroksi – nyt hän vaatii kirkkoa puuttumaan tiukemmin siihen, mitä sen sisällä tapahtuu
Konservatiivisesta uskonnollisesta yhteisöstä irtaantumisen jälkeen Milla Heinosen kuva Jumalasta muuttui. Usko säilyi.
”Eheytys on uskonnollista väkivaltaa ja jättänyt muhun ikuiset jäljet”, kirjoitti helsinkiläinen teologian maisteri Milla Heinonen, 25, osana pidempää postaustaan Instagramissa. Heinonen oli hiljattain kertonut Helsingin Sanomille antamassaan haastattelussa kokemuksistaan eheyttämisestä ja siitä, millaista on olla seksuaalivähemmistöön kuuluva konservatiivisessa uskonnollisessa yhteisössä, Suomen luterilaisessa evankeliumiyhdistyksessä (Sley). Sley on herätysliike ja yksi kirkon virallisista lähetysjärjestöistä.
Jutun julkaisun jälkeen Heinonen on jatkanut aiheen käsittelyä Instagramissa myös yhteistyössä toimittaja Maria Veitolan kanssa. Heinonen vaatii evankelis-luterilaista kirkkoa puuttumaan tiukemmin joidenkin sen sisällä toimivien lähetysjärjestöjen ja herätysliikkeiden toimintaan ja pyytämään anteeksi sateenkaarinuorten kohtelua.
Vaikka varsinainen eheytys, kuten yritykset muuttaa toisen seksuaalisuutta rukouksella, olisivatkin harvinaisia, niin esimerkiksi Sley:n opetus siitä, että homoseksuaalisuus on Jumalan luomistyön vastaista ja syntiä, voi johtaa muun muassa ”itse itsensä eheyttämiseen” ja mielenterveysongelmiin, kuten Heinosen kohdalla kävi.
– Toivoisin, että eheyttäminen tuomittaisiin kirkossa ja ymmärrettäisiin, kuinka laajasta ilmiöstä on oikeasti kyse. Kyse ei ole vain eheytysleireistä, vaan siitä, että kirkon sisällä on itsenäisiä organisaatioita, joiden mukaan homoseksuaalisuus on syntiinlankeemuksen seurausta. Siitä seuraa eheyttämistä, Heinonen sanoo.
Hän kokee, että Sley:ssä vuosia mukana olleena hänen täytyy nostaa aihe esiin ja tehdä se julkisesti. Muuten mikään ei muutu.
– Olen odottanut vuosia, että joku puhuisi tästä. Olen nyt se ihminen, jota olisin itse kaivannut.
– Järjestöjä pitää käskeä. Ne eivät tule lopettamaan tällaista opetusta tai välittämään sateenkaarinuorista, ennen kuin niiden on pakko.
– Minun oli pakko kertoa, että minulla oli ollut lyhyt juttu naisen kanssa, Milla Heinonen kertoo kohtaamisesta Sley:ssä toimineen ystävänsä kanssa.
Salaisuus kannettavana
Nykyisin Akaan kaupunkiin kuuluvassa Viialassa kasvanut Milla Heinonen kävi lapsena kotiseurakuntansa toiminnassa. Riparille hän meni kuitenkin Sley:n omistamalle Karkun evankeliselle opistolle ja jatkoi toiminnassa vuosia sen jälkeenkin. Se oli luontevaa, sillä hänen isänsä Juha Heinonen on ollut pitkään Sley:n keskeisiä hahmoja ja työskentelee nuorisotyön johtajana. Myös äiti työskentelee järjestössä.
Millalla oli nuorena kuitenkin salaisuus: ala- ja yläasteen taitteessa hän oli huomannut tykkäävänsä tytöistä. Se oli ristiriidassa sen kanssa, mitä hän oli oppinut, joten hän rukoili, että kiinnostus tyttöihin katoaisi.
– Jotkut väittävät, ettei vähemmistöistä ole edes puhuttu Sley:ssä tai ettei se ole mikään iso teema, mutta kun itse kuuluu vähemmistöön tai pelkää kuuluvansa, poimii ne jutut eri tavalla.
– Varsinkin tapahtumissa puhuttiin seurustelusta ja seksuaalisuudesta. Opetettiin, että pitää säästää itseään avioliittoon ja homoseksuaalisuus ei ole Jumalan tahdon mukaista.
Toisaalta Milla Heinonen oli murrosiässä alkanut ihmetellä joitakin asioita. Vaikka naisia on vihitty papeiksi vuodesta 1988, Sley:ssä naisten pappeuteen suhtauduttiin torjuvasti. Oudolta tuntui myös Sley:n ja muutaman muun järjestön vuonna 2011 lanseeraama Älä alistu! -kampanja, jossa nuori nainen kertoi muuttuneensa biseksuaalista heteroksi lähdettyään seuraamaan Jeesusta.
Rukoushetki rikkoi jotakin pysyvästi
Lukioiässä Milla Heinonen oli aktiivisesti mukana Sley:n toiminnassa ja tapahtumissa esimerkiksi juontajana. Päästyään ilmaisutaitopainotteiseen lukioon Tampereelle Heinonen oli kuitenkin tutustunut myös aivan erilaisiin ympyröihin ja ihmisiin.
– Elämä mullistui. Elin kahden maailman välissä – oli se maailma Karkussa ja uusi maailma Tampereella.
Heinonen oli ystävystynyt Karkussa itseään hieman vanhempaan nuoreen, joka koki vahvasti, että hänen pitää toimia Heinoselle sielunhoitajana.
– Sley:ssä ei yleensä ole tällaista kulttuuria, mutta hän koki saaneensa Jumalalta sielunhoitajan tehtävän. Kun lähdin au pairiksi Italiaan, hän koki, että hänen roolinsa elämässäni tulisi korostumaan.
Oli suurin toiveeni, että rukous toimisi, mutta samalla se rikkoi jotakin minun ja ystäväni välillä.
Italiassa Heinonen kävi uuskarismaattisen Hillsong-seurakunnan tilaisuuksissa. Siellä muutama seurakunnan johtotehtävissä toiminut ystävä rukoili, että hän pystyisi ”vastustamaan homoutta”. Kun Heinonen palasi Suomeen, hän meni toistamiseen Karkkuun kesätöihin ja kohtasi sielunhoitajan roolin ottaneen ystävänsä.
– Minun oli pakko kertoa, että minulla oli ollut lyhyt juttu naisen kanssa. Hän sanoi, että pystyn vastustamaan asiaa ja että Jumalassa olen vahvempi.
Ystävä rukoili, että homous lähtisi pois.
– Sitä hetkeä en tule ikinä unohtamaan. Muistan, kun kävelin ulos siitä rakennuksesta. Tuntui, että tässä tapahtui jotakin väärää, mutta samaan aikaan ajattelin, että ehkä tämä asia on nyt sitten hoidossa.
– Suurin toiveeni oli, että rukous toimisi, mutta samalla se rikkoi jotakin minun ja ystäväni välillä.
Milla Heinonen valmistui tänä vuonna teologian maisteriksi. Seuraavaksi suunnitelmissa ovat tohtoriopinnot, sillä hän tahtoisi tutkia anti-gender-liikehdinnän ja uskonnollisen populismin yhteyttä.
Usko ja uskonto ovat eri asioita
Vuosi 2018 oli merkityksellinen. Milla Heinonen kertoi läheisilleen kuuluvansa seksuaalivähemmistöön, muutti Helsinkiin ja aloitti yliopistossa teologian opinnot.
– Vanhempani ottivat kaapista tuloni tavallaan kivasti, eivätkä ainakaan suuttuneet yhtään. Toisaalta tuntuu, että he ottivat sen vähän kuin synnintunnustuksena, kuin olisin tehnyt jonkin ikävän asian.
Heinonen irtaantui Sley:stä. Hengellisen yhteisön taakse jättäminen ei tarkoittanut suurta uskonkriisiä.
– Ehkä Hillsongissa käymisen ansiosta olin lukenut Raamattua ja oma jumalasuhteeni oli alkanut korostua. Olin tajunnut, että suhde Jumalaan ja käsitys hänestä voi muuttua.
Opintojen ja kirjallisuuden avulla Heinoselle vahvistui ymmärrys siitä, että on monia tapoja tulkita Raamattua. Myös ajatus siitä, että usko ja uskonto ovat kaksi eri asiaa, antoi rauhaa.
– Vaikka en hyväksyisi kaikkea, mitä uskonnon nimissä on tehty, voin silti uskoa.
Kirkossa tehdään myös pioneerityötä
Asuessaan Helsingin Kruununhaassa Milla Heinonen kävi toisinaan messussa Helsingin tuomiokirkossa.
– En hakenut yhteisöä, mutta siellä tuli turvallinen ja hyvä fiilis.
Hän alkoi huomata, että myös kirkossa tehdään pioneerityötä yhdenvertaisuuden eteen.
– Seuraan monia pappeja somessa ja ajattelen välillä, että ihan hullua, että nuo sanovat tuollaisia asioita ja ovat pappeja!
– Yliopistopappi Late Mäntylän kasvot ovat minulle kuin iso halaus. Myös Marjut Mulari eli Pastori Maikki on sellainen. On tosi tärkeää, että pappeja kannustetaan tekemään sometyötä. Harva nuori menee Tuomiokirkon messuun sunnuntaina.
Nykyään ajattelen, että Jumala on ennen kaikkea rakastava ja että häneen voi aina luottaa.
Heinosen käsitys siitä, mitä kirkko voi olla, on muuttunut, mutta niin on käsitys Jumalastakin. Sley-vuosina Jumala tuntui olevan jyrkkä ja tuomitseva.
– Nykyään ajattelen, että Jumala on ennen kaikkea rakastava ja että häneen voi aina luottaa. Voin sen perustellakin, mutta ennen kaikkea se on kokemukseni.
Eheyttämiskokemuksiaan Heinonen käsitteli pitkään terapiassa. Hänen kokemuksensa puhuvat sen puolesta, kuinka haitallista eheyttäminen voi olla ja kuinka mahdotonta on yrittää muuttaa jotakin niin perustavaa laatua olevaa asiaa kuin seksuaalista suuntautumista.
– Lesboushan oli pahin pelkoni, mutta seksuaalisuus on kaikkea ideologiaa vahvempaa. Tein kaikkeni, mutten pystynyt sitä muuttamaan.
Milla Heinonen toivoo ihmisten ymmärtävän, että Raamattua voi tulkita monella tavalla. Näkemyserot juontavat juurensa siihen.
”Kirkkoa ei pidä jättää niille, joille Raamattu on lyömäase”
”Kuten arvata saattaa, vaikein rasti mulle tulee kotoa. Isä ja äiti – rakastan teitä, mutta tämä nyt vaan täytyy tehdä. Ymmärsitte sen tai ette.” Helsingin Sanomien jutun ja Instagram-postaustensa jälkeen Milla Heinonen on saanut paljon viestejä samaa kokeneilta. Kokemukset liittyvät erilaisiin uskonnollisiin yhteisöihin ja taustoihin, mutta niissä on paljon samaa.
Jotkut ovat väittäneet, että hän kerjää huomioita, liioittelee tai leimaa ikävällä tavalla lähetysjärjestöt ja herätysliikkeet sekä vanhempansa.
– Tätä on yritetty kehystää niin, että vihainen nuori nainen yrittää kostaa isälleen. Ei kyse ole siitä. Olen antanut anteeksi vanhemmilleni ja ymmärrän, että he ovat tehneet parhaansa, eivätkä ole halunneet mitään pahaa. He ovat toisintaneet sitä opetusta, mitä ovat saaneet.
Samantapainen ajatus Milla Heinosella on laajemminkin.
– En ajattele, että konservatiivikristityt ovat pahoja ihmisiä. Toivon, että he ymmärtäisivät, että kyse on vain tavasta tulkita Raamattua. Sitä en sen sijaan voi ymmärtää, jos se tulkinta menee lähimmäisen, oman perheenjäsenen tai ystävyyden yli.
Heinonen uskoo, että asiat voivat muuttua – ja että niiden pitää muuttua. Hän tahtoo pysyä kirkon jäsenenä ja muuttaa sitä sisältä päin.
– Jos ikinä menen naimisiin, haluan, että se tapahtuu kirkossa ja Helsingissä. Koen, että se symboloi niitä asioita, joita pidän tärkeänä ja joiden vuoksi en ole lähtenyt kirkosta.
– En halua luovuttaa kirkkoa sellaisille voimille, jotka käyttävät uskontoa lyömäaseena. Suomella ei ole varaa menettää kirkkoa. Pidän sitä taistelun arvoisena.
Sley:n kotimaantyön johtaja: ”Meidän liikkeemme piiriin ei ihmisen muuttaminen sovi”
16. heinäkuuta 2023, samana päivänä kun Helsingin Sanomat julkaisi Milla Heinosen haastattelun, Sley julkaisi sivuillaan kannanoton ”Emme syrji tai työnnä sivuun”, jonka voi lukea kokonaisuudessaan tästä.
Siinä Sley:n kotimaantyön johtaja Juhana Tarvainen sanoo, ettei järjestö eheytä tai hyväksy hengellistä väkivaltaa tai häirintää ja että tapauksiin puututaan. Hän myös korosti, että toimintaan ovat tervetulleita kaikki seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.
Tarvaisen mukaan kannanottoa oli valmisteltu jo jonkin aikaa. Se liittyi Pride-viikkoon ja sen synnyttämään keskusteluun seksuaalivähemmistöistä ja siitä, mitä kirkko ja kristilliset järjestöt asiasta opettavat.
– Minä kirjoitin sen, ja siinä on myös tekstiä muualta nettisivuiltamme. Sikäli julkaisu osui hyvään saumaan, kun Milla Heinonenkin nosti näitä asioita esiin.
Tarvaisen tietoon ei ole tullut Sley:n toiminnasta muita tapauksia, joissa ihmisen seksuaalista suuntautumista olisi yritetty muuttaa rukouksen avulla.
– Vapaat suunnat ovat ehkä tunnetumpia tällaisesta. Luterilaiseen teologiaan ja meidän liikkeemme piiriin tällainen ihmisen muuttaminen ei oikein sovi. Jos ihmiset lähtevät muuttamaan toisiaan eikä anneta Jumalan toimia oman tapansa ja aikataulunsa mukaan, siinä on jotakin pielessä.
– Toimintamme tavoittaa 5 000 ihmistä viikossa. Niin kirkossa kuin evankelisissakin on tietysti monenlaista ihmistä, ajatusta ja tapaa harjoittaa uskonelämää.
Sley:n opetuksen mukaan avioliitto on vain miehen ja naisen välinen asia ja homoseksuaalisuus on syntiinlankeemuksen seurausta. Voiko tällainen opetus mielestäsi altistaa eheyttämiselle?
– Sitä on mahdoton sanoa. Avioliittoasiaa opettaessamme olemme hienovaraisia. Tiedämme, että on myös vaikeita liittoja, eivätkä kaikki löydä sopivaa puolisoa. Osa elää yksin. Voi olla monenlaisia tunteita myös samaa sukupuolta kohtaan, ja niiden kanssa on elettävä koko elämä, eivätkä ne lähde vaikka kuinka yrittäisi.
– Opetuksemme siitä, mitä avioliitto on ja kenelle se kuuluu, nousee kristillisestä ja luterilaisesta perinteestä, Tarvainen sanoo.
Jääkö seksuaalivähemmistöön kuuluvalle tämän opetuksen mukaan muuta vaihtoehtoa kuin elää yksin ja selibaatissa?
– En voi suositella muuta vaihtoehtoa. Jos kirjaimellisen raamatuntulkinnan mukaan mennään, niin siellähän puhutaan miesten kanssa makaavista miehistä. Siinä ei puhuta tunteista vaan jonkinlaisesta fyysisestä kanssakäymisestä. Sillä tavalla minä ymmärrän tämän raamatunkohdan.
Tarvainen toivoo, että mahdolliset kokemukset häirinnästä, hengellisestä väkivallasta, eheytyksestä tai ahdistavasta käytöksestä tulisivat järjestön tietoon mahdollisimman pian, joko järjestön sivuilla olevan anonyymin nettilomakkeen kautta tai ottamalla asian esiin jonkun työntekijän kanssa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Topi Rautiainen, 25, vastaa somessa kärsivällisesti änkyröille, joiden mukaan homoseksuaalisuus vie helvettiin – ”Uskon, että Jumala on kutsunut minut homona papin työhön”
HengellisyysHelsingin yliopiston teologian opiskelija esittelee viisi väitettä, joita hän joutuu toistuvasti kommentoimaan uskoa ja seksuaalivähemmistöjä käsittelevissä somekeskusteluissa.
