Kolumni: Ei ole sama, mitä ihminen lukee
Vaikka kaikki lukeminen on arvokasta, suurimman hyödyn saa silloin, kun lukee monipuolisesti.
Viime viikon torstaina runoilija Anne Carson voitti kirjallisuuden Nobelin. Samaan aikaan Yle julkaisi uutisen, jossa kerrottiin seuraavasta Ylen lukumaratonista, jossa tällä kertaa luettaisiin kotimaista romantasiaa eli S. K. Rostedtin esikoisteos Kahden veren tytär. Instagramissa nämä molemmat uutiset otettiin vastaan suurella ilolla, mutta romantasialukumaraton sai huomattavasti enemmän palstatilaa.
Se ei ole mikään yllätys, sillä viihdekirjallisuus on suosittua – niin suosittua, että jopa MTV Uutisten Nobelin kirjallisuuspalkintoa käsittelevässä lähetyksessä Suomalaisen kirjakaupan englanninkielisestä valikoimasta vastaava asiantuntija nosti syksyn odotetuimpana kirjana esiin Sarah J. Maasin tulevan romantasiaromaanin. Juuri Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittaneen runoilijan ja kääntäjän Anne Carsonin teoksia ei kirjakaupasta löytynyt.
Kirjallisuusmaailmassa nostetaan tällä hetkellä viihdekirjallisuutta esiin ennennäkemättömällä ilolla ja innolla. Puhutaan paljon siitä, miten romantasia, romantiikka, dekkarit ja trillerit innostavat lukemisen pariin ihmisiä, jotka eivät muuten lukisi mitään. Puhutaan myös siitä, että kaikki lukeminen on arvokasta.
Nämä ovat totta, ja itse feelgoodiakin kirjoittavana kirjailijana tällainen näkyvyys ja genreylpeys täyttää sydämeni ilolla. Samaan aikaan on kuitenkin oikeasti muistettava, ettei oikeasti ole ihan sama, mitä ihminen lukee. Vaikka kaikki lukeminen on arvokasta, suurimman hyödyn saa silloin, kun lukee monipuolisesti.
Olisi tärkeää, että kirjakaupoista löytyisi toisinaan vaikkapa runoilija Anne Carsonin vierestä romantasiakirjailija S. K. Rostedtia ja viihdekirjailija Emily Henryn vierestä Arundhati Royta.
Viihdekirjallisuuden hahmokuvasto, juonet ja teemat ovat viime aikoina moninaistuneet, mutta usein ne noudattavat silti tuttuja kaavoja. Juuri genreen kuuluvien lupausten ja odotusten täyttymisen vuoksi niitä niin rakastetaankin.
Jos kirjallisuuden haluaa oikeasti kehittävän ja laajentavan omia horisontteja, pelkkä viihdekirjallisuuden lukeminen ei vielä räjäytä pottia – aivan kuten ei räjäytä pelkän runouden, sotakirjallisuuden, suomalaisen nykykirjallisuuden tai scifinkään.
Vaikka kaikki lukeminen on arvokasta, moninaiseen lukemiseen pitäisi aivan oikeasti ja toden teolla kannustaa ja rohkaista. Olisi tärkeää, että kirjakaupoista löytyisi toisinaan vaikkapa runoilija Anne Carsonin vierestä romantasiakirjailija S. K. Rostedtia ja viihdekirjailija Emily Henryn vierestä Arundhati Royta.
Toivon, että mahdollisimman moni vähintäänkin vilkaisee Ylen tulevaa lukumaratonia ja saa siten rautaisen annoksen herkullista ja vetävää suomalaista romantasiaa. Samoin toivon, että romantasian lukijat uskaltautuvat kokeilemaan Anne Carsonia vaikkapa yhden runon verran.
Kirjoittaja on kirjailija, Suomen Lähetysseuran rippikoulupappi ja luovan kaaoksen erityisasiantuntija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Lukeminen ei ole väline, vaan arvo sinänsä
PuheenvuorotSuomalaisten pelätään kuolevan lukupuuttoon. Isompi vaara on kuitenkin luetun ymmärtämisen puute, sanoo Hilkka Olkinuora.
