Kolumni: Elokapinaan ja lasten therian-leikkiin liittyviä kohuja yhdistää aikuisten kyvyttömyys käsitellä häpeää
Ennen kuin ensimmäinen ihminen söi hedelmän hyvän ja pahan tiedon puusta, hän ei tuntenut häpeää vaikka paineli paratiisissa ilkosillaan. Nykyään meitä hävettää kaikki.
Jokin aika sitten lapset leikkivät eläimiä koulussa, kuten lasten on tapana. Aikuiset paisuttelivat tästä ilmiön ja sitä rummutettiin mediassa viikkotolkulla. Lapset ovat kuulemma sairaita ja jotkut aikuisista olivat valmiita turvautumaan väkivaltaan lasten pysäyttämiseksi.
Olin hämmentynyt, kunnes törmäsin Maija Vilkkumaan analyysiin aiheesta ja ymmärsin, että kyse on aikuisten kyvyttömyydestä käsitellä häpeää.
Joillekin on tullut eläinleikeistä mieleen aikuisten turriharrastus. Turri eli furry on antropomorfisten eläinhahmojen ympärille muodostunut alakulttuuri, jossa fanitetaan eläinhahmoja, joilla on ihmismäisiä piirteitä. Lisäksi pukeudutaan eläimiksi. Ja koska on kyse aikuisista, turriharrastukseen kuuluu myös seksuaalisia elementtejä.
Länsimainen ihminen voi rellestää aika rauhassa eikä jää siitä kiinni, mutta häpeää on vaikea paeta.
Kun lapset ovat leikkineet koulun pihalla, joillekin aikuisille on noussut siitä mieleen aikuisten eroottiset leikit. Se taas on synnyttänyt hämmennystä ja häpeää. Mutta sen sijaan, että olisivat pysähtyneet näiden tunteiden äärelle, aikuiset alkoivat häpäistä lapsia: miten tuo kehtaa leikkiä eläinleikkejä, kun minulle tuli siitä vaikea olo.
Samanlaisesta häpeästä lienee ollut kyse myös kaikki mittasuhteet ylittäneessä panikoinnissa Elokapinan aktiosta, jossa eduskuntatalon edustalle suihkutettiin punaista maalia.
Mielenosoitukseen kohdistuvan asiallisen kritiikin rinnalla huudettiin terrorismia, haluttiin lakkauttaa yhdistystoiminta Suomesta ja laittaa kaikki vankilaan. Aikuiset ihmiset olivat tuohtuneita: miten nuo kehtaavat muistuttaa meitä siitä, että olemme vieneet lapsiltamme tulevaisuuden.
Häpeä on syntiinlankeemuksen suora seuraus. Ennen kuin ensimmäinen ihminen söi hedelmän hyvän ja pahan tiedon puusta, hän ei tuntenut häpeää vaikka paineli paratiisissa ilkosillaan. Nykyään meitä hävettää kaikki.
Länsimainen ihminen voi rellestää aika rauhassa eikä jää siitä kiinni, mutta häpeää on vaikea paeta. Se ei kuitenkaan estä yrittämästä, joten syytämme omasta häpeästämme muita ja siinä sivussa opetamme lapsemme häpeämään itseään. Toisten häpäiseminen onkin tehokasta vallankäyttöä.
Ystäväni sanoi joskus ettei ymmärrä mitä hyötyä kenellekään on häpeästä. En keksi mitään itsekään.
Kirjoittaja on populaarikulttuurin ilmiöihin hurahteleva teologi, feministi ja päiväuneksija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Chernobyl-sarja kertoo Neuvostoliiton suurimmasta ydinvoimalaonnettomuudesta ja samalla Trumpin Amerikasta
PuheenvuorotKun totuus loukkaa meitä, valehtelemme, kunnes emme enää muista totuutta. Se on täydellinen kuva tästä ajasta, Ella Luoma kirjoittaa.
