Aikuisten leikkiessä nukke voi elää fantasiamaailmassa, mutta heijastella samoja asioita ja mielenkiinnon kohteita, mistä leikkijä on itse kiinnostunut.
Barbiet on kaivettu kaapeista ja ”mini-minä” tuottaa mielihyvää myös aikuisille – leikki edistää hyvinvointia, ja joskus nukkejen kautta leikitään ulos myös ahdistusta
Lelujen ja leikin tutkija Katriina Heljakka tietää, ettei nostalgia ole suinkaan ainoa asia, joka vetää aikuisia leikin ja Barbie-nukkejen pariin.
65 vuoden kypsään ikään tulleella Barbie-nukella on takanaan jo useampi aikuistunut leikkijäsukupolvi. Moni on kuitenkin jatkanut leikkiä tai aloittanut sen uudelleen aikuisena.
– Kymmenen vuotta sitten aikuisten leluleikki oli vielä varsin tuntematon kenttä. Totesin silloin, että aikuiset ovat murtautumassa lelukaapeistaan. Nyt se on tunnistetumpi ilmiö ihan maailmanlaajuisesti, kertoo Katriina Heljakka, joka on tutkinut ensimmäisessä väitöskirjassaan aikuisten lelukulttuuria.
Korona-aika teki paljon tilaa aikuisten leikille, samoin viime vuonna ilmestynyt Barbie-elokuva. Saako nostalgia aikuiset leikkimään leluilla?
– Ajatus siitä, että monet palaavat niihin leluaihelmiin tai leluhahmoihin, jotka ovat tuttuja omasta lapsuudesta, ei ole täysin tyhjentävä. Myös uusia leluystäviä hankitaan ja niiden ympärille kehitetään aivan uudenlaista leikkiä.
Leikissä ovat läsnä elämän ääripäät – fantasia, mielikuvitus, mahdollisuus olla mitä tahansa ja käsitellä mitä tahansa.
Esimerkiksi Facebookista ja Instagramista löytyy kymmenittäin Barbeihin tai muihin muotinukkeihin liittyviä ryhmiä, joissa on jäseninä aikuisia, parikymppisistä eläkeikäisiin. Ryhmissä myydään ja ostetaan nukkeja, niiden asusteita ja muuta tilpehööriä, annetaan korjaus- ja tuunausvinkkejä, arvioidaan nukkejen arvoa ja jaetaan tietoa. Jäseniä voi olla jopa kymmeniä tuhansia niin Suomesta kuin ympäri maailman. Suurin osa on naisia.
Heljakka on huomannut, miten leluteollisuudessa on otettu käyttöön kestävän kehityksen tavoitteita, mikä tarkoittaa paitsi lelujen fyysistä kestävyyttä myös inkluusiota: leluissa ja lelukulttuurissa saa näkyä ihmisten monimuotoisuus.
– Olemme erinäköisiä, edustamme erilaisia kulttuureja ja vähemmistöjä. Nämä asiat otetaan upeasti esille näissä sosiaalisissa yhteisöissä ja niitä käsitellään leikin kautta, Heljakka toteaa.
Barbie on hyvä esimerkki inkluusiosta, sillä se on lähes olemassaolonsa alusta asti välittänyt leikkijälleen viestiä, että hän voi olla mitä vain. Barbie-nuken ammatillisten roolien laaja skaala on vuosien myötä laventunut koskemaan myös nuken ulkomuotoa, jossa vain mielikuvitus on rajana. Moni aikuisleikkijä on muokannut nukkeaan vielä lisää ja tuunannut siitä “mini-minän”, joka elää omaa elämäänsä.
Mini-minän toimia ja tekemistä voidaan dokumentoida ja siitä kerrotaan vaikkapa Instagramissa. Nukke voi elää fantasiamaailmassa, mutta heijastella samoja asioita ja mielenkiinnon kohteita, mistä aikuinen leikkijä on itse kiinnostunut. Mini-minä voi esimerkiksi saada kaikki ne ihanat vaatteet, korut ja muut asusteet, joita leikkijä ehkä itsekin toivoisi voivansa hankkia, mutta ihmiskoossa ei voi, raaski tai kehtaa. Mini-minä kantaa ne ylpeänä.
Mini-minälle voi rakentaa ja sisustaa juuri sellaisen unelmien kodin, mistä voi itse vain haaveilla. Nukke voi alkaa astronautiksi ja matkustaa vaikka Saturnuksen renkaita ihastelemaan, jos Pariisi ei sattuisi kiinnostamaan. Sitä eivät kahlitse aika tai paikka. Koska leikkijöissä on ikääntyneitä, Barbien hiuksiin saattaa ilmestyä vaikkapa glamourharmaata.
Katriina Heljakka on lelujen, leikin ja leikillisen oppimisen tutkija Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa. Kuva: Tactic games.
Nykyään aikuinen kehtaa leikkiä
Toisessa väitöksessään Katriina Heljakka tutki sitä, miten leikki liikuttaa meitä niin kehollisessa ja fyysisessä kuin emotionaalisessakin mielessä.
– Leikissä rakennetaan yhdessä sosiaalista yhteisöä, jossa lähtökohtaisesti toivotaan, että kaikki saavat olla sellaisia kuin ovat. Ollaan suopeita ja avoimia. Halutaan tuoda hyvää mieltä tällaisena aikana, kun maailma on muuten aika harmaa ja epävarma paikka.
Heljakka pitää leikin yhteisöllistä luonnetta niin merkittävänä, että loppujen lopuksi varsinaisten lelujen merkitys hälvenee, kun tutustutaan ihmisiin lelujen taustalla ja luodaan uusia ystävyyssuhteita.
Sosiaalinen yhteisö ja mahdollisuus olla tekemisissä samanhenkisten, leikkiharrastusta ymmärtävien kanssa on suuri erityisesti silloin, jos lähiympäristö oudoksuu aikuisleikkijää. Aikuinen saattaa pohtia, kehtaako leluja viedä julkisille paikoille tai harrastuksesta ylipäätään kertoa.
– Jos toimintaa kutsutaan vaikkapa taiteen tekemiseksi tai harrastamiseksi, niin silloin ihmisellä on huomattavasti helpommat toimintamahdollisuudet kuin jos sitä kutsutaan leikiksi.
Heljakan arvio on, että kaikesta huolimatta maailma on nyt valmiimpi aikuisten leikille kuin 15 vuotta sitten, kun hän itse aloitti aiheen parissa.
– Voi olla, että aikuisten on vaikeampi ymmärtää leluleikkinsä ”leikkinä”, koska ne ovat ehkä harkitumpia, suunnitellumpia ja pitkäkestoisempia, tavallaan investointeja omassa elämässä. Lapsillahan leikki on spontaanimpaa ja enemmän heittäytymistä, Heljakka pohtii.
Leikki palvelee myös hyvinvointia
Nukkeja on löydetty noin 4000 vuotta vanhoista lasten haudoista. Kenties jo tuolloin lapset ovat leikeissään käsitelleet omia tuntemuksiaan ja leikkineet huolia ja ahdistavia tunteita pois mielestään.
– Leikin kautta kipeätkin teemat voi ottaa käsittelyyn. Siihen on tietysti mahdollisuus myös aikuisella. Leikki palvelee siis hyvinvointia, vaikka se ei välttämättä tule monelle aikuiselle aivan ensimmäisenä mieleen, Katriina Heljakka sanoo.
Leikki ei kysy lupaa.
Vaikka leikissä toisaalta vapaudutaan todellisen elämän kahleista, saatetaan samaan aikaan käsitellä omassa elämässä tavalla tai toisella askarruttavia asioita.
– Siinä mielessä leikissä ovat aina läsnä elämän ääripäät – fantasia, mielikuvitus, mahdollisuus olla mitä tahansa ja toisaalta mahdollisuus käsitellä mitä tahansa, mikä elämisen problematiikkaan liittyy.
Heljakka muistuttaa myös leikin vaikutusvallasta. Nukkehahmot saattavat varsin suorasanaisesti ottaa kantaa vallitseviin olosuhteisiin, kommentoida vaikkapa Ukrainan sotaa tai eläinten oikeuksia – mitä tahansa nuken leikittäjällä sattuu olemaan mielen päällä.
Leikki tunkeutuu jokaiselle alueelle myös maantieteellisesti. Siellä, missä Barbie-nukelta on evätty pääsy leikkeihin, seikkailevat paremmin maan kulttuuriin solahtavat nukkehahmot. Esimerkiksi Iranissa on Sarah, Syyriassa ja Saudi-Arabiassa puolestaan Fula-nukke.
– Leikki ei kysy lupaa.
Leikki on sosiaalista liimaa ja universaali yhdistäjä. Lisäksi se on orientoitunut tulevaisuuteen.
– Leikissä katsomme eteenpäin. Se luo uskoa ihmisiin ja parempaan tulevaisuuteen. Leikki luo toivoa.
Paperinukkeleikki meni digitaaliseksi
Ennen Barbeja leikittiin paljon paperinukeilla, ja nyt nekin ovat kokeneet uudelleentulemisen aikuisharrastajien parissa. Paperisen version rinnalle on tullut paperinukkeleikin digiversio, Pocket Styler -mobiilipeli. Pelissä kehitellään hahmoille asuja, ja samalla pääsee mittailemaan oman luovuutensa ja makunsa rajoja muodin maailmassa. Pocket Styleria on ladattu jo yli 20 miljoona kertaa ja sillä on pelaajia päivittäin yli 100 000. Peliä voivat pelata nuoremmatkin, mutta runsas 70 prosenttia pelaajista on yli 25-vuotiaita.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Luoma: Barbie-elokuva kertoo siitä, kuinka tyttöjen jutut eivät ole koskaan pinnallisia
PuheenvuorotNaiset miettivät paljon sitä, mitä viestittävät ulkonäöllään. Sen perusteella on kuitenkin mahdotonta päätellä ihmisestä yhtään mitään.
