Kolumni: Hyvästi joulun suorittaminen, tervetuloa omalta tuntuva lepoloma
Koko Hubaran mummi keitti perinteen vuoksi lipeäkalaa, jota ei syönyt itsekään. Hubara kokeilee kuinka käy, jos päästää perinteistä irti.
Olen aina ollut ihminen, joka pitää perinteistä kiinni rystyset valkoisina. Olen perinyt ominaisuuden mummiltani, joka keitti joka joulu isot kasat lipeäkalaa, vaikka hyvin tiesi, ettei kukaan – hän itsekään – sitä söisi.
Olen yhtä toivoton. Olen esimerkiksi raahautunut kuumeessa yömessuun, koska niin kuuluu tehdä. Totta puhuen joulusuorittaminen on alkanut puuduttaa minua viime vuosina. Olen vihdoin päättänyt kokeilla jotain uutta. Vaan ei se ihan suunnittelematta tapahdu, sekään.
Sovimme äitini kanssa jo alkusyksystä, että tänä vuonna jätämme lahjarumban väliin ja annamme rahat hyväntekeväisyyteen. En keksi yhtään tavaraa, jota tarvitsisin tai toivoisin. Toisekseen: ei olisi mitään järkeä raahata lahjoja pitkin maailmaa.
Ainoa lahjatoiveeni on, että voin käydä juoksulenkillä ja uimassa niin paljon kuin sielu sietää, syödä tuoreita hedelmiä ja nukkua päiväunia.
Viime tapaninpäivänä avasin säästötilin ja päätin, että tänä jouluna lähden jonnekin, missä paistaa aurinko eikä tarvitse häärätä mitään. Koko vuoden olen siirtänyt tilille pieniä summia rahaa. Olen haaveillut hetkestä, jona voin panna työt sivuun kahdeksi viikoksi ja pitää totaalisen sometauon.
Jouluateriaksi aion tilata sitä ruokaa, mitä mieli tekee. Ainoa lahjatoiveeni on, että voin käydä juoksulenkillä ja uimassa niin paljon kuin sielu sietää, syödä tuoreita hedelmiä ja nukkua päiväunia.
Omannäköiseen jouluuni kuuluu myös joulukalenteriuudistus. Minusta ei ole askartelemaan omin pikku kätösin joulukalenteria lapselle, vaikka haluaisin. Olen päättänyt, että tänä vuonna jätän väliin markettisuklaakalenterin, jonka yllätykset maistuvat epäilyttävästi pääsiäismunilta.
Joulukalenteria kaupoista etsiessäni huomasin, että vaihtoehtoja löytyy nykyään joka lähtöön, niin aikuisille kuin lapsille: on kosmetiikka-, gini-, lelu-, tee-, raaputusarpa- ja tuoksukynttiläkalentereita, muutamia mainitakseni.
Lapselleni valitsin kirjakalenterin, josta voimme yhdessä avata ja lukea joka aamu pienen sadun. Hän kun on juuri alkanut kysellä, että jos on iltasatuja, miksei ole myös aamusatuja.
Itselleni hankin pienen vihkon, johon kirjoitan joka aamu koko joulukuun ajan jonkin tänä vuonna tapahtuneen hyvän asian. Jouluaattona luen ne kaikki itselleni ääneen ja toivottavasti huomaan, että päinvastoin kuin minusta välillä tuntuu, ihan koko vuosi on ollut omannäköinen ja onnistunut.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Tämä kolahti: Joulumaa-elokuva sai pohtimaan läheisten merkitystä
Hyvä elämäJoulu voi tuntua ahdistavalta, jos sen joutuu tahtomattaan viettämään yksin.
Kolumni: Selviän hengissä, jos en tee tästä numeroa
Puheenvuorot
Kolumni: Hyvää uutta vuotta – mahdollisimman usein!
Puheenvuorot