Kolumni: Kotona nysvääminen on hyvä harrastus
Suorittaminen ei ole mikään pakko. Kukaan ei pakota lenkkeilemään vihmovassa syyssateessa eikä osallistumaan kansalaisopiston muinaiskreikan alkeiskurssille.
Syksy on tullut ja luonto menee levolle. Lehdet tippuvat puista, citykanit hyppivät koloihinsa, merikin on jo aika musta. Aivan kuin se sanoisi: ”Älä tule tänne enää, nähdään ensi kesänä”.
Mutta ihmiselle syksy on tempomisen aikaa. Kaikenlainen uusi alkaa juuri silloin kun maa vaipuu horrokseen ja illat pimenevät: päiväkotiaamurumba, powerpointsulkeiset, apurahahaut, hurahdukset uusiin harrastuksiin ja entisten kanssa säätäminen.
Kuinka moni on tullut viime viikkoina ulos kuntosalin suihkusta vain huomatakseen, että pyyhe jäi kotiin?
Käsi ylös, kuinka moni on tullut viime viikkoina ulos kuntosalin suihkusta vain huomatakseen, että pyyhe jäi kotiin? Kuinka moni on unohtanut pakata lapselleen eväät harrastukseen ja pakottanut tämän nälkää vaikeroivana tanssitunnille?
Kunnon syysflunssa kaataa vähintään yhden perheenjäsenistä kanveesiin jo luultavasti seuraavan viikon aikana. Ja sitten seuraavan, ja sitä seuraavan.
Kalenterisirkus on valmis: menoja joudutaan siirtämään, työt kasaantuvat ja sosiaalinen elämä kuolee kaikesta suorittamisesta huolimatta.
Suorittaminen ei ole mikään pakko. Kukaan ei pakota meitä lenkkeilemään vihmovassa syyssateessa eikä osallistumaan kansalaisopiston muinaiskreikan alkeiskurssille. Yhtä hyvin voi nysvätä kotona.
Se ei tarkoita ettei tekisi mitään. Itse asiassa nysvääminen on nykyään lempiharrastukseni. Koska juuri se on harrastamisen idea: antaa energiaa niin, ettei mene hermot.
Jaan teille nyt kaksi lempiasiaani, joita harrastan kotona.
Ensiksi: lukeminen. Ei mikä tahansa lukeminen, vaan kaikkien sellaisten kirjojen ja lehtien lukeminen, jotka ovat odottaneet hyllyssä koskemattomina viime vuodet. Säästän rahaa, kun en osta uusia kirjoja, eikä minun tarvitse vaivautua edes kirjastoon.
Jos sinulla on edes puoliksi niin paljon lukemattomia kirjoja kuin minulla, voit kotoa poistumatta harrastaa lukemista vaikkapa viiden vuoden ajan.
Toiseksi: jumppa. Vihaan kuntosaleja, koska niistä saa aina flunssan, ja tuntuu että kaikilla on hienommat urheiluasut kuin minulla.
Niinpä jumppaan ja tanssin kotona youtube-videoiden tai spotify-listojen tahtiin. Tätä voi tehdä koko perheen kanssa yhdessä, ja järjestää vaikka tanssikilpailun!
Kirjoittaja on kolmekymppinen äiti, kirjailija ja Ruskeat Tytöt -median päätoimittaja.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Hyvästi joulun suorittaminen, tervetuloa omalta tuntuva lepoloma
PuheenvuorotKoko Hubaran mummi keitti perinteen vuoksi lipeäkalaa, jota ei syönyt itsekään. Hubara kokeilee kuinka käy, jos päästää perinteistä irti.
Kolumni: Hyvää uutta vuotta – mahdollisimman usein!
Puheenvuorot
Kolumni: Pysyn pinnalla, vaikken rakasta itseäni
Puheenvuorot
Kolumni: Kaikilla lapsilla ei ole kesälomaa
Puheenvuorot