Kolumni: Ihan sama mitä tekee, kunhan julistaa oikeita sanoja
Nykyään on aivan samanlaista sanamagiikkaa kuin ennen vanhaan, sanat vain ovat muuttuneet, kirjoittaa Tuomas Enbuske.
Suomen ensimmäinen lady Suzanne Innes-Stubb kertoi Eeva-lehden haastattelussa ”kannattavansa vahvasti yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa, mutta ei pidä itseään feministinä”. Tämä aiheutti ennalta-arvattavan raivon. Nykyajassa kaikessa on kysymys siitä, mitä ihminen on. Ei siitä, mitä tämä tekee. On oleellisempaa, että kertoo vastustavansa ilmastonmuutosta, kuin että lentää kymmenen halpisvaatekerran kanssa Thaimaahan lomalle.
Feminismiväittely noudattaa aina samaa kaavaa: joku sanoo kannattavansa tasa-arvoa. Toinen kysyy, että olethan siis feministi, johon syytetty vastaa, että feminismi pitäisi määritellä tarkemmin. Ja sitten syyttäjä syyttää syytettyä saivartelusta. Kysehän on mystisestä taikasanasta, joka tarkoittaa kaikkea kaunista, josta ei saa liikaa kysellä, tai on muuten sosiaalisella arvostusasteikolla jotain puhelinmyyjän ja natsin väliltä.
Tämä kuulostaa vitsiltä, mutta asiat, jotka olivat kymmenen vuotta sitten vitsejä, ovat alkaneet toteutua.
Tästä päästään asiaan, jota kukaan ei huomannut: Suzanne Innes-Stubb on ammatiltaan juristi. Ja selkeästi hyvä juristi. Juristin työ on saivarrella, kysyä aina jatkokysymys ja tarkentaa, mitä jokin termi oikeasti tarkoittaa. Juttelin juuri juhlissa erään tutun juristin kanssa, ja hän vaahtosi, että ”miksi Pride-tapahtumaa pitää enää järjestää, kun homoilla on jo kaikki lailliset oikeudet”.
Juristille ei tullut mieleenkään, että oikeudet voisivat tarkoittaa mitään muuta kuin juridisia oikeuksia. Ja juristi haluaa tietää tarkasti, mitä aatetta hän siis kannattaa. Ja feminismi, jos joku, on epäselvä.
Vielä 1800-luvulla ihmiset elivät sanamagiikan aikaa. ”Saatana” tai ”helvetti” eivät ole sattumaa. Entisaikaiset ihmiset uskoivat oikeasti näiden olemassaoloon, toisin kuin modernin ajan kasvatit. Kun vasara osui sormeen, kirottiin jotain oikeaa voimaa. Ai että ihmiset olivat tyhmiä. Paitsi että eivät olleet sen tyhmempiä kuin me. Irrationaalisten uskomusten summa on vakio. Nykyään on aivan samanlaista sanamagiikkaa kuin ennen, sanat vain ovat muuttuneet.
Veikkaan, että kymmenen vuoden sisään jokaisella on henkilökohtainen nettisivu, jossa on pakko käydä ruksittamassa, mitä asioita vastustaa ja mitä kannattaa. Ja somen tuomioistuin käy katsomassa, kannattaako ihminen oikeita asioita. Tämä kuulostaa vitsiltä, mutta asiat, jotka olivat kymmenen vuotta sitten vitsejä, ovat alkaneet toteutua. Ei olisi pitänyt antaa tätä ideaa, piru vie!
Kirjoittaja on toimittaja, podcastaaja ja isä.
tuomas.enbuske@gmail.com
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Minun taivaassani kuuluu raitiovaunun kolina
PuheenvuorotPyrin taivaaseen, ja sinne minut tempaistaan avaruusraketin näköisestä Herran huoneesta, Kannelmäen kirkosta, kirjoittaa Tuomas Enbuske.
