Kolumni: Jotain on pahasti pielessä, jos jätämme luovan ajattelun tekoälylle
Miksi ulkoistamme tekoälylle sen, mikä tekee meistä ihmisiä?
Minun on tehtävä tunnustus: en ole koskaan käyttänyt ChatGPT:tä mihinkään. En ole myöskään tietoisesti käyttänyt luovaa tekoälyä, olipa kyse sitten Copilotista tai DeepAI:sta tai Googlen Geministä.
Suhtaudun luovaan tekoälyyn äärimmäisen epäluuloisesti, eikä mikään näkemäni ole varsinaisesti saanut minua muuttamaan käsitystäni. Tiedonhakutuloksia pitää jatkuvasti korjailla (esimerkiksi Googlen Gemini antaa minustakin ilmeisesti aivan väärää tietoa), ja jo se saa verenpaineeni kohoamaan. Olen silti valmis myöntämään, että tiedon seulonnassa ja käsittelyssä tekoälystä voi olla hyötyä. On varmasti hyvä, että sen käyttöä opetetaan peruskoulutasolta aina korkeakouluun asti, jotta taidot ovat riittävällä tolalla.
Sen sijaan kuvien ”piirtäminen” tai tekstien ”kirjoittaminen” tekoälyllä on asia, joka saa minut näkemään punaista.
Mistä syntyy tarve ulkoistaa ihmisyys tekoälylle?
Minua riivaa se, jos oma luova ajattelu ulkoistetaan. Luovuus on keskeinen osa ihmisyyttä, ja jos meille syntyy tarve päästä siitä eroon, jokin on pahasti pielessä. Kielellä leikitteleminen, oivaltaminen, ongelmanratkaisu ja uusien asioiden keksiminen ovat äärimmäisen palkitsevia toimia, joiden äärellä meidän pitäisi viihtyä.
Mistä syntyy tarve ulkoistaa ihmisyys tekoälylle? Miksi sähköpostin, esseen tai ideapaperin kirjoittaminen alusta alkaen ahdistaa? Mikä saa ihmisen haluamaan, että kone ”ajattelee” hänen puolestaan silloin, kun kyse on luovista asioista?
Tarkoittaako se sitä, että olemme ajautuneet yhteiskuntana tilanteeseen, jossa edes ajattelulle ei riitä aikaa? Miten on mahdollista, että tekoälyn käytöstä on niin lyhyessä ajassa tullut uusi normaali, vaikka sen käyttö on täysin kiistämättömästi eettisesti arveluttavaa, ympäristölle haitallista ja usein lopputulosten laatukin vähän niin ja näin?
Minulla ei ole vastauksia näihin kysymyksiin, mutta esitän ne tässä silti, ja toivon, että kun lukija niitä pysähtyy pohtimaan, hän ei kysy vastauksia ChatGPT:ltä, vaan vaikkapa kaverilta kahvipöydän ääressä.
Kirjoittaja on kirjailija, Suomen Lähetysseuran rippikoulupappi ja luovan kaaoksen erityisasiantuntija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Taidetta ei voi kesyttää sitä tappamatta
PuheenvuorotMäärittelyistä ja ehdoista välittämättä taide onnistuu silti aina pakenemaan, koska se on ovela ja jatkuvasti muuttuva olento, joka ei suostu ulkoisesti määriteltäväksi, kirjoittaa Vehka Kurjenmiekka.