Kolumni: Kirkon juhlat osoittivat, että juuri kukaan ei kuulu kirkkoon
Kirkko yrittää tarjota parastaan sielulle ja sydämelle, mutta navan alla pysytellään, kirjoittaa Heikki Nenonen.
Tein viikonloppuna 16:lle vähemmän kirkollisissa piireissä elävälle ystävälleni gallupin: ”Oletko kuullut Kirkon juhlista Tampereella?” Yksi oli, käytyään sattumalta lounaalla kirkkohallituksessa työskentelevän kaverin kanssa, mutta muilla ei ollut mitään havaintoa. Yksi ystävä kysyi, liittyykö se kirkolliskokouksen avioliittokeskustelu jotenkin näihin juhliin. Sitä jäin sitten minäkin miettimään.
Vertailu viime viikolla käydyn kirkolliskokouksen avioliittokeskustelun ja viikonloppuna olleiden Kirkon juhlien välillä ei ole reilu. Juhlat rakentavat hyvinvointia, kun taas kirkolliskokouksessa rakkauden ympärille rakentuu niin toksinen ”keskustelu”, että sen striimikin pitäisi varustaa varoituskolmiolla.
Kirkko on yhteisö vain yhdelle ryhmälle, joka olikin Tampereella erinomaisesti edustettuna: kirkon työntekijöille.
Juhlat tarjosivat eväitä vaikkapa pyhiinvaellukseen tai tekoälyn ja uskon pohdintaan, 2000 hengen kuorolaulua ja kauniita messuja, mutta niin vain tuo avioliittovänkäys on julkisuudessa yhtä kuin kirkon keskustelu. Kirkko yrittää tarjota parastaan sielulle ja sydämelle, mutta navan alla pysytellään.
Jäin pohtimaan Kirkon juhlien ristiriitaa: huolimatta hyvästä ohjelmasta juuri kukaan kirkon rivijäsen ei tiedä niistä ja jos sattuisi kuulemaan, ei koe niihin osallisuutta tai omistajuutta. En usko vian olleen itse tapahtuman viestinnässä, koska minun silmääni se oli erinomaista. Mielestäni perimmäinen ongelma on kirkko-nimisen yhteisön omistajuuden ja kuulumisen kokemuksessa – tai sen puuttumisessa.
Yritäpä kuvitella körtti tai lestadiolainen, joka ei olisi kuullut Herättäjäjuhlista tai Suviseuroista. Minäkin, pappishenkilö, olin unohtanut koko Kirkon juhlat ja varannut viikonloppureissun ihan toisaalle. Onneksi hieno sää takasi Tampereen keskustaan paljon kaupunkilaisia.
Kirkon juhlat kertovat minulle, että juuri kukaan ei kuulu kirkkoon. Jos ihminen johonkin kuuluu niin seurakuntaan, kuten nuo tietämättömät gallup-kaverini, joista osa on jopa aktiivisia vapaaehtoismuusikkoja omissa seurakunnissaan.
Itse asiassa kirkko on yhteisö vain yhdelle ryhmälle, joka muuten olikin Tampereella erinomaisesti edustettuna: kirkon työntekijöille. Sosiaalisen median perusteella Tampereella pidettiin Kirkon työntekijöiden ja sisäpiirien juhlat. Se on aika sääli.
Toivon kuitenkin Kirkon juhlille ja varsinkin sen ohjelmasisällöille menestystä tulevaisuudessa. Eniten toivon, että tavalliset ihmiset löytäisivät omistajuutensa ja osallisuutensa, vähän Saksan perinteikkäiden ja laajaa omistajuuspohjaa nauttivien Kirkkopäivien tapaan. Sieltä kai Kirkon juhlissa on mallia haettukin. Jos eivät löydä, juhlat ovat kaivoon kannettua vettä.
Kirjoittaja on valokuvaava aikuisopiskelija, yrittäjä ja helsinkiläinen pappi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Herätysliikkeet eivät herätä enää ketään
PuheenvuorotNykyään kristillisellä kentällä herättää ja haastaa korkeintaan hiljaisuuden liikehdintä, arvioi Heikki Nenonen.
