Kolumni: Kirkossa ei pidä pelätä politiikkaa vaan tehdä sitä
Olemalla sekaantumatta politiikkaan kirkko tekee politiikkaa, koska tekemättä jättäminen on valinta ja poliittinen toimi, kirjoittaa Heikki Nenonen.
Keväisin, vappusimojen ja suvivirsikeskustelun välisenä aikana kirkon piireillä on tapana keskustella avioliitosta. Kirkolliskokousviikko on nimittäin taas tulossa, ja jos kirkon kynnys ei vielä annakaan periksi, eri medioiden uutiskynnykset kyllä madaltuvat.
Tutkija Hanna Wass kirjoitti Suomen Kuvalehdessä, kuinka kirkon pitäisi olla rohkea, ottaa yhdenvertaisuuskysymykset vakavasti ja säilyttää identiteettinsä radikaalina vastakulttuurina. Kriitikot ovat vastanneet hokemalla, että kirkon ei pidä sekaantua politiikkaan ja noudatella tämän maailman trendejä. Minun mielestäni koko idea on mahdoton.
Haasteen kirkon epäpoliittisuuden toivetilalle asettaa ainakin Jeesus Kristus. Hän kun meni syntymään ihmiseksi eli inkarnoitumaan mitä poliittisimmalla tavalla aikaan ja paikkaan. Sana tuli lihaksi ja Isän ikuinen viisaus käytännön teoiksi tuoden sorretuille vapautusta ja köyhille hyvää sanomaa. Sama Kristus vielä käski, että menkää ja tehkää samoin, mielellään kaikkialla. Jos kirkon olisi tarkoitus olla politiikan ulkopuolella, Kristuksen ei olisi kannattanut syntyä ihmiseksi alkuunkaan.
Merkittävä osa kirkon työstä ja puheista on jo nyt poliittista.
Toisen haasteen tuo se tosiasia, että tekemättömyyskin on valinta. Dietrich Bonhoefferin kuuluisa lause sopii tähän: “Nicht zu sprechen ist sprechen” eli hiljaa oleminen on puhumista. Olemalla sekaantumatta politiikkaan kirkko tekee politiikkaa, koska tekemättä jättäminen on valinta ja poliittinen toimi. Ja samalla, olemalla välittämättä yhteiskunnan muutoksista otetaan poliittisesti kantaa ja oikeutetaan myös muiden välinpitämättömyyttä lakiin nojaavaa yhteiskuntaa kohtaan. Ja toki samalla menetetään omaa painoarvoa ja uskottavuutta.
Moni ajattelee politiikan tarkoittavan tässä keskustelussa vain puoluepolitiikkaa, jossa kirkot perinteisesti ovat varovaisia. Kuitenkin politiikka käsitteenä on laajempi ja koskee kaikkea yhteiskunnallista toimintaa. Merkittävä osa kirkon työstä ja puheista on jo nyt poliittista. Siksi rohkaisen meitä kaikkia olemaan kirkkona reilusti poliittinen, ottamaan ronskisti kantaa heikossa asemassa olevien sekä yhdenvertaisuuden puolesta sekä lopettamaan pelkojen päälle rakennetun peesailun. Ja jos oikein luen ajan merkkejä, tähän suuntaan on viime aikoina mentykin, ihan kirkon johtoa myöten. Hyvä suunta!
Kirjoittaja on valokuvaava aikuisopiskelija, yrittäjä ja helsinkiläinen pappi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pääkirjoitus: Hallituksen leikkaukset herättävät hätää, huolta ja jopa paniikkia diakonityön asiakkaissa
PuheenvuorotJos leikkausten inhimillinen hinta nousee kovin korkeaksi, siitä seuraa myös iso euromääräinen lasku yhteiskunnalle.
