Kolumni: Usko ei ole varmuutta vaan harjoitus
Järkevä aikuinen ymmärtää, että varmaa tietoa Jumalasta ei ole saatavissa, kirjoittaa Auli Viitala.
Koska minut on kastettu vasta keski-ikäisenä, minulta kysytään usein, tulinko siis uskoon. Olen huomannut, että kysymyksen taustalla on aina sama oletus. Sen mukaan usko tarkoittaa tiettyjen väitteiden pitämistä totena.
Tällaisesta yleisestä uskonkäsityksestä kumpuaa esimerkiksi kysymys, onko Jumala olemassa vai ei. Koulussa opetetaan, että teisti vastaa kysymykseen “kyllä”, ateisti ”ei” ja agnostikko ”en tiedä”. Tällaiseksi sivistys sitten jää, jos ei peruskoulun jälkeen päivitä tietojaan. Käy samoin kuin jos ymmärrys yhteiskunnan toiminnasta, rahasta tai rakkaudesta jäisi teini-ikäisen tasolle.
Järkevä aikuinen ymmärtää, että varmaa tietoa Jumalasta ei ole saatavissa. On nöyryyden puutetta väittää muuta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki järkevät ihmiset ovat agnostikkoja. Usko ei nimittäin liity tietämiseen vaan asenteeseen. Se on päätös kääntää katseensa kohti hyvyyden lähdettä, oli sitä tai ei. Se on päätös harjoitella rakkautta ja armoa. Siksi puhumme uskonnon harjoittamisesta.
Siis vähän niin kuin niin moni muukin asia maan päällä. Ei voi olla hyvä äiti. Oleminen ei yksinkertaisesti riitä. On päivästä toiseen huolehdittava, kuunneltava, vastattava tarpeisiin, suostuttava epävarmuuteen, rakastettava, rakastettava ja rakastettava riippumatta siitä, mitä elämä heittää eteen. Aina ei onnistu mutta silti jatkaa yrittämistä, koska luovuttaa ei voi.
Usko ei liity tietämiseen vaan asenteeseen.
Uskominen on samanlaista ja vielä vähän enemmän. Sen voi esimerkiksi aloittaa milloin tahansa. Hyvää äitiyttä on myöhäistä aloittaa silloin kun lapsi on aikuinen ja välit poikki, mutta Jumala jaksaa odottaa.
Jumalanpalveluksessa ei palvota Jumalaa, ei hän tarvitse palvontaa. Siellä harjoitetaan, siis harjoitellaan uskoa. Harjoitellaan katseen suuntaamista siihen, että jokainen ihminen on arvokas, maalliset valtarakenteet ovat vain välineitä, arvoa ei mitata rahalla… Näistä voi sitten syntyä toimintaa, palvelua.
Usko on sen myöntämistä että emme tiedä mitään, ja silti valitsemme rakkauden, koska se on ainoa, jolla on väliä.
Kirjoittaja on kirjailija ja tuore kristitty.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Siunaa, Jeesus, seksimme, aamen
PuheenvuorotJoillekin Jeesuksesta puhuminen sängyssä voi olla turn-off, varoittaa Auli Viitala.