Tutkimus: Jumalaan uskova on todennäköisemmin poliittisesti oikealla – silti enemmistö haluaa kirkon puolustavan heikkoja
Kirkko ja kaupungin kyselytutkimus paljastaa, että usko ja poliittinen kanta kietoutuvat tiiviisti yhteen pääkaupunkiseudulla. Nuorten ikäluokkien vastauksissa korostuu sukupuolten kasvava ero arvoissa ja uskonnollisuudessa.
Mitä vahvemmin ihminen sanoo uskovansa Jumalaan, sitä todennäköisemmin hän katsoo olevansa poliittisesti oikealla. Poliittisen orientaation ja uskonnollisuuden suhdetta pääkaupunkiseudulla selvitettiin Kirkko ja kaupungin tilaamassa kyselytutkimuksessa, jonka toteutti Verian-tutkimusyhtiö.
Kaikista pääkaupunkiseudun täysi-ikäisistä asukkaista 34 prosenttia pitää Jumalan olemassaoloa todennäköisenä tai luonnehtii uskoaan Jumalaan ehdottoman varmaksi. Evankelis-luterilaisen kirkon jäsenistä keskimääräistä useampi (44 %) sanoo uskovansa Jumalaan vahvasti tai pitävänsä Jumalan olemassaoloa todennäköisenä.
Noin neljä kymmenestä oikeistolaisesta (42 %) ja kaksi kymmenestä vasemmistolaisesta (23 %) asettuu kyselytutkimuksessa Jumalan olemassaolon kannalle. Samaan aikaan vajaa puolet oikeistolaisista pääkaupunkiseudun asukkaista pitää Jumalan olemassaoloa epätodennäköisenä tai suhtautuu uskoon ehdottoman torjuvasti. Kuusi kymmenestä vasemmistolaisesta ajattelee näin. Tutkimuksessa näkyy myös se, että vahva usko Jumalaan ja konservatiiviset arvot kulkevat usein käsi kädessä.
Pääkaupunkiseudulla alle 25-vuotiaat täysi-ikäiset uskovat Jumalaan keskimääräistä useammin. 25–34-vuotiailla usko on muita ikäryhmiä harvinaisempaa. Lähde: Verian.
Elämänkatsomus on yhteydessä poliittiseen kantaan ja arvoihin
Vähiten uskoa tunnustetaan 25–34-vuotiaiden ryhmässä, jossa vain joka viides ajattelee, että Jumala on todennäköisesti tai ehdottomasti olemassa. Sen sijaan alle 25-vuotiaista täysi-ikäisistä 45 prosenttia kertoo uskovansa vahvasti Jumalan olemassaoloon tai pitää sitä todennäköisenä. Tämä ylittää kaikkien täysi-ikäisten keskiarvon.
Hieman yli puolet pääkaupunkiseudulla asuvista arvioi, että heidän tuntemiensa ihmisten uskonnolliset vakaumukset vaikuttavat poliittisiin mielipiteisiin vahvasti tai jonkin verran. Eri mieltä on reilu kolmannes.
Kyselytutkimuksessa selvitettiin myös uskonnollisiin yhteisöihin kuulumista ja sitä, miten ihmiset hahmottavat omaa elämänkatsomustaan. Suurin osa pääkaupunkiseudun asukkaista on joko evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä (52 %) tai ei kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön (43 %).
Vastaajat saivat valita enintään kolme uskonnollista vakaumustaan tai elämänkatsomustaan vastaavaa määritelmää. Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikön tutkijan Kimmo Ketolan mukaan aineistosta erottuu kolme myös kirkon kyselytutkimuksissa näkyvää ryhmää.
– Kristittyjä on nyt tehdyssä kyselyssä hieman yli 30 prosenttia. Uskonnottomista ja ateisteista koostuvaan uskontokriittisten ryhmään kuuluu päällekkäisyydet huomioiden noin neljäsosa. Henkisiksi itsensä kokee 19 prosenttia pääkaupunkiseudun asukkaista.
Henkisyys on Ketolan mukaan liukuva käsite, joka voi kertoa uushenkisyyteen liittyvästä kiinnostuksesta tai kuvata yleisemmin kriittistä suhtautumista materialismiin. Pääkaupunkiseudun naiset ovat henkisiä useammin kuin miehet. Miehet taas kokevat itsensä ateisteiksi ja uskonnottomiksi hieman naisia useammin.
Elämänkatsomus on yhteydessä poliittiseen kantaan ja arvoihin. Kyselytutkimuksen vastaajat saivat valita, mihin kohtaan asettuvat vasemmisto–oikeisto-akselilla sekä arvokonservatiivi–liberaali-jaottelussa. Pääkaupunkiseudulla asuvista oikeistolaisin ryhmä ja arvokonservatiivit määrittelevät itsensä muita useammin kristityksi ja uskovaksi. Vasemmistolaisen ryhmän vastauksissa korostuvat ateistit, uskonnottomat ja henkiset ihmiset.
Arvoliberaalit ovat keskimääräistä useammin agnostikkoja, ateisteja ja uskonnottomia. Liberaalien ja konservatiivisten arvojen keskelle itsensä asemoivat valitsivat keskimääräistä vähemmän elämänkatsomustaan kuvaavia määritelmiä.
– Oikeistolaisista 46 prosenttia ja vasemmistolaisista 19 prosenttia pitää itseään kristittynä. Noiden prosenttilukujen välillä on massiivinen ero. Vastaavasti arvokonservatiiveista 42 prosenttia ja arvoliberaaleista vain 23 prosenttia pitää itseään kristittynä, Kimmo Ketola vertailee.
Arvokonservatiivisiksi itsensä määritteleviä on eniten 45–64-vuotiaissa pääkaupunkiseudun asukkaissa. Arvoliberaaleimpina itseään pitävät löytyvät 18–34-vuotiaiden ryhmästä.
Tutkija Kimmo Ketolan mukaan suomalaisten nuorten miesten kiinnostuminen kristinuskosta on urbaani ilmiö.
Nuoret naiset siirtyvät vasemmalle ja ottavat etäisyyttä kristinuskoon
Naisten ja miesten arvojen eriytyminen vaikuttaa siihen, miten pääkaupunkiseudun asukkaat näkevät oman paikkansa poliittisella kartalla. Oikeistolaisimpaan ryhmään kuuluu Kirkko ja kaupungin kyselytutkimuksen mukaan 37 prosenttia miehistä ja 24 prosenttia naisista. Vastaavasti vasemmistolaisiin lukeutuu 37 prosenttia naisista ja 25 prosenttia miehistä.
Nuorten ikäluokkien vastaukset kertovat sukupuolten jyrkkenevästä eriytymisestä, joka on noussut esiin myös Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikön valtakunnallisissa kyselyissä ja kansainvälisissä tutkimuksissa. Vastaajat kuvaavat itsensä vasemmistolaisiksi sitä todennäköisemmin, mitä nuorempia he ovat. Kimmo Ketola kiinnittää huomiota siihen, että nuorempien ikäryhmien vasemmistolaisissa on selvästi enemmän naisia kuin miehiä.
– Kun tullaan nuorempiin ikäryhmiin, naisten identifioituminen oikeistoon ja arvokonservatiivisuuteen vähenee voimakkaasti. Sen sijaan miesten keskuudessa ei ole nähtävissä vastaavaa johdonmukaista muutosta, vaan eri ikäiset miehet ovat arvoiltaan lähempänä toisiaan.
Odotus siitä, että kirkko puolustaa heikompiosaisia julkisessa keskustelussa, yhdistää suomalaisia laajasti.
Kirkon nelivuotiskertomuksen mukaan yhteiskunnallisten arvojen eriytyminen vaikuttaa myös sukupuolten uskonnollisuuden eriytymiseen. Kun naiset ottavat etäisyyttä oikeistokonservatiivisuuteen, samalla he asemoivat itseään myös etäämmäksi kristinuskosta. Alle 30-vuotiaissa suomalaisissa naisissa on enemmän ateisteja kuin miehissä.
– Tämän kyselyn koko aineistossa kaikista miehistä ja naisista 32 prosenttia pitää itseään kristittynä, mutta nuorten naisten kohdalla kristittyjen osuus on merkittävästi pienempi kuin vanhemmissa ikäryhmissä, Ketola sanoo.
– Viime vuosina esiin noussut nuorten miesten kiinnostuminen uskosta ja identifioituminen kristityiksi on selvästi urbaani ilmiö. Kirkon nelivuotiskertomusta varten kerätyssä tutkimusaineistossa nuorten miesten kristillisyys korostuu erityisesti suurissa kaupungeissa.
Myös kirkon rooliin ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen kohdistuvia odotuksia selvitettiin Kirkko ja kaupungin tilaamassa tutkimuksessa. Vahva enemmistö pääkaupunkiseudun asukkaista on täysin tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että kirkon tulee puhua ympäristönsuojelun puolesta (69 %), vastustaa vähempiosaisten asemaa heikentäviä budjettileikkauksia (69 %) sekä puolustaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia (66 %).
Kimmo Ketola luonnehtii kirkkoon kohdistuvia odotuksia häkellyttävän yksimielisiksi.
– Usko Jumalaan ja identifioituminen kristityksi liittyvät usein oikeistolaiseen poliittiseen orientaatioon, mutta nämä eivät ole oikeistolaisia näkemyksiä. Odotukset pysyvät samanlaisina riippumatta siitä, millainen on vastaajien suhde Jumala-uskoon. Myös kirkon tutkimus ja koulutus -yksikön kyselyaineistojen mukaan odotus siitä, että kirkko puolustaa heikompiosaisia julkisessa keskustelussa, yhdistää suomalaisia laajasti, Ketola sanoo.
Selvä enemmistö pääkaupunkiseutulaisista tukee kirkon aktiivista yhteiskunnallista roolia. Lähde: Verian.
Myös konservatiivisiin arvoihin liittyvät ja oikeistopuolueille läheiset odotukset kirkolle saavat tukea. Noin kaksi kolmesta (64 %) toivoo kirkon keskittyvän hengellisiin asioihin puuttumatta politiikkaan. Lähes puolet (46 %) pitää hyvänä, että kirkko puolustaa perinteisiä arvoja kuten ydinperhettä ja isänmaallisuutta. Eri mieltä on vajaa kolmannes.
Joka kolmas on sitä mieltä, että luterilaisen kirkon tulisi kertoa poliitikoille, mikä on oikein ja mikä väärin. Hieman useampi (40 %) on tästä eri mieltä.
Ketola toteaa, että politiikkaan puuttumattomuuden voi katsoa olevan jossain määrin ristiriidassa kirkon yhteiskunnallisiin kannanottoihin kohdistuvien odotusten kanssa. Hän arvelee näin vastanneiden ajattelevan, että kirkon näkökantojen ei pidä kytkeytyä liian kiinteästi minkään puolueen ohjelmaan.
– Ensi silmäyksellä kirkon ja uskon suhde poliittiseen kenttään voi näyttää selvältä, mutta kun aineistoa katsoo tarkemmin, vastaan tulee yllätyksiä. Tämä heijastaa hyvin sitä, että kirkko ei asetu ongelmattomasti mihinkään yksittäiseen poliittisen arvokartan lohkoon. Tietyissä kysymyksissä kirkkoa voi luonnehtia arvokonservatiiviseksi, mutta toisissa se sijoittuu arvoliberaaliin lohkoon.
Tuomas Äystö on tutkinut sitä, miten uskontoon vedotaan nykyisessä poliittisessa keskustelussa.
Uskonto edellä kampanjoivan puolueen tai ehdokkaan on vaikea menestyä
Eri puolueiden kannattajat valitsivat hieman erilaisia sanoja kuvaamaan elämänkatsomustaan. Kokoomuksen kannattajat pitävät itseään kristittyinä jonkin verran useammin kuin sosialidemokraatit ja perussuomalaiset. Sosialidemokraattien kannattajissa on kristittyjä, henkisiä ja ateisteja samassa suhteessa kuin perussuomalaisissa. Puolueet eroavat siinä, että perussuomalaisten kannattajissa on vähemmän agnostikkoja ja uskonnottomia kuin sosialidemokraateissa.
Uskontotieteilijä Tuomas Äystö on selvittänyt useissa tutkimuksissa uskonnollisuuden ja politiikan välisiä yhteyksiä ja sitä, miten uskontoon vedotaan poliittisessa keskustelussa. Hän ei pidä kyselytutkimuksessa näkyvää Jumala-uskon ja oikeistolaisuuden kytköstä yllättävänä Suomen poliittisen historian valossa.
– Sata vuotta sitten poliittinen vasemmisto ja vapaa-ajattelijat toimivat vielä yhdessä, mutta nykyään politiikan ja uskonnollisuuden kytkeytymistä ei enää näy yhtä selkeästi. Vasemmistolainen kirkkokritiikki ja taisteleva ateismi ovat eduskunnassa harvinaisia, hän toteaa.
Usein radikaalin oikeistopuolueen ja maan isoimman kirkon suhteessa on kitkaa. Tällaisen asetelman voi tunnistaa esimerkiksi Suomessa.
Äystö oli mukana Helsingin yliopiston Uskonto, politiikka ja suomalaisten asenteet -tutkimuksessa, joka julkaistiin vuonna 2023. Kun suomalaisilta kysyttiin, pitäisikö Suomen julistautua kristilliseksi kansakunnaksi, ajatus sai taakseen vain kristillisdemokraattien kannattajien enemmistön.
Maltillisempi ajatus, jonka mukaan suomalaisen identiteetin tulisi olla olemukseltaan kristillistä, sai tukea oikeistopuolueiden kannattajilta, mutta vasemmalle siirryttäessä eri mieltä olevien määrä kasvoi suoraviivaisesti. Äystö liittää nämä tulokset ilmiöön, jota politiikan tutkijat kutsuvat kristianismiksi.
Monissa Euroopan maissa radikaalit oikeistopuolueet sanovat, että Euroopan tai heidän oman maansa tulisi olla identiteetiltään kristillinen.
– Tämä on yksi tapa puhua siitä, että ne vastustavat muslimien maahanmuuttoa, Äystö sanoo.
– Usein näiden puolueiden ja maan isoimman kirkon suhteessa on kitkaa: radikaalioikeisto pitää kirkon suhtautumista maahanmuuttoon liian pehmeänä, ja sen mielestä kirkko ei puolusta riittävästi kansallista identiteettiä. Tällaisen asetelman voi tunnistaa esimerkiksi Suomessa ja Ranskassa.
Äystön mukaan uskonnollisuus ei ole Suomessa poliittisia äänestyspäätöksiä merkittävästi ohjaava tekijä, vaan äänestäjät pohtivat maallisempia asioita. Hän mainitsee kuitenkin kaksi poikkeusta: kristillisdemokraatit, joiden kannattajista noin puolet kuuluu kirkkoon ja puolet vapaisiin kristillisiin suuntiin, sekä Pohjanmaan vanhoillislestadiolaiset, joiden äänet ovat menneet perinteisesti keskustalle ja kokoomukselle sekä viime vuosina osittain kristillisdemokraateille ja perussuomalaisille.
– Suomi on maallistunut yhteiskunta, jossa uskonto edellä kampanjoivan puolueen tai ehdokkaan on vaikeaa ja jatkossa yhä vaikeampaa menestyä. Toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, täällä ei ole suurta poliittisesti aktiivisten konservatiivikristittyjen äänestäjäblokkia, joka mahdollistaisi politiikan ja uskonnon kytkeytymisen.
Hengellisyys ja politiikka -kyselytutkimukseen vastasi 1042 täysi-ikäistä Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten asukasta. Tiedot kerättiin nettipaneelissa syyskuun loppupuolella. Vastaukset on vakioitu vastaamaan alueen väestöä iän, sukupuolen ja asuinkaupungin mukaan. Tutkimus oli suomenkielinen. Sen virhemarginaali on 3,1 prosenttia.
Näin pääkaupunkiseudulla asuvat äänestäisivät, jos eduskuntavaalit pidettäisiin nyt. Graafi näyttää myös puolueiden kannatuksen arvoliberaalien, arvokonservatiivien ja näiden välille asettuvien äänestäjien ryhmissä. Lähde: Verian.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kirkko saa ottaa kantaa myös poliittisiin kysymyksiin, sanovat puoluepolitiikassa vaikuttavat kirkkovaltuutetut
AjankohtaistaElina Nykyri, Markku Weckman, Petteri Auvinen ja Sini Juuti kertoivat Kirkko ja kaupungille ajatuksiaan uskonnon ja politiikan suhteesta.
