null Kristinusko ei ole enää itsestäänselvyys Yhdysvalloissa – jo joka neljäs on uskonnoton

Vaikka kristinuskolla on yhä vankka jalansija Yhdysvalloissa, kristittyjen määrä on laskussa. Muutos on suurin vuosina 1981–96 syntyneiden eli millenniaalien keskuudessa.

Vaikka kristinuskolla on yhä vankka jalansija Yhdysvalloissa, kristittyjen määrä on laskussa. Muutos on suurin vuosina 1981–96 syntyneiden eli millenniaalien keskuudessa.

Kristinusko ei ole enää itsestäänselvyys Yhdysvalloissa – jo joka neljäs on uskonnoton

Vaikka uskonnottomuus on kansan parissa yhä enemmän valtavirtaa, Yhdysvaltain politiikan huipulla tilanne on toinen. Vain yksi 535 kongressiedustajasta ilmoittaa olevansa uskonnollisesti sitoutumaton.

”You make beautiful things. You make beautiful things out of the dust. You make beautiful things. You make beautiful things out of us.”

Michael ja Lisa Gungor lauloivat tietenkin Jumalasta. Vuonna 2010 julkaistu Beautiful Things oli gospelyhtye Gungorin ensimmäinen albumi, ja sen nimikkokappale yksi bändin isoimmista hiteistä. Gungor nousi nopeasti yhdeksi amerikkalaisen gospelkentän arvostetuimmista esiintyjistä.

Kun Michael ja Lisa avioituivat alle parikymppisinä, Jumala oli heille kaikki kaikessa. He perustivat vuonna 2006 Bloom Church -nimisen seurakunnan Denveriin, Coloradon osavaltioon. Arki oli musiikin tekemistä tai seurakunnan pyörittämistä.

Kun Gungor kiersi 2010-luvulla esiintymässä ylistyskonserteissa, jokin oli muuttunut. Eräänä päivänä, kun pari oli kävelyllä kotiseudullaan, Michael kertoi Lisalle, ettei enää uskonut Jumalaan.

Tunnustus ei tullut täytenä yllätyksenä. Kummallakin oli ollut paininsa kristinuskon kanssa, ja Lisankin usko horjui. He olivat vierailleet Auschwitzin keskitysleirimuseossa Puolassa, ja holokaustin hirveydet järkyttivät Lisaa. Miten hyvä Jumala saattoi sallia sellaista? Samoihin aikoihin Lisan serkku oli kuolemassa syöpään, eivätkä rukoukset parantaneet sairasta.

Epäusko ja ahdistus paisuivat, ja lopulta myös Lisa totesi miehelleen olevansa ateisti. Gospelduo lopetti gospelin soittamisen ja irtautui perustamastaan kirkosta.

Kun Yhdysvaltain kristillisissä medioissa levisi uutinen, että Gungorin pariskunta oli luopunut uskosta, moni järkyttyi. Mutta jos asiaa katsoo tilastojen valossa, Michaelin ja Lisan kulkema tie on 2010-luvun Yhdysvalloissa yhä yleisempi.

Kristittyjen osuus on laskussa, ateisteja yhä vähän

Vaikka vuonna 2019 65 prosenttia – siis valtaosa – USA:n väestöstä identifioitui Pew-tutkimuskeskuksen mukaan kristityiksi, määrä on selvässä laskussa. Vuonna 2009 osuus oli vielä 72 prosenttia. Yhdysvalloissa oli vuonna 2019 arviolta 10 miljoonaa kristittyä aikuista vähemmän kuin vuonna 2009. Vaikka ateisteiksi itsensä mieltää vain neljä prosenttia yhdysvaltalaisista, uskonnollisesti sitoutumattomien määrä nousi vuosikymmenessä 30 miljoonalla, 17 prosentista 26 prosenttiin.

Muutos on suurin vuosina 1981–96 syntyneiden eli millenniaalien keskuudessa. Kymmenen vuoden aikana niiden millenniaalien osuus, jotka identifioituvat kristityiksi, laski 16 prosenttiyksiköllä. Kristinuskon alamäki on huomattavasti suurempi demokraattien kannattajien keskuudessa (kristityiksi identifioituvien määrä laski 17 prosenttiyksiköllä) kuin republikaanien kannattajien keskuudessa (laskua oli 7 prosenttiyksikköä).

Sama trendi näkyy ympäri länsimaita, myös Suomessa. Ihmiset, etenkin nuoret, jättävät kristinuskon enenevissä määrin.

Kirkko ja kaupungin haastattelemien asiantuntijoiden mukaan Yhdysvaltain uskontotilanne eroaa kuitenkin monessa mielessä Euroopan tilanteesta.

Koulutetut amerikkalaiset kokevat, että uskonto taistelee järkeä vastaan

Marko Maunula on historian professori Atlantassa sijaitsevassa Claytonin yliopistossa. Hän kertoo, että sekulaari eli maallinen maailmankatsomus on yleistynyt etenkin Yhdysvaltain valkoisen väestön keskuudessa, mutta myös afroamerikkalaisten parissa.

– Varsinkin ihmiset, jotka ovat korkeasti koulutettuja, kokevat, että uskonto taistelee heidän järkeään vastaan, Maunula sanoo.

Historian professori Marko Maunula on asunut Yhdysvalloissa lähes 30 vuoden ajan. Hänen mukaansa Yhdysvaltain kristilliselle kentälle mahtuu monenlaisia ajatuksia.

Historian professori Marko Maunula on asunut Yhdysvalloissa lähes 30 vuoden ajan. Hänen mukaansa Yhdysvaltain kristilliselle kentälle mahtuu monenlaisia ajatuksia.

– Täällä on unohdettu vanha Tuomas Akvinolaisen opetus, että usko ja tieto eivät voi olla ristiriidassa. Että jos tieto osoittaa uskon olevan väärässä, se osoittaa, että emme ole ymmärtäneet uskoamme oikein.

Maunula kertoo, että tästä syystä esimerkiksi ajatus eläinlajien evoluutiosta on monelle amerikkalaiselle kristitylle järkytys.

– Sen sijaan, että Raamatun luomiskertomus nähtäisiin metaforana ja yritettäisiin naittaa yhteen evoluution kanssa, täällä ajatellaan, että se on joko tai. Se on just näin tai ei ollenkaan.

Maunula on asunut Yhdysvalloissa pian kolme vuosikymmentä. Hän ei ole uskontotieteilijä eikä kirkkohistorioitsija, mutta hän seuraa aktiivisesti uskonnosta käytävää keskustelua.

– Olen seurannut tätä kenttää pian kolmekymmentä vuotta ja jutellut eri kirkkokuntien edustajien kanssa.

Maunula korostaa, että Yhdysvallat on kulttuurisesti moninainen maa, jonka kristilliselle kentälle mahtuu monenlaisia ajatuksia. Jotain karkeita yleistyksiä hän voi kuitenkin sanoa.

Kun puhun täkäläisten kanssa teologiasta, minua hätkähdyttää, kuinka huonosti amerikkalaiset tuntevat oman uskontonsa taustoja. – historian professori Marko Maunula

Maunulan mukaan monien amerikkalaisten kristittyjen suhdetta uskontoon leimaa – ainakin eurooppalaisesta näkökulmasta – tietynlainen naiivius. Etenkin uudehkoissa evankelikaalisissa seurakunnissa moni tuntuu pelkäävän tiedettä.

– Ihmiset pelkäävät tutkia omaa uskontoaan kriittisesti ja analyyttisesti, jotta usko ei horjuisi. Kun puhun täkäläisten kanssa teologiasta, minua hätkähdyttää, kuinka huonosti amerikkalaiset tuntevat oman uskontonsa taustoja, Maunula selittää.

– Täällä on esimerkiksi baptisteja, jotka käyvät joka sunnuntai kirkossa ja keskiviikkoisin raamattupiirissä. Mutta he voivat olla täysin yllättyneitä, jos kerron heille, että Jeesus oli juutalainen ja kristinusko syntyi alun perin juutalaisena kulttina. He ovat aivan, että "Ihanko tosi? Jeesus oli juutalainen? Äiti ei kyllä usko tuota!"

Maunulan mukaan amerikkalaisesta uskonnollisuudesta paistaa läpi se, että maa on valtavan individualistinen. Ihmiset esimerkiksi perustavat jatkuvasti uusia kirkkokuntia, kun vanhat eivät miellytä.

– Amerikkalaisessa individualismissa on paljon hyvää. Ihmiset eivät kunnioita titteleitä eivätkä arvioi toisiaan sellaisten perusteella. Mutta sen pimeä puoli on sellainen ajattelu, että minun uskomukseni ja kuvitelmani ovat aivan yhtä valideja kuin sinun tieteellinen tietosi.

”Evankelikaalit ovat ajaneet kristinuskon moraaliseen katastrofiin”

Marko Maunulan mukaan Yhdysvaltain kirkkokenttä on mullistunut toisen maailmansodan jälkeen. Perinteiset protestanttiset kirkkokunnat, kuten luterilaiset, episkopaalit, presbyteerit ja metodistit, ovat vuosikymmeniä menettäneet kannatustaan. Samaan aikaan uudet evankelikaaliset kirkkokunnat ovat kasvaneet.

Vanhoilla protestanttisilla kirkkokunnilla ja katolisella kirkolla on juuret syvällä historiassa ja verkostoja ympäri maailmaa, mutta evankelikaaliset kirkot ovat amerikkalaisen individualismin hedelmiä – itsenäisiä ja omaehtoisia.

– Ne ovat yleensä teologisesti hajanaisempia, eivätkä niiden pastorit ole usein yhtä hyvin koulutettuja kuin vanhoissa kirkkokunnissa. Jumalanpalveluksissa voidaan yhdistää hyvin konservatiivista, jopa fundamentalistista raamatuntulkintaa Hollywood-tyylisiin spektaakkeleihin, Maunula selittää.

Oleellinen käänne tapahtui 1980-luvulla, jolloin konservatiiviset evankelikaalikirkot alkoivat yhä enemmän nivoutua yhteen poliittisen oikeiston ja republikaanipuolueen kanssa.

Siinä, missä 1970-luvulla monet evankelikaalit tukivat demokraattipresidentti Jimmy Carteria, joka oli itsekin uudestisyntynyt kristitty, vuosituhannen vaihteen jälkeen vain harva valkoinen evankelikaali kannatti enää demokraatteja.

Kehitys kulminoitui siihen, että huomattava osa uskonnollisesti konservatiivisista evankelikaaleista seisoi Donald Trumpin takana toinen toistaan härskimpien skandaalien läpi.

– Siinä on jännä ristiriita, Maunula tuumii.

– Joe Biden on mies, joka käy viikoittain messussa ja jolle katolisuus on tärkeä osa identiteettiä. Trump taas puhuu kristinuskon sloganeilla, mutta minun ainakin on hyvin vaikea mieltää häntä kristityksi. Miksi uskonnolliset konservatiivit sitten suhtautuivat Bidenin uskonnollisuuteen epäileväisesti, mutta antoivat Trumpille vapaan kortin tehdä melkein mitä lystää?

Jill ja Joe Biden tapasivat paavi Franciscuksen Vatikaanissa maaliskuussa 2013. Presidentti Biden on harras katolilainen. 

Jill ja Joe Biden tapasivat paavi Franciscuksen Vatikaanissa maaliskuussa 2013. Presidentti Biden on harras katolilainen. 

Maunula uskoo, että tämä on yksi keskeinen syy sille, miksi yhä useampi amerikkalainen ilmoittaa olevansa uskonnoton.

– Luulen, että evankelikaalien sitoutuminen republikaanien puoluepolitiikkaan syö kristinuskon uskottavuutta ja kääntää ihmisiä sitä vastaan. Evankelikaalit ovat ajaneet kristinuskon moraaliseen katastrofiin sekulaarien ja vasemmistolaisten ihmisten silmissä.

Kansa maallistuu, mutta politiikan huipulla ei näy uskonnottomia

Yhdysvaltojen jakautuminen kahtia on edennyt niin pitkälle, että jotkut puhuvat sodasta – kulttuurisodasta.

Rintamalinjan muodostavat sellaiset kysymykset kuin minkälaisia oikeuksia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöillä tulisi olla, miten suhtautua maahanmuuttoon, feminismiin tai rasismiin, mitä kaikkea sananvapauden nimissä on hyväksyttävää sanoa ja niin edelleen.

– Näiden kiistojen osapuolet ovat karrikoidusti liberaali vasemmisto ja konservatiivinen oikeisto. Ja monissa tapauksissa konservatiivien näkemysten takana on uskonnollisia perusteluja, kertoo Helsingin yliopistolla kulttuurisodista väitöskirjaa valmisteleva kirkkohistorioitsija Olli Saukko.

Tutkija Olli Saukko ei usko, että Yhdysvalloissa olisi 20 vuoden päästäkään uskonnotonta presidenttiä.

Tutkija Olli Saukko ei usko, että Yhdysvalloissa olisi 20 vuoden päästäkään uskonnotonta presidenttiä.

– Kun puhutaan esimerkiksi abortista tai seksuaali- tai sukupuolivähemmistöjen oikeuksista, konservatiivien argumentit pohjautuvat usein uskonnollisiin näkemyksiin.

Saukko on samaa mieltä kuin professori Marko Maunula: se, että näkyvimmät kristilliset tahot ovat viime vuosikymmeninä liittoutuneet konservatiivisten oikeistolaisten kanssa, on saanut liberaalit ja vasemmistolaiset ihmiset vierastamaan kristinuskoa.

– Moni liberaali on saattanut olla aikaisemminkin epäaktiivinen kristitty, ja tällaiset kiistat ovat saattaneet etäännyttää heitä ennestään kristinuskosta.

Vanhastaan moni on ajatellut, että siinä, missä Eurooppa on maallistunut, Yhdysvallat on yhä uskovainen maa. Saukon mukaan selvempi jakolinja menee maallistuvien länsimaiden ja kristillistyvän globaalin etelän välillä – mutta kyllä Euroopan ja Yhdysvaltojenkin erossa on jotain perää.

– Yhdysvalloissa uskontoa pidetään ainakin enemmän esillä kuin monissa Euroopan maissa, Saukko selittää.

Hän ottaa esimerkiksi maltillisen liberaalin CNN-kanavan ohjelman, jossa muisteltiin 500 000 koronavirukseen kuollutta yhdysvaltalaista. Ohjelmaan oli kutsuttu puhumaan katolinen kardinaali Wilton Gregory, ja haastattelun lopuksi toimittaja Jake Tapper kysyi, voisiko Gregory johtaa katsojat yhteiseen rukoukseen.

Toimittaja laski katseensa, ja kardinaali alkoi lukea rukousta. Suomessa MTV3:n toimittaja olisi tuskin pyytänyt vaikkapa piispa Teemu Laajasaloa rukoilemaan suorassa lähetyksessä.

Saukko huomauttaa myös, että vaikka uskonnottomuus on kansan keskuudessa yhä enemmän valtavirtaa, politiikan huipulla tilanne on toinen.

Yhdysvaltain kongressin 535 jäsenestä vain yksi, demokraatti Kyrsten Sinema, ilmoitti tänä vuonna Pew-tutkimuskeskukselle olevansa uskonnollisesti sitoutumaton (”religiously unaffiliated”). Sinema kertoi vuonna 2012 The Huffington Postille, että tarkastelee asioita mieluiten ”sekulaarista näkökulmasta”, mutta ei koe termien ”ateisti” tai ”ei-uskova” kuvaavan itseään.

Niin ikään vain yksi edustaja, demokraatti Jared Huffman, vastasi Pew-tutkimuskeskuksen uskontoa koskevaan kysymykseen ”muu”. Huffman kertoi vuonna 2017 The Washington Postille olevansa skeptikko ja humanisti, joka on kuitenkin jättänyt oven auki hengellisyydelle. Huffmankaan ei identifioidu ateistiksi.

18 kongressin jäsentä kieltäytyi kertomasta uskonnollista vakaumustaan – yhtä lukuun ottamatta kaikki demokraatteja. 468 kertoi olevansa kristittyjä, 33 oli juutalaisia, kolme unitaareja, kolme muslimeita, kaksi hinduja ja kaksi buddhalaisia.

– Minun on vaikea nähdä, että Yhdysvalloissa olisi 20 vuoden päästäkään uskonnotonta presidenttiä, Saukko sanoo.

Uskontokartta muuttuu, kun latinot ja aasialaiset valtaavat alaa

Vielä viime vuosisadan puolivälissä Yhdysvallat oli valkoinen ja kristillinen. Samalla, kun maan uskonnollinen tilanne on alkanut murtua, amerikkalaisten etniset taustat ovat saaneet moninaisempia vivahteita.

Nämä kaksi asiaa liittyvät myös toisiinsa, kertoo Harvardin yliopistossa työskentelevä kirkkohistorioitsija Petra Kuivala.

Kuivala on perehtynyt tutkimuksessaan latinoihin eli ihmisiin, joiden juuret ovat Latinalaisessa Amerikassa.

– 2000-luvun alussa latinoista tuli Yhdysvaltojen suurin etninen vähemmistöryhmä. 2016 lähes joka viides Yhdysvalloissa asuvista ihmisistä oli latino. Ennuste on, että seuraavan 30–40 vuoden kuluessa latinojen määrä tulee kasvamaan niin paljon, että jopa joka kolmas yhdysvaltalainen olisi latinotaustainen, Kuivala kertoo.

Tutkija Petra Kuivalan mukaan noin puolet latinoista identifioituu katolilaisiksi.

Tutkija Petra Kuivalan mukaan noin puolet latinoista identifioituu katolilaisiksi.

Yhdysvaltoihin muuttaa myös koko ajan enemmän ihmisiä esimerkiksi eri puolilta Aasiaa. Latinot, kiinalaiset, pakistanilaiset ja vietnamilaiset ja muut tulijat tuovat mukanaan omat maailmankatsomukselliset perinteensä. Yhdysvalloissa kasvaa paraikaa uusi sukupolvi, joka on etniseltä ja kulttuuriselta taustaltaan paljon moninaisempi kuin edellisten vuosikymmenten kasvatit.

– Latinot ovat olleet vahvasti katolista väestöä. Mutta nyt näyttää siltä, että lähivuosikymmeninä tilanne muuttuu, Kuivala kertoo.

– Edelleenkin noin puolet latinoista Yhdysvalloissa identifioituu katolilaisiksi. Mutta 1960-luvulta alkaen protestanttisten ryhmien suosio on ollut kasvussa. Ja varsinkin 2000-luvulla myös uskonnottomien latinojen määrä on lähtenyt kasvuun.

Nykyisin Yhdysvalloissa asuvista 18-vuotiaista latinoista yli 90 prosenttia on syntynyt maassa. Heidän identiteetissään amerikkalaisuus ja latinous yhdistyvät syntymästä saakka.

Olennaista on myös se, että millenniaalilatinot ovat monessa mielessä ennen kaikkea millenniaaleja.

– 2000-luvulla Yhdysvalloissa ovat olleet pinnalla seksuaalivähemmistöjen oikeudet, me too -liike ja black lives matter -liike. Ne ovat vahvoja sukupolvea määrittäviä kokemuksia, Kuivala kertoo.

Samalla nuori latinopolvi irtautuu Kuivalan mukaan katolisesta kirkosta. Mistä se johtuu?

– Institutionaalisella uskonnolla ei ole heille samanlaista merkitystä. Eettiset ja yhteiskunnalliset kysymykset vaikuttavat. Toisaalta nuoremmat sukupolvet liikkuvat poliittisesti eri suuntaan kuin vanhempansa, mihin vaikuttavat koulutus ja taloudellinen asema. Se on kokonaispaketti, jossa on vaikea sanoa, mikä on syy ja mikä seuraus. Uskonto kietoutuu tähän kaikkeen.

Kuivala ei usko, että Yhdysvalloista tulee muutaman vuosikymmenen päästä läpeensä uskonnoton maa. Sen sijaan hän uskoo, että maa on tulevaisuudessa uskonnollisesti moninainen.

Bob Zeigler osoitti mieltään rauhanomaisen vallansiirron puolesta 18. tammikuuta, ennen Joe Bidenin virkaanasettajaisia. Kyltissä on sitaatti kansalaisoikeustaistelija Martin Luther Kingiltä.

Bob Zeigler osoitti mieltään rauhanomaisen vallansiirron puolesta 18. tammikuuta, ennen Joe Bidenin virkaanasettajaisia. Kyltissä on sitaatti kansalaisoikeustaistelija Martin Luther Kingiltä.

– Iso kuvio näyttää olevan, että mistään uskonnollisesta asemoitumisesta ei tule koko kansaa määrittävää. Edessä on entistä laajempi uskonnollisten ja etnisten identiteettien kirjo, joista muodostuu tasavahvoja blokkeja. Me elämme nyt murrosvaihetta, jossa ne blokit alkavat muotoutua.

– Uskon, että vuoden 2024 vaaleissa monimuotoisuuden maihinnousu tulee kunnolla näkyviin.

Mitkä uskonnot sitten ovat nousemassa marginaalista valtavirtaan?

– Islam, ilman muuta. Kuten latinot, merkittävä osa muslimeista alkaa olla toisen sukupolven amerikkalaisia eli ensimmäistä Amerikassa syntynyttä sukupolvea. Heidän asemansa yhteiskunnallisina toimijoina on erilainen kuin edellisen sukupolven.

Yhdysvaltain väestöstä on muslimeja tällä hetkellä vain noin prosentti, mutta he ovat kristittyjen ja juutalaisten jälkeen maan kolmanneksi suurin uskonnollinen ryhmä.

Kuivalan mukaan monet Yhdysvaltojen uskonnollista kehitystä seuraavat tutkijat ennustavat, että seuraavina vuosikymmeninä myös vasemmistoliberaalit löytävät taas uskonnon.

– Jonkinlainen vasemmiston ja uskonnon uusi yhteenkietoutuma alkaa näkyä. Ei ole automaattisesti niin, että siirtymä vasemmalle johtaisi uskonnon katoamiseen.

Michael ja Lisa Gungor lauloivat gospelia, kunnes vieraantuivat kristinuskosta.

Michael ja Lisa Gungor lauloivat gospelia, kunnes vieraantuivat kristinuskosta.

Ei sittenkään ateisti, vaan mystikko

Yhdysvaltain uskonnollinen kenttä koostuu tällä hetkellä 328,2 miljoonasta palikasta, joista jokainen hengittää, liikkuu ja näkee maailman joka päivä hieman eri tavalla kuin edellispäivänä.

Yhden palikan nimi on Michael Gungor, toisen Lisa Gungor. Heidänkin tarinansa jatkuu. Vuonna 2018 Michael Gungor kirjoitti twiitin: ”Minä en ole ateisti (laittakaa sana kiertämään).” Seuraava twiitti: ”Selvyyden vuoksi en kyllä kutsuisi itseäni ”teistiksikään”.” 

Michaelin ateistivaihe kesti noin vuoden. Nykyään hän määrittelee itsensä mystikoksi. Hän ei halua enää julistaa mitään uskomuksia. ”Usko”, Michael kirjoitti helmikuussa Twitterissä, ”aiheuttaa kärsimystä.”

Julistamisen sijaan Michael kannustaa ihmisiä katsomaan sisälleen. ”Kun olin lapsi, minulla oli tapana kuvitella, että Jumalan läsnäolo oli jotain, mikä ’tuli huoneeseen’ kuin aave tai sumu tai jokin. Nyt näen, että Jumalan läsnäolo on yksinkertaisesti sitä, mitä sinä olet siinä kokemuksessa, kun antaudut täysin tälle hetkelle”, hän twiittasi helmikuussa.

Edesmenneen gospelduon toisen puolikkaan Lisan ateismin taas kesti vain yhden päivän. Vuonna 2018 hän kertoi Relevant-medialle, että ei osaa tarkalleen määritellä, mihin uskoo, mutta on oppinut ymmärtämään Jumalaa laajemmin kuin ennen. BuzzFeedille hän kertoi, ettei kaipaa konservatiivipiirejä. ”Elämme nykyään erilaisessa mielenmaisemassa.”

Nettisivuillaan Lisa kertoo järjestävänsä pyhän feminiinisyyden retriittejä ”muinaisessa luostarissa Lubrianossa, Italiassa”. Retriiteissä paneudutaan hengellisyyden ja naiseuden ruumiillistumiseen. Hinta on 1 300 dollaria neljältä päivältä.

Lisan sivuilla kaupataan pyhän feminiinisyyden oheistuotteita. Yhdessä t-paidassa lukee ykskantaan: ”Sacred Feminine”. Toisessa t-paidassa sanotaan: ”God Came Into the World Through a Vulva.”

Jumala tuli maailmaan hävyn kautta. Se on yksi tapa sanoittaa kristillistä uskoa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi