Kolumni: Matkustelu on kamalaa
Huomasin ajattelevani siellä maailman metropolissa, että kyllä se vaan mökkiranta on paras paikka maailmassa.
Kun olin lapsi, perheessämme ei juuri lomia vietetty eikä maailmalla matkusteltu. No, kävimme me kerran ulkomailla. Risteiltiin Ruotsiin.
Yhtenä kesänä yrittäjävanhempani irtautuivat kaupastaan pariksi viikoksi. Se oli paljon se. Silloin oltiin mökillä.
Älkää suotta säälikö minua. En tiedä, mistä jäin paitsi, joten en traumatisoitunut. Ellei traumaksi lasketa sitä, etten osaa hirveästi innostua reissaamisesta. Voisiko tästä(kin) syyttää vanhempiaan?
Minulle tulee matkustelusta mieleen lentokentällä odottelu ja se turvatarkastusjonossa säätäminen. Ja matkustaminen maksaa. Pidä siinä sitten hauskaa, kun rahaa menee ovista ja ikkunoista.
Majoituimme hotellissa, jossa oli joka paikassa legoja. Mihin tahansa katseensa käänsi, näki legoja.
Toissa kesänä olimme perheeni kanssa Lontoossa. Mies halusi kiertää nähtävyyksiä, tytöt kauppoja. Minä huomasin ajattelevani siellä maailman metropolissa, että kyllä se vaan mökkiranta on paras paikka maailmassa. Että jos jossain paikassa pitäisi loppuikänsä viettää, niin siellä, rantakalliolla istuen.
Muutama vuosi sitten veimme tytöt Tanskaan Legolandiin. Sää ei suosinut. Majoituimme hotellissa, jossa oli joka paikassa legoja. Mihin tahansa katseensa käänsi, näki legoja. Myös vessassa, jossa oli katonrajassa legohämähäkki legoverkkoineen. Ravintolassa tarjoiltiin legopalikan muotoisia ranskanperunoita. Sain legoista tarpeekseni.
Entä parisuhdelomat kylpylöissä? Argh ja apua! Siellä kuuluisi olla kivaa ja ihanaa ja ehkä juuri siksi ei aina ole. Istuimme kauan sitten iltaa kylpylähotellin aulassa. Tunnelmasta vastasi esiintyjä sähköurkuineen. Oli ankeaa ja ankeammaksi muuttui. Mies halusi lähteä hotellihuoneeseen katsomaan jääkiekkoa. Katsomaan jääkiekkoa! Oikeasti!
Matkailu avartaa. Se on totta. Kaikkein avartavimmat matkat tapahtuvat kuitenkin oman pääkopan sisällä, kun onnistuu oivaltamaan jotain olennaista, vaihtamaan näkökulmaa tai asennetta. Se voi vaatia aikaa, mutta siihen ei onneksi tarvita lomakassaa eikä lentolippuja.
Kirjoittaja on kahden teini-ikäisen tytön ja yhden kirjan äiti.
soili.pohjalainen@saunalahti.fi
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
.jpg)
Kolumni: Äiti on usein raivona ja nolona
PuheenvuorotAikoinaan ajattelin, että kunpa lapsistani tulisi onnellisia ja tasapainoisia. Sitten tajusin, että se on aika paljon vaadittu.