Kolumni: Perhepäiväkirjat paljastavat pöljiä ja ihania hetkiä
Ilman perhearjesta tehtyjä merkintöjä olisi saattanut unohtua vaikka se, mitä tapahtuu kun polttaa joulukuusenoksia takassa.
Perheemme arkea ja juhlaa on taltioitu päiväkirjojen sivuille vuoden 2006 ensimmäisestä päivästä lähtien. Esikoinen on silloin ollut viiden vanha ja kuopus melkein kaksivuotias. Nyt ne ovat teinejä molemmat. Muutaman rivin mittaisiin, valtaosin minun kirjoittamiini, merkintöihin mahtuu paljon unohtunutta elämää.
5.1.2006 kuopus on Keravan Valintatalossa kaatanut lastenkärryt sisältöineen, haukannut juustokimpaleesta ja syönyt ohimennen karjalanpiirakan.
Vaikka tapahtumat nyt jälkeenpäin luettuina naurattavat, siellä Valintatalossa vuonna 2006 ei välttämättä ole naurattanut.
10.1.2008 meidän ja naapurin lapset ovat rakentaneet hienon lumilinnan kukkamaan taakse. Siellä on ollut myös koiran kakkaa (kuinkas muuten?). Esikoisella on ollut lahkeet kakassa.
En muista näitä tapahtumia. Ne ovat pyyhkiytyneet mielestäni, ehkä aivan ymmärrettävistä syistä.
11.4.2008 tytöt ovat riidelleet keskenään aika lailla. Minä olen tehnyt veroilmoitusta, valmistanut makaronisalaattia ja siivonnut. Mies on ollut myöhään töissä ja talo haissut kanin pissalta.
Vaikka tapahtumat nyt jälkeenpäin luettuina naurattavat, siellä Valintatalossa vuonna 2006 ei välttämättä ole naurattanut.
9.1.2010 on poltettu joulukuusen oksat takassa. Palohälytin on alkanut soida.
Sellaistakin se elämä on ollut. Älkää kokeilko tätä joulukuusenoksahommaa kotona.
Löytyy merkintöjä, jotka herättävät kysymyksiä.
17.4.2010 mies on jonottanut Stockmannin Hulluilla Päivillä noin neljä tuntia halpaa Ruotsin risteilyä.
Nyt herää kysymys, onko ollut ihan viisasta?
24.4.2012 on lunastettu WWF:n arpoja ja voitettu pussi. Huutomerkkejä ja hymiö.
Mutta what?! Mikä pussi? Tässä sitä on jälkipolvillekin ihmettelemistä.
Välillä on vietetty kesää.
17.6.2006 ollaan oltu mökillä ja nukuttu koko porukka pitkään. On vierailtu läheisessä Verlan maailmanperintökohteessa. Mökillä vesi on tuntunut kohtuullisen lämpimältä ja ollaan läträtty järvessä koko sakki. Esikoisella on ollut into opetella uimaan.
9.6.2013 Kuopus 9 v. on ilmoittanut, että haluaisi kesätyön. Mä haluaisin vaik leikata ihmisten hiuksia.
Pöljää, kaoottista, ihmeellistä, ihanaa. Sellaista on perhe-elämä. Jatkan merkintöjen tekemistä.
Kirjoittaja on kahden teini-ikäisen tytön ja yhden kirjan äiti.
soili.pohjalainen@saunalahti.fi
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
.jpg)
Kolumni: Kuuden pisteen lapsi ja kympin äiti – elämäni alkoi Kätilöopistolla
PuheenvuorotUutinen Kätilöopiston sulkemisesta sai muistelemaan äidin kertomia synnytystarinoita. Minä tulin maailmaan kovin eri tavalla kuin veljeni.
Kolumni: Koulujen alkaessa kaipaan arkea ja järkeä
Puheenvuorot
Kolumni: Matkustelu on kamalaa
Puheenvuorot
Kolumni: Ammatti voi valita sinut
Puheenvuorot
Kolumni: Tuuli vei kasvihuoneen! Hienoa!
Puheenvuorot