Kolumni: Tuuli vei kasvihuoneen! Hienoa!

Kolumni: Tuuli vei kasvihuoneen! Hienoa!

Iän myötä huomaa ihastelevansa yhä enemmän ympäristön ihmeitä. Silloin voi myös virheellisesti luulla olevansa viherpeukalo.

Selasin puutarhan mainoslehtistä. Kuopus tokaisi suunnilleen näin: Mitä järkeä hommata tommosia, kun sä vihaat niiden kastelua? Jäin miettimään. Vihaanko todella? Kyllähän kastelu arjen työlistaa kasvattaa. Melko raivostuttavia ovat amppelit, joiden pohjista kasteluvesi valuu terassille. Eikä se niin herkkua ole raahata vettä kasvilaatikoillekaan. Kyllä minä taidan vihata.

Parikymppisenä löysin itseni ihmettelemästä ikkunan alta mullasta esiin työntyneitä, terälehtensä avanneita tulppaaneja. Kuinka kauniita! Olen kehittänyt teorian. Siihen saakka elämä oli pyörinyt niin pientä ympyrää oman itsen ympärillä, että hyvä kun vuodenaikojen vaihtumisen huomasi. Nyt katse nousi omasta navasta näkemään ympäristön ihmeitä ja kauneutta.

Tauti on pahentunut iän myötä. Miten lumoavan kaunis on hetki, jolloin taivas on tummunut ihan erityisen siniseksi ja puut piirtyvät sitä vasten hiilenmustina. Tunturissa kävellessä olen ihaillut myrskyn tuhoamia puita. Miten kuolema voi olla niin kaunista? Entä miten monen sävyistä valo voi olla?

Alkukesästä jaksan vielä nyppiä kukkamaata, sitten into hiipuu.

Olen viljellyt, mutten niinkään varjellut. Alkukesästä jaksan vielä nyppiä kukkamaata, sitten into hiipuu. Yhtään en osaa sanoa, minkä niminen oli se kasvi, jonka en ole nähnyt kasvavan missään muualla kuin meidän pihalla. Enkä ole nähnyt enää meidän pihallakaan, kun minä hullu menin äitini yllyttämänä siirtämään sen toiseen kohtaan pihaa. Se siitä!

Olen syöttänyt omenapuita jäniksille, ja kai minulla on osuuteni siihenkin, että japaninvaahtera jäi ruohonleikkurin alle. Voi miten huojentunut olin, kun tuuli tarttui kasvihuoneeseen ja paiskasi sen nurin. Päästiinpä siitä riesasta!

Olen ajatellut siirtyä entistä enemmän ihailemaan villiä ja vapaata luontoa. Kyllä minä kesäkukkia kuitenkin hommaan. En amppeleita. Ehkä laitan jotain syötävääkin kasvamaan. Pitäisi vielä keksiä, miten estää koiraa pissaamasta kasvilaatikoihin. Se kun pitää niitä pisuaareina. Ja aion taas ihailla naapureiden omenapuita, kun ne puhkeavat valkeisiin kukkiin.

 

Kirjoittaja on kahden teini-ikäisen tytön ja yhden kirjan äiti.

soili.pohjalainen@saunalahti.fi

 

Kolumni on julkaistu ensimmäisen kerran maanantaina 3.4. Sivuston kaatumisen vuoksi kolumni katosi, ja se julkaistiin uudelleen tiistaina 4.4.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: