Kolumni: Milloin viimeksi kysyit, missä juuri sinua tarvitaan?
Kirkkopolitiikassa väännetään toiminnan karsimisesta, mutta sinulla on tärkeämpääkin pohdittavaa, Vehka Kurjenmiekka kirjoittaa.
Suomen Lähetysseuran leirikeskuksessa, Päiväkummussa, lauletaan kesästä toiseen tuttua Pekka Simojoen sanoittamaa laulua: ”Kaksi tavallista kättä Jeesus työhön lähettää / kuinka paljon tekemättä ilman niitä täällä jää”? Viime viikkoina laulun sanat ovat soineet päässäni ärsyttävyyteen asti. Kun kevätkiireet ovat vaihtuneet kesäkiireiksi eikä hengähtämään juuri ehdi, tuntuu korvamato kalvavan aivan erityisellä tavalla.
Kirkossa tehtävää riittää aina, mutta tekijöitä tuntuu olevan aiempaa vähemmän, etenkin kun palkallisten työntekijöiden määrä vähenee. Siksi kysymys siitä, kuinka paljon jää tekemättä ilman ihan tavallisia käsipareja, on aiheellinen ihan uudella tavalla. Mitä tapahtuu, kun karsitaan nuorisotyöstä, diakoniatyöstä tai vaikkapa kiinteistönhuollosta?
Milloin annoit Jeesuksen lähettää omat kätesi työhön?
Vastaukset ovat ilmeisiä: paljon jää tekemättä, tai sitten harvemmat käsiparit kantavat aiempaa suurempaa taakkaa. Mutta mistäpä sitä karsisi, kun (melkein) kaikki työ on kallisarvoista ja kiinni elämän käännekohdissa?
Näissä kysymyksissä riittää pohdittavaa ja väiteltävää kirkkopolitiikassa kyllästymiseen asti, ja seuraavissa seurakuntavaaleissa syksyllä niitä varmasti jälleen pohditaan. Niitä puntaroidessa ainakin itseäni helposti ahdistaa, vaikka yritänkin katsoa toiveikkaasti tulevaan. Kahvipöydissä, kirkonpenkissä ja seurakuntaneuvostoissa näistä asioista keskustellaan ja väännetään kiivaastikin.
Mutta vaikka karsimiseen liittyvät kysymykset ja ongelmat ovat tärkeitä, vielä tärkeämmän kysymyksen kohtaat, kun vilkaiset omia käsiäsi. Milloin viimeksi annoit Jeesuksen lähettää ne työhön? Milloin viimeksi kysyit, missä juuri sinua tarvitaan?
Kenelle kirkko kuuluikaan, ketkä olivatkaan Kristuksen ruumis? Kenellä on lopulta vastuu siitä, että Jeesuksen antama kutsu ja käsky toteutuu yhä tänäänkin? Vastaus löytyy peiliin katsomalla.
Kirjoittaja on kirjailija, Suomen Lähetysseuran rippikoulupappi ja luovan kaaoksen erityisasiantuntija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Väärennetyltä tekoälypornolta suojautuminen ei saa tapahtua uhreja syyllistämällä
PuheenvuorotVahingolliseen nettisisältöön puututaan nyt tavoilla, jotka sälyttävät vastuun mahdollisille uhreille, Vehka Kurjenmiekka kirjoittaa.
