Kolumni: Moraalinen pyhimys ei ole hyvä ihminen
”Pyhimys yrittää pelastaa koko ihmiskunnan, vaikka hänen läheisensä tarvitsisivat häntä eniten”, Aku Visala kirjoittaa.
Totesin taannoin Kirkko ja kaupungin haastattelussa, että vastustan munkkimoraalia. Haastattelun jälkeen minulta kyseltiin, mitä oikein tarkoitin. Yritin väittää, että joidenkin munkkien ja gurujen edustama moraalisen puhtauden vaatimus ei kelpaa hyvän elämän malliksi.
Rosebud kustantamo julkaisi hiljattain uudelleen kirjailija George Orwellin (1903–1950) esseen Pohdintoja Gandhista vuodelta 1949. Orwellin mukaan Gandhi seuraa universaalia ja abstraktia moraalilakia. Koska jokainen ihminen on yhtä arvokas, hän on aikansa ja apunsa velkaa yhtäläisesti kaikille.
Moraalinen puhtaus edellyttää myös universaalien moraalisten normien ehdotonta noudattamista, vaikka se johtaisi epäinhimillisiin lopputuloksiin. Orwell suomii Gandhia esimerkiksi siitä, kuinka tämä kieltää läheisiään käyttämästä länsimaisia lääkkeitä ja kaikenlaisia lihatuotteita, vaikka nämä lääkärien suosituksesta tarvitsivat niitä.
Pyhimystä ei kiinnosta vapaa keskustelu tai romaanien lukeminen.
Gandhin moraali pyrkii myös hävittämään tunteet. Suuttumus, kateus, himo ja ylpeys kertovat pyhimyksen mielestä siitä, että ihminen välittää vääristä asioista, eli itsestään ja läheisistään.
Filosofi Susan Wolf väittää esseessään Moral Saints (1982), että moraalinen pyhimys ei ole hyvä ihminen, vaan lähinnä tylsä kuori. Pyhimystä ei kiinnosta vapaa keskustelu tai romaanien lukeminen, koska hän asettaa moraalin vaatimuksen kaiken muun yläpuolelle.
Pyhimys yrittää käännyttää kaikki vastaantulijat, koska sielujen pelastaminen on tärkein asia. Hän yrittää pelastaa koko ihmiskunnan, vaikka hänen läheisensä tarvitsisivat häntä eniten. Hän vaatii kaikilta moraalista täydellisyyttä, vaikka heidän (mielen)terveytensä ei sitä kestä.
Toisin sanoen munkkimoraali pyrkii siihen, että ihminen tappaa oman egonsa ja suuntautuu kohti abstraktia ja aineetonta hyvää. Moraalinen täydellisyys muka saavutetaan kaikkien muiden elämänarvojen kustannuksella.
Ideaalina on ihminen, jolta puuttuu inhimillisyys: hänellä ei ole kiintymyksiä, jotka antaisivat hänelle sielun. Egon tappaminen on inhimillisyyden menettämistä.
En ole hyvä ihminen toisille takertumalla kouristuksenomaisesti abstraktien periaatteiden seuraamiseen tai tekemällä itsestäni aineettoman sielun, jota mikään ei kosketa.
Yhdessä Orwellin ja Wolfin kanssa ajattelen, että tällainen munkkimoraali ei sovi lihallisille ja haavoittuville ihmisille, jotka muovautuvat niissä ihmissuhteissa, joista he itsensä löytävät.
Kirjoittaja on tutkija, masennuksen filosofi ja intohimoinen dekkariharrastaja.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Filosofi Aku Visalan mukaan mielen puhdistaminen kielteisistä tunteista on väärä tavoite – ”Vastustan munkkimoraalia henkeen ja vereen”
Hyvä elämäIlman kielteisiä tunteita menetämme elämän merkityksen ja onnen, sanoo Kirkko ja kaupungin kolumnistina aloittava Aku Visala.
