Aku Visalan mielestä tunnepuhetta ei ole julkisuudessa liikaa, mutta tunteista puhutaan väärällä tavalla.
Filosofi Aku Visalan mukaan mielen puhdistaminen kielteisistä tunteista on väärä tavoite – ”Vastustan munkkimoraalia henkeen ja vereen”
Ilman kielteisiä tunteita menetämme elämän merkityksen ja onnen, sanoo Kirkko ja kaupungin kolumnistina aloittava Aku Visala.
Ajatteleminen on Aku Visalan työtä. Hän on uskonnonfilosofian dosentti, jonka alaa ovat mielen filosofiaan liittyvät kysymykset. Tammikuussa julkaistussa tietokirjassa Masennuksen filosofia (Gaudeamus) Visala käsitteli masennukseen liittyvää psyykkistä kärsimystä.
Suunnitteilla on myös uusi kirja, jossa Visala aikoo väittää, että negatiiviset tunteet kuuluvat tärkeänä osana elämän merkitykseen ja onnellisuuteen.
Nyt Visala aloittaa Kirkko ja kaupungin verkkokolumnistina.
Välittämisen kääntöpuoli
Elämän merkitys syntyy Visalan mukaan siitä, että ihminen välittää asioista ja näkee niissä arvoa. Kielteiset tunteet ovat välittämisen arkinen kääntöpuoli.
– Jos rakastan toista ihmistä, koen surua, kun hänelle tapahtuu jotain pahaa. Kun toinen saa jotakin, mitä haluan itselleni, syntyy kateus. Kun välitän oikeudenmukaisuudesta, minussa syntyy vihaa.
– Positiiviset psykologit, papit ja piispat sanovat, että kateus, syyllisyys ja häpeä ovat huonoja tunteita, joista pitäisi hankkiutua eroon tai ne pitäisi muuttaa joksikin muuksi. Nämä ovat yrityksiä tuhota elämän merkityksen perusta, joka on siinä, että välitämme itsestämme, muista ihmisistä ja moraalista. Siksi vastustan henkeen ja vereen munkkimoraalia, jossa ihminen yritetään puhdistaa negatiivisista tunteista.
Mikäli kielteisten tunteiden puolustaminen päätyy kolumnien aiheeksi, niiden teemoja voivat olla esimerkiksi syyllisyys, häpeä, kateus, masennus, ahdistus, suru, tylsyys ja viha.
Filosofian juurille
Kirjoitettavaa voi syntyä myös siitä, että Aku Visala sai tänä keväänä valmiiksi filosofian praktiikan koulutuksen, jota hän on opiskellut Kriittisessä korkeakoulussa. Filosofian praktiikka on 1900-luvulla syntynyt liike, joka kritisoi akateemisen filosofian teoreettisuutta. Siinä palataan antiikin ja keskiajan ajatteluun, jossa filosofia nähtiin käytännöllisenä elämäntapana.
– Filosofisen praktikon työhön voi kuulua esimerkiksi filosofin vastaanoton pitämistä, sokraattista dialogia sekä ajattelua parantavia ja selvittäviä henkisiä harjoituksia. Tällaisella työskentelyllä on hauska käsitteellinen yhteys kirkkoon. Kutsumme kirkossa annettavaa teologista keskusteluapua sielunhoidoksi. Antiikin filosofit käyttivät samaa sanaa siitä, mitä he tekivät.
Vapaa-aikanaan Aku Visala katsoo elokuvia ja kirjoittaa niistä, tekee musiikkia, pelaa Play Stationilla, rakentelee legoilla ja lukee dekkareita. Suunnitelmissa on myös rikosromaanin kirjoittaminen, kunhan siihen löytyy aikaa ja energiaa.
Ensimmäisessä kolumnissaan Visala kirjoittaa seurakunnan tervetuliaiskirjeestä, jonka sai hiljattain muutettuaan uuteen kaupunginosaan. Kirjeessä listattiin hyviä syitä käydä kirkossa.
– Kirkossa käymistä perusteltiin esimerkiksi sillä, että siellä voi sytyttää kynttilän, olla hiljaa tai pitää sadetta. Minulle ei annettu mitään perusteita, jotka liittyisivät siihen, mistä seurakuntaan kuulumisessa on kyse. Se kuulosti mielestäni kirkollisen viestinnän parodialta.
Lue Aku Visalan ensimmäinen kolumni täältä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: En ole hyvä, arvokas enkä kaunis, ja juuri siksi haluaisin olla tervetullut seurakuntaan
PuheenvuorotPikaisesti muuton jälkeen filosofi Aku Visalan postiluukusta kolahti sympaattinen pieni lehdykkä, jossa oli seurakunnan tervehdys.
