Kolumni: Myytävänä vaihtokelpoinen elämä
Ihminen yrittää epätoivoisesti tehdä elämästään pysyvää, mikä johtaa samankaltaisuuden tavoitteluun.
Buddhalaisessa perinteessä sanotaan, että muoto on tyhjyyttä ja tyhjyys on muotoa. Muoto on sitä, minkä näemme ja mikä tuntuu pysyvältä. Tyhjyys taas tarkoittaa, että kaikki on pysymätöntä, jakamatonta ja alati muuttuvaa.
Tyhjyys ilmenee ajassa muotona ja lopulta muoto hajoaa taas tyhjyydeksi, kaikki virtaa aika-avaruudessa. Jokin asia voi kestää maailmassa sekunnin ja jokin tuhansia vuosia, mutta lopulta kaikki katoaa.
Koska ihminen tuntee syvällä sisimmässään pysymättömyyden kauhun, hän yrittää epätoivoisesti tehdä elämästään pysyvää. Hän kirjoittaa kirjoja, hankkii nimeä itselleen, haluaa jättää jälkensä historiaan.
Arkielämän tasolla ihminen hankkii samanlaisen auton kuin naapurilla, samanlaisen talon, samanlaiset huonekalut, samanlaisen elämän, sillä samanlaisuus tuo tunteen pysyvyydestä. Vakuutukset, sijoitukset ja kodin hälytysjärjestelmät tuovat vielä lisäbonusta.
Jumalan kadottanut, maallistunut ihminen kelluu oman itsensä varassa, ja yksilöllisyyttä korostavassa maailmassa jokainen joutuu etsimään elämälleen merkityksen.
Filosofi Martin Heideggerin mukaan ihminen on kadottanut autenttisuutensa ja hänestä on tullut kuin kuka tahansa. Meidän elämämme voisi helposti vaihtaa jonkun toisen elämään. Heideggerin ajatus saa minut miettimään, josko se onkin juuri tavoite: vaihtokelpoisuus.
Vaihtokelpoinen elämä tuo valheellisen tunteen pysyvyydestä, mutta se ei vielä riitä. Tarvitaan myös merkityksen tunne, länsimaisen elämänmuodon korkeimmin palvottu toteemi.
Jumalan kadottanut, maallistunut ihminen kelluu oman itsensä varassa, ja yksilöllisyyttä korostavassa maailmassa jokainen joutuu etsimään elämälleen merkityksen. Maailmasta on kuitenkin vaikea repiä merkitystä omin päin, joten ihminen alkaa poimia merkityksiä ”merkitystavaratalosta”, toisin sanoen valmiiksi annettuja merkityksiä.
Hyllyiltä löytyy sellaisia kelpo tuotteita kuin itsensä toteuttaminen ja jatkuva kehittäminen, esteettiset elämykset, ideologiat, toisten auttaminen, vapaus… Ihminen haluaa aina sitä, mitä muut haluavat.
Kun kasassa on lopulta vaihtokelpoinen elämä ja siihen on ympätty yleisesti hyväksi havaittu ”merkitys”, ihminen voi hetken hengähtää. Ja silti jotain tuntuu puuttuvan, kaikki ei ole aivan kohdallaan, ainainen kaiherrus vaivaa, pinnan alla vaanii outo tyhjyys… Ehkä auton vaihto saattaisi sittenkin auttaa…
Kirjoittaja on tuberkuloosiparantolan kupeessa varttunut kirjailija, psykiatri ja diakoni.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Kaipuu ei ole kadonnut minnekään
PuheenvuorotNuorille miehille kristinusko on merkityksen, yhteisön ja pysyvyyden lähde ajassa, jota leimaavat epävarmuus, kiire ja jatkuva muutos, kirjoittaa Jussi Sohlberg.
